Mutta siihen sakuraan:
Niin että on nyt vietetty ensimmäistä hanamiakin, kirsikankukkienkatselujuhlaa - johon tosin perinteisesti kuuluu myös syöminen kukkivien puiden alla, mutta me tyydyttiin kävelemään ja katselemaan kun muut söivät.
Parin päivän päästä lisää fiiliksiä, huomenna liftaan Kyotoon. Autolla matka on ilmeisesti kuusi-seitsemän tuntia, katsotaan pääsenkö yhden päivän aikana perille. Harmittaa kun ei oo vielä tuota kielitaitoa...
voi, miten musta tuntuu, että alan menettää sinua... Tuletkohan sä enää koskaan takas - niin ku sydämessäs? Mutta ihanaa, että voit elää "unelmaasi" todeksi :)
VastaaPoistaKyllä on kukinnasta kuultu mut ihana kuulla et se on niiiiin hurmaavaa.
VastaaPoistaKaikkialla Luojan luomaa ihanuutta ja erilaisuutta.ON SE KUMMA ja kuitenkin niin totta.Kotisohvalta kommentoiden
Voi sisko rakas kun osaisin sanoa... En mä ole Suomeen tai Suomea varsinaisesti ikävöinyt, vaikka teidän näkemistä kyllä kovasti odotan. Ehkä mä tässä puolessa vuodessa saan maailmalla olosta kyllälti. Mä kyllä toivoisin tulevani takaisin. Mut ei se auta kuin odottaa ja elää...
VastaaPoistaJa äiti, sanos muuta ^.^