Tapasin laivalla kiinalaismiehen, joka on kaikella tapaa erilainen ihminen kuin minä. Jostain se keksi, että oltais samanhenkisiä (se tykkäsi armeijasta, ei ymmärtänyt kasvissyöntiä, piti sohvasurffausta kummallisena ja ennen kaikkea pelottavana ja ihmetteli "miten-kukaan-voi-ajatella-noin" -tyylillä sitä, että olen nyt matkustamassa sen sijaan että olisin suorittamassa loppuun opintojani tai mikä vielä parempaa luomassa uraa). Mutta se oli huolissaan siitä, että mä matkustin yksin, ja se kaipasi itse seuraa, joten päädyttiin suunnittelemaan trekkailua - varmaan ainoa asia joka meitä molempia kiinnosti. Ja koska se oli menossa Okinawalle ja osasi vinkata kohtuu edullisista lennoista, päädyin lupaamaan [ja toisen epäilyjen takia vielä monta kertaa lupaamaan ja vakuuttelemaan] että tulen reilun viikon kuluttua Okinawalle. Tällä aikaa hän lupasi järjestää kaiken valmiiksi.
Monet on jo facebookista ehtinyt lukeakin, miten lopulta kävi. Mä ajattelin moneen kertaan - sitä enemmän mitä lähempänä lähtö oli - että tekisi mieli perua lennot ja tehdä reissata muualla. Okinawa vaikuttaa sellaiselta paikalta, johon tullaan vähintään viikoksi ja mieluummin hyvän kaveriporukan kanssa. Mutta koska olin luvannut ja vakuuttanut moneen kertaan, totesin itselleni että se on vaan mentävä - kyllä sitä aina jostain voi nauttia vaikka ei suosikkivaihtoehto sattuisikaan. Myönnän kyllä ajatelleeni, että jos sattuisin myöhästymään lennolta, ei tarvitsisi harmitella.
Halpalentoyhtiöillä on kuitenkin toisinaan puolellaan se etu, että niillä on oma terminaalinsa. Niihin pääseminen on työläämpää, mutta jonoja oli tällä kertaa pyöreät nolla ihmistä, joten kiireisestä aikataulusta huolimatta ehdin koneeseen. Uuu jea. Ja koneeseen noustessa totesin, että mä taidan tykätä lentämisestä.
Monet on jo facebookista ehtinyt lukeakin, miten lopulta kävi. Mä ajattelin moneen kertaan - sitä enemmän mitä lähempänä lähtö oli - että tekisi mieli perua lennot ja tehdä reissata muualla. Okinawa vaikuttaa sellaiselta paikalta, johon tullaan vähintään viikoksi ja mieluummin hyvän kaveriporukan kanssa. Mutta koska olin luvannut ja vakuuttanut moneen kertaan, totesin itselleni että se on vaan mentävä - kyllä sitä aina jostain voi nauttia vaikka ei suosikkivaihtoehto sattuisikaan. Myönnän kyllä ajatelleeni, että jos sattuisin myöhästymään lennolta, ei tarvitsisi harmitella.
Halpalentoyhtiöillä on kuitenkin toisinaan puolellaan se etu, että niillä on oma terminaalinsa. Niihin pääseminen on työläämpää, mutta jonoja oli tällä kertaa pyöreät nolla ihmistä, joten kiireisestä aikataulusta huolimatta ehdin koneeseen. Uuu jea. Ja koneeseen noustessa totesin, että mä taidan tykätä lentämisestä.
Noniin, koska ei oltu oltu pariin päivään yhteydessä, mä lähetin lähtöaamuna tälle mä-järjestän-kaiken-valmiiksi -ihmiselle sähköpostia ja kysyin seuraavan päivän ohjelmaa. En selvittänyt Okinawasta itse oikeastaan mitään; tasan sen verran että Okinawa ei olekaan pelkkää viidakkoa parilla hienolla hotellilla varustettuna, niin kuin animen perusteella ymmärtäisi, vaan lentokone lentää tylsään kaupunkiin, jossa on kaupunkimaiseen tapaan paljon betonirakennuksia ja paljon asfalttia ja ihmisiä.
Noniin, ja mikä mua sitten odotti perillä kymmenen aikaan illalla: 1) sovitusti sohvasurffaushosti, joka lupasi majoittaa mut yhdeksi yöksi lentokentän lähelle 2) vastaus mun kiinalaiselta matkakaverilta. Se meni suunnilleen näin: "Lensin kaksi päivää sitten tänne Kiotoon, menen seuraavaksi Tokioon ja sieltä Hokkaidolle. Jos tulet Hokkaidoon meidän luo, saat käyttää mun black cardia (eli American Express Centurion card:ia) rajattomasti ja tehdä mitä haluat".
