Minnan normipäivä osa II - matkustelua Japanissa

Koitan ottaa vähän kiinni ettei jää kaikki taas ihan kertomatta:

Tänäaamuna heräsin jälleen tehokkasti ilman kellon soittoa puoli kahdeksalta. Nousin heti, ja koska sää oli aurinkoinen, päätin käyttää "viimeiset tunnit Matsumotossa" tehokkaasti käymällä kiertämässä ehkä paikan ainoan nähtävyyden (Matsumoton linna) ennen onseniin menoa. Linna aukesi puoli yhdeksältä, ja jaoin aamun ensimmäisen, rauhallisen tunnin kolmepoikaisen japanilaisperheen kanssa joka oli kaikkea muuta kuin hiljainen ^^ Se on hyvä, että lapset on lapsia kaikkialla, eloisia ja iloisia.

Ja onsenillekin selvisin ensiyrittämällä, vaikka selitinkin bussikuskille japaniksi että tänne mä haluaisin ja kun meinasin jäädä omasta mielestäni oikealla pysäkillä niin kuski kertoi että paikalle on ihan oma pysäkki vähän matkan päässä. Ja puoli yhdestätoista kahteentoista löllin sitten kahden japanilaismummun kanssa kylpylähöyryissä - tosin mummukat puunasivat ja pesivät itseään varmaan koko sen ajan jonka mä olin siellä, niin että sain nauttia saunasta ja yhdestä ulko- ja yhdestä sisäaltaasta ihan issekseni. 

Vieläkin mä hämmästytän itseäni sillä, miten saan selviteltyä asiat japaniksi vaikka puhunkin varmaan paljon puuta heinää; kylpemisen jälkeen keskustelin respan kanssa siitä, millä bussilla on järkevä palata ja mihin aikaan bussi tulee ja kannattaisiko kävellä. Ei kannattanut. Ja niinpä mä lyöttäydyin "amerikkalais"herran seuraan joka ei puhunut japania ja oli hiukan hämillään bussien käyttämisen kanssa. Istuttiin puoli tuntia bussia odottamassa, ja herra paljastui Ameriikassa asuvaksi venäläiseksi joka on töissä facebookilla. Opin, että facebook tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan: kun ennen jokainen ihminen "tunsi toisensa" seitsemän väli-ihmisen kautta, on facebook kaventanut tuon luvun 6.5:een. Aikamoesta. 

"Kotiin" selvittyäni avasin koneen ja meinasin varata eilen valmiiksi katsomani Ryokanin mutta kuinkas kappaskaan, hostelworld väittää, ettei Naganon prefektuurissa ole tälle yölle yhtään majapaikkaa. Lyhyestä virsi kaunis, päädyin kahdesta vaihtoehdosta [1) jään vielä yhdeksi yöksi Matsumotoon] jälkimmäiseen [2)] kävelen kadun toiselle puolelle ja pyydän työttömiä (siis töissä olevia mutta mitään tekemättömiä) parkkipaikan vahteja soittamaan paikkaan ja kysymään, olisiko yhden hengen huoneita vapaana. Vaati vähän rohkeutta, ja meinasi mennä kieli solmuun ja hämmennys iskeä kun papat eivät meinanneet ymmärtää mitä selitin. Että tänään haluan mennä Toguraan tähän Ryokaniin, mutta huone on ei ole en tiedä. Ja mulla japanilaista puhelinta ei ole, auttakaa olkaa kilttejä.

Ja mä sain kuin sainkin ystävälliseltä herralta puhelimen lainaan ja kun luurin toisessa päässä vastattiin kysymykseen "ええごおはなしますか?" että kylläpä vaan kyllä puhutaan englantia, niin mää huokasin että たすかった, moon pelastettu! Ja huone löytyi ja ohjeet junalla paikalla tulemiseen (tosin ei ollut kynää niin että aseman nimi jäi vähän epäselväksi; että alkoi ehkä u:lla ja siinä oli shi-tavu...) - ja seikkailu jatkui.

Muutapa ei sitten tällä erää, junamatka venähti pitkäksi koska juna-asemalta ei hoksattu myydä mulle lippua sinne minne Ryokanin omistaja kertoi, vaan mulle myytiin kuusi kertaa kalliimpi lippu jossa jouduin vaihtamaan junaa ja missasin oikean jatkoyhteyden koska kuuntelin onnellisena SMG:tä ja lintujen laulua ja ajattelin kesää. Mikäs siinä oli ollessa, kun aurinko paistoi, mutta tämän möhellyksen takia pääsin jälleen kerran, hiukan hymyssä suin, sölköttämään japaniksi virkailijalle että missasin mun junan, mihis nousisin seuraavaksi? 

Ryokan eli majapaikka on jees, omistaja on varsin mukava ja kuvitelkaapa: ryokan on vähän niin kuin japanilainen hotelli, mutta tää on tällainen pieni paikallinen kummajainen eikä mikään iso mesta, niin että kun kerroin että mulla on repussa pussillinen ruokatarvikkeita jotka mun oli tarkoitus valmistaa ateriaksi Matsumotossa mutta en ehtinyt ja että voisikohan niille tehdä jotain ettei tarvitsisi heittää roskiin, niin herra totesi että katsotaan mitä voin tehdä ja tuli viiden minuutin päästä takaisin pienen kaasulieden, leikkuulaudan, veitsen, kulhon, kertakäyttöpuikkojen ja öljyn kanssa. Niin että sain tänään kokata päivälliseni itse ja syödä sen omana aikanani omassa huoneessani animea katsellen. Ja sitten kipin kapin kylpyyn.

Ainiin, ja: omistaja sovitteli mulle huomiseksi seuraksi amerikkalaisen honeymoonilla olevan nörttipariskunnan, mennään ninjakylään.

Kylläpä tää taas venyy, taidan lähteä nukkumaan. Mutta pitää välillä kertoa mitä kaikkea mukavaakin mulle tapahtuu, kun tuntuu että usein istahdan koneen eteen niin väsyneenä että ne ikävämmät fiilikset purkautuu ensimmäisenä ulos. 

Jea. Mulla ei vieläkään ole jatkosuunnitelma tiedossa. Ainiin: yritin Matsumotossa tavoittaa kristittyjä, mutta myöhästyin puolella tunnilla kun en heti herättyä muistanut että on sunnuntai, ja vaikka heti joku fb:ssa vastasikin niin kävi ilmi että kirkko alkoi puoli yhdeltätoista ja siinä vaiheessa kello oli jo yksitoista. Pitäispä selvittää missä sijaitsen seuraavana sunnuntaina. Matsumotossakin vaikuttivat oikein innokkailta tapaamaan, mutta lähdin sit niin nopiaan. Tulee Irlanti ja Cork mieleen...