Nakufestarit, yhden päivän talvi ja ensikosketus onseniin

Kun ulkona on neljä astetta plussan puolella ja tässä vanhassa guesthouseksi muutetussa talossa sisällä tasan saman verran, yllättyy itsekin siitä miten iloinen on siitä, että vessan istuinrengas on japanilaiseen tapaan lämmitetty (tosin näissä lämpötiloissa pitäisi sanoa ennemminkin "ei ole kylmä"). 

Olen Matsumotossa keskellä Japania - matkasin tänne Takayamasta/ Furukawan nakufestivaaleilta lumisen huipun halki hyvässä seurassa. Kuvassa olijoista tosin vain lumi seurasi mua, niin että paljas (ja lunta pitkään aikaan näkemätön) maa oli mun ensimmäisen yön jälkeen viiden sentin lumikerroksen alla. Aamulla sää muistutti kovasti Suomen kevättä loskineen pilvineen, mutta myöhään iltapäivällä supermarketissa ruokostoksilla käydessä tiet olivat jo kuin mitään lunta ei olisi koskaan ollut ollutkaan.

Furukawa, Gifu, Japan 19.4.2013

Kettuminiatyyripatsas sakurapuun varjossa, Furukawa

Kevään korvalla, Furukawa

Festivaalien valmistelua. Furukawa festival

Festivaali"kärryn" koriste. Furukawa festival

Musikantit asemissaan. Furukawa festival

Normipäivä. Furukawa festival

Mörkö tässä tanssii ja ruokopillit soi... Furukawa festival

Pussihattara: Wanted Chopper petto, 500 beli. Furukawa festival

 

Festariherkkuja: sokerikuorrutteista omenaa.
ja suklaa-banaanicrepeä. Furukawa festival

The naked men and their drums. Furukawa festival

Tasapainoilua. Furukawa festival

Nuoriso keikkuu rummunkantovarsien päissä, vanhemmat seuraa
asemissa taustalla rumpujen päällä istuen. Furukawa festival

Minnan yksipäiväinen talvi 2013. Takeyama.

Oli siellä muitakin: Taiwanilaisten uuden vuoden aikaan
Japani pursuaa turisteja.

Ja taas mun tekee mieli painaa mieleen: Furukawassa törmättiin paikalliseen pariskuntaan, jonka luo olisi päästy iltaa istumaan ja festivaalien päätösparaatia seuraamaan iltakymmenestä puoleen yöhön. Mutta väsymys iski ja päätettiin lähteä kymmeneltä muiden hostellilta juhlimaan tulleiden seurassa takaisin Takayamaan. Vaan ei sitä niin vähällä japanilaisten ystävällisyydestä pääse: kun menin ilmoittamaan, että olemme erittäin iloisia ja kiitollisia kutsusta, mutta tällä kertaa on jätettävä väliin (aamulla aikainen herätys), oli pöytä katettu ja tulkaanytedesviideksiminuutiksi ja niinpä sain maistella japanilaista kullertavaa sakea jossa on ihan oikeasti kultaa ja juteltiin muumeista ja mainiosta aomorilaisesta (Pohjois-Japanin kaupunki) omenamehusta. Ja nyt on sitten [taas] yksi paikka lisää, mihin on "koska vain tervetullut" Ü

Viime päivinä tuli ensi kertaa testattua onsen eli kuuma lähde. Japani on onseneistaan tunnettu, eikä muuten ollut mikään huono reissu: iho tuntui jälkikäteen raikkaalta ja pehmeältä ja mieli oli rento kuin keitetty spagetti. Oli jopa sen verran mieluisaa, että olen tämän päivän suunnitellut sopivaa ryokan/onsen kohdetta parille seuraavalle päivälle. Ryokan tarkoittaa perinteistä japanilaista majoitusta, joka kuulemma jokaisen Japanissa käyvän tulisi testata. Mulle valitseminen tosin teettää hiukan työtä, koska useimmiten huoneet (ja hinnat) ovat kahdelle, ja yhden hengen huoneetkin maksavat vähintään puolitoista kertaa sen, mitä enimmillään haluan maksaa hostellista. Vaan kerrankos sitä täällä kaksikertaa ollaan, ei auta pihistellä ^^ Onseneissa käynti ei ole kovin kallista [itsessään], mutta esimerkiksi Hirayuun reissu maksoi reilun 30 €: 500 yeniä onsenista, 3000+ yeniä Takayama-Hirayuu-Takayama -bussista.

Kuumimmat altaat. Hirayu no mori onsen

Minnan lemppariallas. Hirayu no mori onsen

Eiköhän noita tuossa. Tällä hetkellä viihdyn erinomaisesti pari kuukautta sitten Matsumotossa avatussa japanilaisessa guesthousessa, jossa olen ainoa asukas. Viime yönä mulla oli seurana viisi tokiolaista (joista yksi nukkui mun kanssa dormissa), mutta kaikki palasivat tänään Tokioon mennäkseen huomenna töihin. Hauskaa on se, ettei henkilökuntaakaan ole paikalla - kaikki kuusi paikan työntekijää, samoin kuin omistajakin, pyörittävät guesthousea pitkäpäiväisen päivätyön sivuduunina, joten he käyvät täällä lähinnä vastaanottamassa vieraat sekä avaamassa ja sulkemassa ovet. 

Talo on vanha ja tuntuu kotoisalta - itse asiassa mun eilen illalla myöhään kaupunkiin saapuessakin mulla oli kotoisa olo, vaikkei turisti-info ollut enää auki eikä mulla ollut yöpaikan sijainnistakaan muuta tietoa kuin "linnan lähellä" (mikä on melkoisen laaja käsite). Starbucksin ystävällisen henkilökunnan ja WiFin avulla selvisin kuin selvisinkin vesisateessa mutta hyvällä mielellä oikeaan paikkaan vähän vaille yhdeksän illalla erinomaisen väsyneenä ja hiukan yskivänä - niin että omistaja tilasi mulle tuota pikaa puhelimella jonkun välityksellä yskänlääkettä. ..jonka tosin muistin ottaa vasta tänä aamuna. Ja lääke kuuluu palveluun. Ja tölkkikahvi satunnaisesti tarjottuna ^^. Tää paikka on enemmän koti kuin guesthouse. Minnan mieltä riemastuttaa kun se löytää tällaisen paikan johon ei kovin moni länsimaalainen eksy vahingossakaan. Vaikka sisällä on kylmä (kuumailmapuhallin taistelee urheasti neljää astetta vastaan), ei mua haittaa: onhan mulla Yantaista ystävältä saatu pipo päätä lämmittämässä ja fleece ja villasukatkin vielä matkatavaroissa mukana.

Hinnoista pari mainintaa:
* Japanissa on kätevä lähettää matkatavaroita postilla kaupungista toiseen, hinta määräytyy tavaran koon perusteella. Mun rinkan lähettäminen Takayamasta Matsumotoon (toimitus ovelle) kesti päivän ja maksoi 14 €. En tosin tiennyt, ettei painoa huomioida, ja niin pakkasin painavimpia tavaroita itselleni vuoren yli mukana kannettavaksi... :D
* Bussilla matkustaminen tuntuu ihan sairaan kalliilta. Varmaan samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Parin päivän päästä menen Naganoon ja ostan itselleni Itä-Japanin reilipassin, jospa sillä sitten surrailisi niin paljon että tulisi siinä sivussa säästäneeksi rahaa vai miten se meni.......