O.o
o.O
...
Ja sitten repesin :D Hyvänen aika. Mies teki oharit ja yrittää saada mut jahtaamaan itseään rahan perässä Hokkaidolle. Tunsin ensihämmästyksen jälkeen lievää helpotusta siitä, että saan suunnitella seuraavat päivät itse, enkä ole sellaisen ihmisen varassa, jota en Tunne ja joka ei Tunne minua. Tai sen mitä tuntee, ole ollenkaan samanlainen. Yksi "seikkailu" on taas saatettu onnellisesti päätökseen paremmin kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan...
Valvoin eilen tänne saavuttuani yhteen asti yöllä; hosti selvitteli mulle joitakin get-around (eli miten selvitä "ympäriinsä" täällä) -juttuja, ja mä etsin itselleni sopivan hostellin kahdeksi yöksi. Suunnittelin itselleni joka päivälle tekemistä ja tunsin itseni aktiiviseksi.
Tänään olen jo käynyt kahdella nähtävyydellä (joista ensimmäisen skippasin koska puolet linnasta ja lähes koko puutarha oli restauraation alla eikä siitä huvittanut maksaa) ja turistikadulla joka oli yhtä tylsä kuin turistikadut yleensä; joskin löysin jotain hauskaa One Piece -kamaa... Mutta erehdyin ostamaan vain keksejä, joista sain maistiaisia ja jotka säilyvät päiväykseltään Suomeen asti. Ulos käveltyäni musta tuntui että olin taas huijannut itseäni sillä, että on pitää nyt jotain ostaa jos ei ole hyvää syytä olla ostamatta (kuten se, että päiväys ei riitä siihen asti kun tulen Suomeen - mitä jos mun ongelma ratkaistaan O.o Kai silloin nyt pitää ostaa, ihan kohteliaisuuttaan kun ovat nähneet vaivaa sopivan tuotteen etsimiseksi. Mutta sain mä kaupan päälle muutaman pienen suklaapatukan ja hetken jutustelua japaniksi ^^).
en jaksa lisäillä yksittäisiä kuvatekstejä; ensimmäinen kuva linnasta johon en mennyt sisälle, jälkimmäiset Royal Garden, Naha, Okinawa eli kuninkaallisesta puutarhasta, johon vietiin vieraita viihtymään... oli suunniteltu kuulemma niin että ympärivuoden on nättiä, mutta tällä hetkellä ei juurikaan ollut kukkasia näkyvillä.
Mulla on ihan oikeasti ongelma sen kanssa, että olen liian ystävällinen. Tätä ei varmaan pitäisi paljastaa julkisesti, mutta se tuntuu pätevän tällä matkalla erityisesti kahteen asiaan: ostoksiin ja miehiin. Ostoksiin ei onneksi liian pahasti, koska tavaroilla ei ole tunteita ja niille on yksi ja sama ostanko vai enkö............Meneepäs puolen yön ajatteluksi. Kello on tosin vasta yksitoista, mutta mun väsynyttä päätä on särkenyt monta tuntia ja olen halunnut mennä nukkumaan, mutta, kuten viimeksikin hostellissa: ihmiset haluaa tutustua ja mä haluaisin tehdä omia juttujani, mutta en voi olla kuuntelematta ja kohteliaasti vastaamatta. Kyllä maailma, tunnustan sulle: mulla on selvästi ongelma. Gotta do something about it.
PS. Siinä sen taas näkee: kiinalaismies ihmetteli, miten uskallan luottaa ihmisiin internetissä (couch surfing). Että eikö hän ole paljon turvallisempaa ja luotettavampaa seuraa. Täytyy sanoa, kymmenettä kertaa ja vielä painavammin tämän tapauksen jälkeen: on huomattavasti helpompaa luottaa ihmiseen, jolla on hyvä profiilikuvaus itsestään JA iso kasa hyviä "arvosteluja", kuin satunnaisesti matkatessa tavattuun henkilöön... En sano, että tämä Vähemmän Luotettava -sääntö pätisi kaikkiin satunnaisesti tavattuihin henkilöihin. Itse asiassa taidan viitata vain kyseiseen herraan...
Noniin, ja mikä mua sitten odotti perillä kymmenen aikaan illalla: 1) sovitusti sohvasurffaushosti, joka lupasi majoittaa mut yhdeksi yöksi lentokentän lähelle 2) vastaus mun kiinalaiselta matkakaverilta. Se meni suunnilleen näin: "Lensin kaksi päivää sitten tänne Kiotoon, menen seuraavaksi Tokioon ja sieltä Hokkaidolle. Jos tulet Hokkaidoon meidän luo, saat käyttää mun black cardia (eli American Express Centurion card:ia) rajattomasti ja tehdä mitä haluat".
O.o
o.O
...
Ja sitten repesin :D Hyvänen aika. Mies teki oharit ja yrittää saada mut jahtaamaan itseään rahan perässä Hokkaidolle. Tunsin ensihämmästyksen jälkeen lievää helpotusta siitä, että saan suunnitella seuraavat päivät itse, enkä ole sellaisen ihmisen varassa, jota en Tunne ja joka ei Tunne minua. Tai sen mitä tuntee, ole ollenkaan samanlainen. Yksi "seikkailu" on taas saatettu onnellisesti päätökseen paremmin kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan...
Valvoin eilen tänne saavuttuani yhteen asti yöllä; hosti selvitteli mulle joitakin get-around (eli miten selvitä "ympäriinsä" täällä) -juttuja, ja mä etsin itselleni sopivan hostellin kahdeksi yöksi. Suunnittelin itselleni joka päivälle tekemistä ja tunsin itseni aktiiviseksi.
Tänään olen jo käynyt kahdella nähtävyydellä (joista ensimmäisen skippasin koska puolet linnasta ja lähes koko puutarha oli restauraation alla eikä siitä huvittanut maksaa) ja turistikadulla joka oli yhtä tylsä kuin turistikadut yleensä; joskin löysin jotain hauskaa One Piece -kamaa... Mutta erehdyin ostamaan vain keksejä, joista sain maistiaisia ja jotka säilyvät päiväykseltään Suomeen asti. Ulos käveltyäni musta tuntui että olin taas huijannut itseäni sillä, että on pitää nyt jotain ostaa jos ei ole hyvää syytä olla ostamatta (kuten se, että päiväys ei riitä siihen asti kun tulen Suomeen - mitä jos mun ongelma ratkaistaan O.o Kai silloin nyt pitää ostaa, ihan kohteliaisuuttaan kun ovat nähneet vaivaa sopivan tuotteen etsimiseksi. Mutta sain mä kaupan päälle muutaman pienen suklaapatukan ja hetken jutustelua japaniksi ^^).
en jaksa lisäillä yksittäisiä kuvatekstejä; ensimmäinen kuva linnasta johon en mennyt sisälle, jälkimmäiset Royal Garden, Naha, Okinawa eli kuninkaallisesta puutarhasta, johon vietiin vieraita viihtymään... oli suunniteltu kuulemma niin että ympärivuoden on nättiä, mutta tällä hetkellä ei juurikaan ollut kukkasia näkyvillä.
Mulla on ihan oikeasti ongelma sen kanssa, että olen liian ystävällinen. Tätä ei varmaan pitäisi paljastaa julkisesti, mutta se tuntuu pätevän tällä matkalla erityisesti kahteen asiaan: ostoksiin ja miehiin. Ostoksiin ei onneksi liian pahasti, koska tavaroilla ei ole tunteita ja niille on yksi ja sama ostanko vai enkö............Meneepäs puolen yön ajatteluksi. Kello on tosin vasta yksitoista, mutta mun väsynyttä päätä on särkenyt monta tuntia ja olen halunnut mennä nukkumaan, mutta, kuten viimeksikin hostellissa: ihmiset haluaa tutustua ja mä haluaisin tehdä omia juttujani, mutta en voi olla kuuntelematta ja kohteliaasti vastaamatta. Kyllä maailma, tunnustan sulle: mulla on selvästi ongelma. Gotta do something about it.
PS. Siinä sen taas näkee: kiinalaismies ihmetteli, miten uskallan luottaa ihmisiin internetissä (couch surfing). Että eikö hän ole paljon turvallisempaa ja luotettavampaa seuraa. Täytyy sanoa, kymmenettä kertaa ja vielä painavammin tämän tapauksen jälkeen: on huomattavasti helpompaa luottaa ihmiseen, jolla on hyvä profiilikuvaus itsestään JA iso kasa hyviä "arvosteluja", kuin satunnaisesti matkatessa tavattuun henkilöön... En sano, että tämä Vähemmän Luotettava -sääntö pätisi kaikkiin satunnaisesti tavattuihin henkilöihin. Itse asiassa taidan viitata vain kyseiseen herraan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti