Kuulumisia

"Voi voi, sitä elää niin tätä päivää, että mulla on vaikeuksia palauttaa blogia varten mieleen viikon takainen matka Etelä-Yunnaniin. Onnellinen olotila sinänsä. Kunmingiin tultua ehdin olla kaksi päivää kämppiksen kanssa ennen hänen lähtöään lomalle Thaimaahan, mutta jo samana iltana yksinäisyyttäni hälventämään saapuivat jostain Beijingin ja Shanghain väliltä yksi ameriikkalainen ja yksi venäläinen sohvasurffaaja. Ja mä niin nautin seurasta!

Ensimmäisenä päivänä vieraat ilahduttivat mua leipomalla kaksi muhkeaa Guinnes-pohjaista pähkinä-siemenleipää, omnomnom, seuraavat kaksi päivää vietettiin yhdessä kaupunkia ja puistoja tutkien. Illat valvottiin katsoen leikkamattomia LOTR:eja + LA:ta ilman karttaa + [mulle täysin randomia] jalkapalloturnausta. Jonakin iltana keksittiin vähän ennen yhtätoista, ettei kukaan meistä ollut syönyt päivällistä, ja lähdettiin metsästämään barbequeta. Palattiin takaisin murkinoiden kanssa ja puolenyön aikaan saatiin vihdoin laitettua leffa pyörimään. Näin ne illat kului, ja kiinan opiskelu meinasi jäädä vähälle.

Että tällaista aika tavallista länkkärielämää mä täällä olen elellyt; tiistaina menin kolmelta nukkumaan, heräsin seitsemältä suihkuun ja ehdin melkein yhdeksäksi keskustaan kiinan tunneille. Koululla kuulin, että olen tällä hetkellä ainoa opiskelija; muut ovat lomalla odottamassa kiinalaista uutta vuotta. Hyvä puoli on, että pingpong-pöytä on vapaana, joten tauoilla tulee liikuttua sen verran, että tulee lämmin. Harmi vaan, että myös kuuden yuanin maittavat ja sosiaaliset lounaat ovat nekin tauolla seuraavan kuukauden ajan."

Greenlake I

Greenlake III

Greenlake II

Greenlake IV

Jälkilisäys:  Kuvat keskustan Greenlake-puistosta; on siellä vähän muutakin kuin rakennuksia (mm. lokkeja - ja lokeistakin on kuvia) vaikka kuvista niin ei vois päätellä. Ja ihmisiäkin on etenkin päiväsaikaan enemmän. Illan pimentyessä puiston joka kolkka täyttyy kiinalaisista vanhusryhmistä perinteisine kiinalaisine soittimineen, huonoine mikkeineen ja äänen särkevine kaiuttimineen. Iltakävelyllä Jordonius Ameriikkalainen solutti meidät parikin kertaa tällaisen piirin sisään ja uskomatonta kyllä, kun meteliä vähän aikaa kuunteli, pahimmat säröt alkoivat tehdä tilaa melodialle ja kun suljin silmät, humpsahdin yhtäkkiä johonkin syvälle kiinalaiseen kulttuurimaailmaan.

* * *

Tämän verran sain kirjoitettua viikon kuluessa. Eh. Aloitin kolme muutakin blogimerkintää, jotka ovat edelleen keskeneräisiä ja sellaisiksi taitavat jäädä. Ovatpahan päiväkirjana itselle... Etelänmatkaan en ole saanut vieläkään tartuttua (pahoitteluni erityisesti niille, jotka haluaisivat lukea sen Raunon mainitseman "toisenlaisen näkökulman" reissusta). Eikä tarttumista yhtään helpota se, että Photoshop Elementsin kokeiluversio ei uudelleenlataamisesta huolimatta suostu enää toimimaan - mikä tarkoittaa sitä, että mun pitäis pyytää jotakuta kotona laittamaan pöytäkoneeseen piuhat kiinni ja käynnistämään sen ihan vaan sitä varten että Photarin rekisteröidyn version voisi poistaa, jotta rekisteröintinumero vapautuisi läppärillä käytettäväksi. Eli no photos for you.

Guinnes-leipä vol. 2

Lisäksi onnistuin ilmeisesti formatoimaan muistikortillisen kuvia, joita en ollut vielä siirtänyt koneelle. Ainakaan niitä ei löydy mistään, ja yhden kortin muistan formatoineeni. Niin että ei ole kuvia edes ensimmäisestä uunituoreesta leivästä leipureineen, eikä laiskottelusta puistossa surffareiden kanssa. Muutaman mun päiviin liittyvän kuvan löydätte Jordoniuksen instragrin-sivulta, jossa on tähän viikkoon liittyen mm. 17.1. leivottu leipä (voi nam!), 18.1. löydetty joenvarren Narnia ja 24.1. leivottu synttärileipä johon ei voinut upottaa kynttilöitä koske steariini suli leivän sisään (kyllä, ehdittiin kokeilla).



Mut Kiina on kiva paikka, mä voisin jäädä tänne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Srk:ssa alkaa olla tuttuja ihmisiä ja monet pyytää lounaalle tai kyläilemään tai muuten vaan hengailemaan, niin että tunnen täällä oloni oikein kotoisaksi. Tervetuloa vaan kyläilemään... Ü

pitkän viikon päätteeksi

ystävien lähdettyä talo
on hiljainen kun tulen ensimmäiseltä

pyöräajelulta kypärä päässä eikä
hississäkään ole ketään

eteisessä vastassa tippuvan

veden litinä kun vessassa vuotaa jo

toinen putki samalla viikolla

kello on vasta kahdeksan mutta
päätä särkee jo on 

mentävä nukkumaan joku muu

saa soittaa tänne
kiinalaisen putkimiehen

Kahdeksan ruokalajin barbeque-illallinen

Ennen kuin jatkan matka-aiheesta, päätin kirjoittaa lyhyen ruokapäivityksen, kun kämppis kysyi puoli seitsemän maissa haluanko lähteä heidän kanssaan ulos "etsimään ruokaa" eli nappaamaan kadunvarrelta mukaan kaikenlaista pientä ja tulla sitten kotiin syömään. Ja sehän passasi, ei ole tullut aiemmin kokeiltua.

Päädyin barbeque-linjalle, ja pidemmittä puheitta esittelen teille lyhyesti sangen maittavan päivälliseni, jolle tuli hintaa 15 元 (2 €) koska retkahdin kun mulle suositeltiin erittäin lämpimästi sekä kurpitsaa että lootuksen juurta, jotka kuuluivat kalliimpaan kategoriaan. Hinnat menivät jota kuinkin näin:

- pavut 1 元/ varras

- kesäkurpitsaviipaleet 1 元/ varras

- sienet 1 元/ varras

- tofu 1 元/ varras

- viiriäisenmunat 1 元/ varras

- lootuksenjuuri 3 元/ varras

- jonkinlainen uppopaistettu kurpitsamöhkäle: 4 元/ varras

- riisi 3 元

Eli halvemmallakin pääsisi; riisin (tai nuudelit) voisi keittää kotona itse, ja ajatella että niillä kolmella imelällä ja läpirasvatulla rapealla kurpitsamöhkäleellä saisi neljä varrasta sieniä! Tai kesäkurpitsaa. Tai tofua. Viitsii ehkä käydä toistekin. 

Kuvassa pavut, kurpitsa, viiriäisenmunat, tofu,
sienet, kesäkurpitsa, lootuksenjuuri

Suosikkejani ovat edelleen sienet, joita on Kiinassa tarjolla melko monipuolisesti ja vähintäänkin edullisesti Suomeen verrattuna. Tofun kanssa en ole päässyt täällä vielä ihan sinuiksi; pinta oli kyllä maittava ja yllättäen hieman sitkeä, mutta sisältö on hiukan hyytelömäinen verrattuna niihin tofuihin joita Suomessa totuin käyttämään. Pavut ja kesäkurpitsa eivät kai petä koskaan, viiriäisenmunat eivät juurikaan poikenneet kananmunista (ainakaan chilissä pyöritellyn jälkeen eroa ei huomaa), lootuksen juuri oli ihan jees mutta ehti hiukan jäähtyä eikä ehkä siksi ollut niin huikea kuin annettiin ymmärtää. Kurpitsasta ehdin jo valittaakin, ihan hyvää oli mutta rasvainen&makea maistuu silti paremmin lämpimänä :)

Sit vaan ootellaan milloin menee masu katuruoasta mylläkälle, tähän asti oon selvinnyt hyvin vaikka muutaman kerran maha on antanut ymmärtää että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Onneksi oireilu on jäänyt sille tasolle, että suolenmutkat tekevät satunnaisesti kerran viikossa pari kuperkeikkaa ja jatkavat sitten melko tyytyväisinä elämäänsä.

On my way back home

Jeah, on reissattu etelässä ja palattu ehjin nahoin kotiin vaikka ei kaksillakaan aivoilla keksitty miten kiinalaisen luksusbussin turvavyötä käytetään. Saldo: miinusparituhattayuania, reilu tuhat valokuvaa, 30+ tuntia bussissa istumista, häröjä ja vähemmän häröjä italialaisia ynnä muita kavereita ja hyvä mieli. Itse reissusta saatte kuulla tulevina päivinä, tänään aloitan peräpäästä eli kotiinpaluusta - siitä hetkestä jolloin jäin yksin vajavaisen kiinankielen taitoni kanssa odottamaan bussia joka veisi mut kotiin.

Saavuimme puolipilviseen ja puolilämpimään Kunmingiin kuuden maissa illalla. Ah kultaista, meluisaa, ruuhkaisaa kotikaupunkia, jossa bussipysäkki on täynnä ja bussi vielä täydempänä mutta aina mahtuu vielä yksi ja miten sitä nyt osaisi kuvata: jos bussi on suomalaisen mittakaavan mukaan täynnä niin kiinalaiseen bussiin mahtuu vielä ainakin toinen mokoma ihmisiä. Täysi bussi on sellainen, jossa sisätila on ulkopäin katsottuna mustanaan ihmisistä koska valo ei kerta kaikkiaan kykene puikkelehtimaan ikkunasta toiseen.

Noniin, viimeisen paikallisbussin lähtöön oli aikaa ruhtinaalliset 45 minuuttia. Mulla ei ole edelleenkään mitään aavistusta kuinka tiheästi busseja kulkee, koska aikatauluissa kerrotaan vain ensimmäisen ja viimeisen bussin lähtöajat. Muita busseja tuli ja meni, mutta puoli tuntia mä jaksoin optimistisesti uskoa että kyllä se 904 sieltä vielä tulee. Että seitsemältä viimeistään se viimeinen sitten. Kolmeatoista vailla seitsemän mieleen hiipi epäilys; entä jos aikataulu on muuttunut? Entä jos pysäkki onkin väärä (vaikka olin varma, että reilu viikko sitten jäin samalla pysäkillä bussista pois)? Jos bussia ei vain yksinkertaisesti tule. Viittä vaille aloin olla skeptinen. Tasalta lakkasin uskomasta. Viisi yli päätin lähteä seikkailemaan.

Bussi numero C101 on kahdeksantoista (tai vähän yli, jos ei olla ihan niin tarkkoja) matkustajan pikkubussi, jonka olen nähnyt ajelevan Běijīnglù:ta pitkin pohjoiseen noin puolentoista kilometrin päästä kotoa. Kun klo 19:06 näin jo ties kuinka monennen C101:n kaartavan pysäkin suuntaan, kävelin pysäkiltä tielle ja huidoin kuskille. Bussin pysähdyttyä laitan keskustelussa kaiken peliin: "wǒ qù..." (minä menen...) ja osoitan aikatauluvihkosta 904:n päätepysäkin nimeä. Sisäänheittäjämies nyökyttelee. Kapuan kyytiin ja kysyn hintaa "yī kuài" - yksi yuan, katson kysyvästi sisäänheittäjään. "Shí kuái" mies vastaa. Kymmenen yuania! Päätän suostua puolentoista euron ryöstöön. Haluan päästä kotiin. 

Mutta matka ei jatku vielä: bussi sammutetaan kolmeksi minuutiksi sisäänheittäjän lähtiessä haalimaan kyytiin lisää porukkaa - yleensä homma hoidetaan liikkuvasta autosta keuhkojen tai megafonin voimalla. Kahden ihmisen noustua kyytiin bussi käynnistyy. Vielä kaksi minuuttia sisäänheittäjä säntäilee väkijoukossa ja viivästyttää lähtöä saamatta ketään uutta mukaan. Bussi hivuttautuu kymmenen metriä eteen päin ja sama toistuu. Kaksikymmentäkolme yli seitsemän lähdemme viimein matkaan.

Seuraavan 500 metrin matkalla pysähdymme vielä viisi kertaa kysymään tienvarressa seisojilta josko joku lähtisi kyytiin. Sisäänheittäjä huutelee pimeään. Bussi raahustaa eteen päin kuin vanhus ja kehrää epätasaisesti. Mopot sujahtelevat ohi molemmin puolin, eikä meillä tunnu olevan kiirettä mihinkään. Jumahdamme ruuhkaan. Vieressäni istuva vajaa nelikymppinen, alkolle haiskahtava mies vilkaisee minua pari kertaa syrjäkarein ja levittää sitten vaivihkaa istuma-asentoaan niin, että istuu pian tiiviisti kyljessä ja reidessä kiinni. Istun jo valmiiksi toinen jalka käytävällä koska rinkka on jalkojen välissä, enkä mahdu väistämään. No, onpahan lämpimämpi.

Kymmenen minuutin ruuhkassa matelun jälkeen kuski päättää oikaista: käännymme jalkakäytävän kautta kerrostalon pihaan, ajamme vajaan pari sataa metriä rappujen ovien editse ja kiilaamme takaisin jonoon. Matka jatkuu sisäänheittäjän vuoroin huudellessa, vuoroin syljeskellessä ulos ikkunasta, kunnes kuski lähtee kävelemään ja sisäänheittäjä istuu ratin taakse; huudot vaihtuvat torven töräytyksiin. Ehdimme matkustaa kymmenen minuuttia ennen kuin bussi sammutetaan tienristeykseen ja alkaa epämääräinen hyörinä. Osalle tämä on selvästi päätepysäkki, mutta suurin osa jää istumaan. Hetkeksi. Sitten puolet jääneistä nousee ja näyttää lähtevän tupakalle. Puolen minuutin kuluttua kaikki nousevat ja lähtevät hälisten ulos. Kuski meni jo. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä on tapahtumassa, mutta en kyllä aio jäädä bussiin yksinäni. Heivaan rinkan selkään ja menen ulos. 

Kyydissä olleet näyttävät haluavan päästä uuteen bussiin. Parempaan? Eikö kuski vie perille asti? Kovalla mekkalalla kyytikaverini saavat pysäytettyä toisen C101:n ja ryntäävät ovelle. Katson epätietoisena sisäänheittäjäkuskia joka huitaisee kädellään epämääräiseti, ja oletan että minun on seurattava muita. Bussi on ennestään [suomalaisittain ajateltuna] täysi - käytävällä seisoo useita ihmisiä - mutta niin vaan kaikki 18+ ihmistä sammuneesta bussista saadaan ahdettua kyytiin. Rinkka menee peräkonttiin. Sisäänheittäjäkuski osoittelee minua ja kädellään selittäen lyhyesti uuden bussin sisäänheittäjänaiselle ilmeisesti määränpääni. Ympärillä olevat töllistelevät ja hymyilen epätietoisena. Nainen nyökkää, ohjaa minut istumaan omalle paikalleen ja matka jatkuu. Nolottaa istua muiden seistessä täyteen ahdetulla käytävällä, mutta näin kai Kiinassa kohdellaan länsimaalaisia höppänöitä jotka ovat vähän hukassa.

Matkalla bongaan kakkoskehätien kyltin ja totean että suunta on ainakin jokseenkin oikea. Pian tunnistan jo koulumatkan varrelta tuttuja rakennuksia ja huokaisen helpotuksesta. Alan suunnitella, mitä sanon ilmeisen englanninkielentaidottomalle sisäänheittäjänaiselle selittääkseni, että rinkkani on takakontissa ja haluan saada sen mukaan. Että "wǒ de dá...." ja osoitan päiväreppua; "minun iso..." ja sitten vaan että "nà'er" eli tuolla ja lisää osoittelua. Sisäänheittäjänainen keskeyttää suunnitteluni ja puhuu minulle muttei katso silmiin, enkä ymmärrä taaskaan mistä on kyse. Että kohta ollaan perillä? Nainen huitaisee tyhjän penkin suuntaan. Istunko hänen paikallaan? Vaihdan paikkaa, mutta nainen ei istu vaan aloittaa yleisen keskustelun bussissa - kysyy jotakin, joku vastaa jotakin. Jotenkin aavistan, että kyse on minusta.

Bussi pysähtyy. Nainen ei edelleenkään katso silmiin mutta selittää jotakin ja viittoo minua tulemaan ulos. Rinkka viskataan mitään kyselemättä takakontista selkääni ja bussi lähtee kiireesti jatkamaan matkaa naisen osoitettua nuorta tyttöä, joka jäi pois samalla pysäkillä. Tervehdin, ja yritän sanoa, että kävelen tuonne, "wǒ qù nà'er" mutta tyttö pudistaa päätään, "no no no no no", ja puhuu kiinaksi. Katson kysymysmerkkinä. Vaihtaa englantiin. Että "wait here, we wait here". Olemme bussipysäkillä ja hoksaan: "We wait for the bus?" "Yes, yes, number 61." Matkaa kotiin on kolme pysäkkiä, ehkä puolitoista kilometriä, mutta jätän itseni huollettavaksi koska tyttö tuntuu olettavan niin. Juttelemme muutaman sanan ja lauseen kiinaksi, useamman englanniksi ja nousemme kyytiin. Tytöllä on matkalaukku ja kysyn onko hän lomalla. Vastaukseksi saan hämillisen kysyvän ilmeen. "I'm sorry, we only learn how to read and write. We don't know how to speak." Kirjoitan kännykän tekstiviestiosioon Holiday? Lamppu syttyy ja silmät kirkastuvat: Yes, holiday, yes. Ajamme bussilla kotitaloni ohi ja osoitan: "I live here". Tyttö ehdottaa, että nousen seuraavalla pysäkillä. Juttuseuran puolesta olisin voinut mennä päätepysäkillekin, mutta ajattelen päästää tytön pinteestä ja paniikista ja jännityksestä jonka ulkomaalaisen kanssa keskustelu aiheuttaa: hymyilen, kiitän ja jään kyydistä. Kello on puoli yhdeksän. Ah kultaista kotia.

What on earth am I doing here?

Varoitus, tää on huonosti kirjoitettu blogimerkintä. Mutta halusin saada sen pois alta... antakaa anteeks :P

Niin siinä vaan kävi. Mä sain kutsun kaksi vuotta sitten häihin Hongkongiin, ja mistä lie tullut se ajatus että jos sitä vaikka lähtisi. Ja että jos kerran lähtisi niin miksei samantien pidemmäksi aikaa. Että jos sitä vähän reissaisi. Koska Irlannissa mua puraisi se kärpänen enkä ole vielä parantunut; matkustaminen maistuu. Ei niinkään kaiken näkeminen ja päätä pahkaa eteen päin säntääminen, vaan sen selvittäminen, miten ihmiset muualla maailmassa elävät. 

Niin mä sitten päätin lähteä. Aikaa kaiken järjestämiselle jäi vuoden verran - tai mitäpä siinä olisi järjestellyt sen enempää, rinkka piti ostaa ja kävelykengät ja läppäri sun muuta mistä -- eh, mä kirjoittelin kyllä merkintöjä ennen lähtöä mutta en saanut blogiin asti koska keksin nimen vasta matkan päällä. Milloinkas muulloin ne hankinnat tekisi kuin viime sinisessä. Seuraa olisin ehkä matkalle ottanut mukaan mutta kun kukaan ei ollut lähdössä niin totesin että en mä sen takia jätä lähtemättä. Sanoivat rohkeaksi, mut en mä oikein vieläkään itseäni sellaiseksi koe. Täällä mä nyhjään yhtä helposti kotona kuin Suomessakin, kun on täälläkin oma koti ja tekemistähän mä osaan itselleni keksiä. En ole silti ottanut paineita ulos lähtemisestä. Sivuseikka.

Kohteiden valitsemisesta mä en osaa paljoa kertoa. Hongkong oli selvä, koska siellä oli häät. Kiina kiinnosti. Että jos kerran Hongkongiin niin kai sitä Kiinaan sit kans. Kävin alkukesästä kielen alkeiskurssinkin, vaikka ei sieltä paljoa mieleen jäänyt kun en innostunut opiskelemaan itsenäisesti sen enempää. Japaninmaa kiinnosti varmaan jo ennen Kiinaa, koska mussa on himpun verran animenörtin vikaa ja olen käynyt kaksi japaninkielen pikakurssia ihan vaan että kun sarjoja katsoessa oppii sanoja niin osaisi niitä sitten jotenkin käyttääkin. Niin että Japaniin siis suunta. Ja Kiinaan. Ja niin, Taiwan näyttäisi olevan sopivasti niiden välissä jos meriteitse matkustaisi ja olisi siten vähän ekologisempi kuin lentäessä. Ja mä innostuinkin Taiwanista - se vaikuttaa upealta paikalta ja haluan ehdottomasti käydä joskus tutustumassa ajan kanssa. Siellä ois upeaa ja helppoa pyöräillä ja katsella maisemia ja oi nauttia elämästä (tietysti vielä enemmän jos osais kieltä - kuten täälläkin). Mutta.

En kuitenkaan lyöny mitään suunnitelmia lukkoon, vaikka luulinkin että sentään kaikki nämä kolme maata pikaisesti kiertäisin noin puolessa vuodessa niin että marraskuun puolivälistä helmikuun puoliväliin asti kuluttaisin aikaa Kiinassa ja Hongkongissa, sitten menisin kuukaudeksi Taiwanille, ja maaliskuussajoittaisin Japaniin menon niin, että voisin seurailla sakuran kukkimista etelästä pohjoiseen tai jäädä matkan varrelle jos huvittaa. Kiinassa ajattelin reissata etelä-/kaakkoisrannikolla, koska vuodenaika on kylmin mahdollinen enkä halunnut ottaa talvivaatteita. 

Niin että miten tässä näin kävi: mä olen Kunmingissa; kaakkoisrannikolla kävin pyörähtämässä viikonlopun mutta en palannut eikä ole suunnitelmissakaan palata. Ei sillä ettenkö olisi tykännyt - kävi vaan niin että Kunmingista sydämeeni osuman sain ja mun oli pakko palata takaisin. Myös sen takia, että Kiina sykähdytti kummallisella tavalla ja mulle tuli halu opiskella yhtä maailman vaikeimmista kielistä (mut mähän osaan jo yhden sellaisen niin ei voi olla liian paha ^^), ja kielikoulussa on helpompi opiskella jos pysyy kohtuullisen aloillaan. Asiaa auttoi rutkasti se, että suomalaiset tuttavani Kunmingissa auttoivat asioiden (asunnon, kielikoulun) järjestämisessä. Selvittelin mahdollisuuksia kulkea täältä lähtiessä Taiwanista Japaniin maiden välissä olevia saaria pitkin, mutta näytti siltä, että lauttaliikenne on lakannut ja saarikiista sotkee asioita sen verran, että lopulta päätin jäädä tänne. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut mennä Taiwanille, mutta kun musta kolmekin kuukautta Kunmingissa tuntuu jo nyt aivan liian lyhyeltä ajalta!

Että tässä sitä nyt ollaan, kieltä opiskelemassa. Ei lähtenyt ketään Suomesta mukaan; jos olis lähtenyt, en varmasti olisi tässä. En myöskään olisi tässä, jos olisin suunnitellut matkan tarkasti etukäteen, varaillut kulkuneuvoja paikkojen välille ja niin päin pois. Ois sellanenkin reissaaminen varmasti ihan hauskaa ollut, olisi tavannut fellow-travellereita ja tutustunut uusiin ihmisiin - mutta ehkä vähemmän Kiinaan. On huippua, kun on kiinalainen kielenopettaja, ja tuttuja, jotka on asuneet täällä melkein sen ajan mitä mä oon elänyt. Kuulen ja näen jatkuvasti kaikenlaista mielenkiintoista, vaikka alun jälkeen en olekaan enää yhtä hanakasti kirjoittanut kaikkea ylös. Mm. Tästä tuli vähän erilainen reissu.

Sisko sanoi ennen lähtöä etten ole sama ihminen kun tulen takaisin. Rakas V, et varmaan voisi olla enempää oikeassa.

Meinasin laittaa tähän liiteeksi vielä pakkauslistan, mutta lisään sen myöhemmin...

Noniin, en mä oikein osaa muuta sanoa. Madventuresin jätkät on siistejä ja kaikkien pitäis vähän nähdä elämää (siis muutakin kuin beach life) jossain muualla kuin kotikuvioissa niin elämä tuntuis toisenmoiselta - luultavasti paremmalla tavalla. Mutta tää on vaan mun mielipide... : )

Be my guest

Kiinan(kin) kieli on siitä mielenkiintoinen, että se avaa kurkistusikkunan kulttuuriin. Hyvä esimerkki tästä on sana 请 qǐng, joka tulee ensimmäisenä vastaan kysymyksessä 请问,你叫什么名字 [qǐng wèn, nǐ jiào shénma míngzi] eli karusti "qǐng kysyä, sinä olla-nimeltä mikä nimi" ja suomeksi kukas oot miehiäs. Englanniksi qǐng wèn käännetään "excuse me", mutta suomeksi ei kovan hyvää vastinetta tule mieleen; "anteeksi" ei ole kovin osuva. Mulla on siis käytössä englanninkielinen oppikirja mikä ei tietenkään ole ihan paras vaihtoehto, koska joudun miettimään kielien väliset erot englannin kautta sen sijaan että opettaja selittäisi suomeksi mikä ero kielillä on.

Qǐng:illä on neljä eri käyttöaihetta, joista kaksi muistuttaa toisiaan. Sitä käytetään pyydettäessä (englannin please): ensimmänen tapa on käskevämpi, eikä silloin kuulu hangoitella vastaan; toinen on kohteliaampi. Jätän näissä hanzit eli kirjoitusmerkit kirjoittamatta koska en oo opetellut vielä kirjottamaan niitä koneella eli merkkien etsiminen nettisanakirjasta on hidasta, ja mun pitää herätä kolmen tunnin päästä.

käskevämpi:

[qǐng gěi wǒ ní de shū] eli "qǐng anna minä sinä [de eli genetiivi] kirja"

kohteliaampi:

[qǐng gěi wǒ ní de shū, hǎo bu hǎ?] "qǐng anna minä sinä [de] kirja, hyvä ei hyvä?" eli jooko, sopiiko

Mielenkiintoiseksi qǐngin tekevät ne kaksi muuta käyttöaihetta. Ensinnäkin: qǐng:iä käytetään kutsuttaessa joku johonkin. Esimerkkilauseina väkersin 

老师请你来教室 [lǎoshī qǐng nǐ lái jiàoshì] 

eli "opettaja qǐng=kutsua sinä tulla luokkahuone"

你有没有请他爱人 [nǐ yǒu-méi-yǒu qǐng tā àiren]

eli "sinä olla-ei-olla qǐng hän rakas-ihminen" 

eli Oletko kutsunut hänen puolisonsa? (tai käsittääkseni yhtä lailla myös kutsuitko tai aiotko kutsua)

 * yǒu = engl. "to have" → olla

* rakas-ihminen = puoliso

Viimeinen käyttöaihe on ruoan maksaminen, mikä on kiinalaisessa kulttuurissa ihan toisenlainen juttu kuin meillä länkkäreillä. Täällä on tapana, että kun mennään porukalla ulos syömään, maksaa yksi seurueesta kaiken. Syömiskulttuurikin on erilainen, ja "annokset" eli ruokalajit keskellä pöytää ovat kaikille yhteisiä. Maksaminen on kunniatehtävä, ja aterian päätyttyä olen nähnyt useita kertoja muutaman miehen kilvan ojentavan rahojaan ja tyrkkivän toisiaan hiukan kauemmaksi (hommassa on leikkimieltä, ei hätää) tarjoilijasta, jotta itse saisi maksaa. Kaikenlaisia kepulikonsteja, kuten kaverin rahan väittämistä väärennetyksi, voi käyttää.

Jos peliä pelataan hienostuneemmin, voi yrittää livahtaa pöydästä ihan vaan noin ohimennen kenenkään huomaamatta esimerkiksi vessaan sujuvasti kassan ohi. Jos osaa oikein taiten reissunsa tehdä, voi käydä niin (kuten Shantoussa eräällä monista reissun hot pot -aterioista), että ruokailun päätyttyä jonkun ehättäessä maksamaan tarjoilija toteaa, että homma on jo hoidettu. Kaikkein taitavimpien kohdalla syyllistä ei koskaan saada selville. Shantoussa osoiteltiin ja pidettiin isoa ääntä, ilmeiltiin ja kyseltiin sinä, sinä kävit, kävitkö, en käynyt se oli varmaan tuo, ei en minä, kuka kävi, sinäkö, ja keskustelu jatkui minuuttikaupalla. Kyllä mua sivusta katsojana nauratti - aikuisten keppostelua koko homma ^^

Mutta takaisin qǐng:iin ja maksamiseen; isäntä voi todeta vieraalle 客 [kè], että 

我请客 [wǒ qǐng kè] "minä qǐng vieras" tai

我请你 [wǒ qǐng nǐ] "minä qǐng sinä"

Tämähän on selvää; jos länsimaalaisessa kulttuurissakin, niin täällä vielä enemmän isäntä ilmanmuuta maksaa vieraan puolesta. Koko jutun hauskuus piileekin siinä, että kutsua ja maksaa ovat sama sana. Wǒ qǐng nǐ; minä kutsun sinut - minä myös maksan.

Jospa me tuoksuisimmekin orkideoille

Mainitsin tässä pari merkintää sitten tunnistaneeni aamuisella bussimatkalla bussipysäkin mainostaululta sanat kevät ja Kunming. Paras on kuitenkin vielä kertomatta: tunnistin kokonaisen lauseen – siis neljä tuttua merkkiä peräkkäin(!). Selvällä kiinan kielellä tavasin 爱我昆明, eli rakastaa [ài], minä [wǒ] ja kaupungin nimi [kūn míng]. Ihmettelin sanajärjestystä, koska mikäli haluttaisiin ilmaista, että mää niin tykkään tästä paikasta, sanajärjestys olisi loogisesti "minä + rakastaa + kunming". Onneksi mulla on opettaja jolta kysyä Ü. Ja saatiinkin aiheesta juttua pitkäksi aikaa, mutta lyhykäisyydessään: kiinan kieli on mielenkiintoinen, ja asioita voi yksinkertaistaa aika paljon kuten japanin kielessäkin. Selvitän muutamalla esimerkkilauseella vähän sitä, miten kiinan kieli toimii, että on helpompi ymmärtää mitä selitän - tai sitten ei. 

Simppeleiden lauseiden muodostaminen kiinaksi on erittäin simppeliä. Verbit eivät taivu, ja lauseita voi muodostaa latelemalla sanoja peräkkäin tähän tyyliin: 

Olen suomalainen:

我是芬兰人 [wǒ shì fēn lán rén] 

eli "minä olla tuoksuva-orkidea-ihminen" – eli suomalainen (täällä harrastetaan paljon sitä, että ulkomailta tuodut sanat käännetään niin, että ääntämys kuulostaa samalta mutta sanoilla on myös jokin merkitys – näistä myöhemmin lisää)

He ovat ulkomaalaisia:

他们是外国人 [tā men shì wài guó rén]

eli "he olla ulkomaan ihminen"

Anna minulle kirja:

你给我一本书 [nǐ gěi wǒ yī běn shū]

eli "sinä antaa minä yksi 'mittasana' kirja" (harmaalla kirjoitetut eivät ole pakollisia)

Äitini on myös suomalainen:

我的妈妈也是芬兰人 [wǒ de mā ma yě shì fēn lán rén]

eli "minä de äiti myös olla suomalainen" jossa de on genetiivi ("minun"); sitä ei kuitenkaan ole välttämätöntä käyttää koska kyseessä on läheinen ihminen.

Aamulla bongaamani "rakastaa minä kunming" olikin juuri sitä miltä kuulostaa, jos vain ymmärtää asian oikein. Lausetta on yksinkertaistettu niin, että "minä" tarkoitaa "meitä", mutta "minä" on henkilökohtaisempi ja se tuo asian omammaksi ja läheisemmäksi. Lisäksi omistuspartikkeli "de" on jätetty pois, koska Kunming on niin läheinen. Kyseessä olikin siis (vapaasti käännettynä) iskulause: "Huolehditaan kaupungistamme".

Mulla olis lisääkin kerrottavaa mutta menee liian sekavaksi jos jatkan tähän, eli saatte kuulla toisen jutun kiinankielestä huomenna :)

Loppukevennyksenä kuva propagandakantisesta vihkosta, jonka ostin kirjakaupasta 2,8 yuanilla muutama viikko sitten. En voinut olla nauramatta kuvalle. And the text goes like this:

HELLO CHILD ARMY

To serve for the people, the motherland, 

advocating honor, believe that truth

study hard and make progress every day

Pieni talo Kunmignissa

And this is what it looks like:

Kahdeskymmenesensimmäinen kerros

Mä asun siis pyöreässä talossa, ja mun huoneen ulkoseinä on kaareva; ei sentään pehmustettu. Plussaa on auringonlasku läntisten vuorten taa ja sen näkeminen kahdennestakymmenennestä-ensimmäisetä kerroksesta - totesin kyllä muutaman valokuvan jälkeen etten osaa ikuistaa tätä koko näkymää. Mainittakoon, että se kalansilmäobjektiivi jonka olin ajatellut ostaa HK:sta olisi ollut parempi vaihtoehto kuin halppislaajislisäke jonka myyjän suosittelemana päädyin ostamaan ("tää on puolet halvempi eikä tuu vääristymiä kato nyt kato"), mutta selittäkää joku kiltti mulle tämä: kaupassa vääristymiä ei tullut mut kotona tuli. Ja lisäks kulmat jää laajimmassa kulmassa tummiksi. Kävin itse asiassa liikkeessä uudelleen valittamassa tästä; ei ollut sama myyjä paikalla, mutta toinen vaan selitti: niin siinä käy, sun pitää vaan pidentää polttoväliä eikä ottaa laajimmalla kulmalla. Eh, siinä vähän häviää sen laajentajan (en jaksa ettiä oikeeta termiä) idea. Lisäksi reunat jää epätarkoiksi. Noniin, mut ei mun tässä ollu tarkoitus avautua siitä miten pitäis pysyä alkuperäisessä päätöksessään eikä luottaa myyjiin jotka vaikuttaa asiantuntevilta ja ystävällisiltä. Mur. Olkoon tämä nyt sitten se puuttuva valitusvirsi joka tuli otsikoitua mutta jolta jäi teksti puuttumaan.

Noniin, sitten mä innostuin. Väkersin pohjapiirrustuksen niin että voitte sielunne silmin kuvitella miltä kokonaisuus näyttää. Kuvien laatu ei ole häikäisevä, mä oon täällä laiskistunu ja musta on tullut räpsijä... Ärsyttää :P

Vietän aikaa enimmäkseen omassa huoneessa ("vuokranantaja" eli kämppäkäveri ei suostunut siihen, että mä olisin nukkunut sohvalla, joten niin mulla on nyt sit oma huone), olkkarin sohvalla ja satunnaisesti keittiössä jos esimerkiksi harjoittelen kaasuhellan sytyttämistä niin ettei ihokarvat pala (ja keitän siinä sivussa kananmunia). Parvekkeella käväisen vaatteiden pesun ja kuivamaan laittamisen merkeissä. Mitähän muuta. Lattiat on likaiset ja täällä käytetään sisätohveleita (oon ottanut kuvan mutta tässä merkinnässä taitaa olla katseltavaa jo ihan riittävästi ^^). Ja keittiön liukuovia pidetään pääsääntöisesti kiinni koska naapurit kuulemma kokkailevat kummallisen hajuisia ruokia. Vähän tylsäähän tää on että tähän merkintään tulee kaikkien edellisten merkintöjen kuvat (ei aiheellisesti vaan määrällisesti), mut sellasta se on kun valta on mulla ^^

2 - Eteisen lipasto, johon on piilotettu läjä sisätohveleita vieraita varten

1 - Eteinen

3 - Varastohuone

4 - Parveke

5 - Keittiö1

6 - Kettiö2

8 - Keittiö4

7 - Keittiö3

9 - WC1

10 - WC2: Kiinalainen vessa

12 - WC4

11 - WC3: Suihku

13 - Olohuone1

14 - Olohuone2

15 - Olohuone3

16 - Oma huone1

17 - Oma huone2

PS. Kuvia ei ole mitenkään erityisesti sommiteltu, en tiedä onko se blogspotilla mahdollistakaan. Mutta tapeltu on, hävisin (kuvat vähän miten sattuu) ja voitin (on sentään kuvat!)...

Singing in the Rain and other facts about Kunming

torstai 4.1.2013

Ensimmäinen sateinen päivä. Aamulla hämmästyin kun länsivuoria ei näkynytkään ikkunasta – kukkuloita peitti paksuhko sumu. En silti ottanut bussille lähtiessä sateenvarjoa mukaan koska 'ei täällä ole ennenkään satanut' (niinä kolmena tai neljänä pilvisenä päivänä joita mun täälläoloaikana on ehtinyt olla) ja maa näytti kuivalta. Selvisin onneksi ilmankin, mutta kylläpä hämmennyin kun kotimatkalla bussiin noustuani huomasin, että tienpintaan tuli märkiä pisteitä. ¡Siissataakotäällävettä! o.O Mut ei menny pasmat sekaisin multa eikä muilta, sellaiseksi säälittäväksi tihkuttamiseksi se jäi. Tuskin edes pensasten ja pöheikköjen kastelijat, joita täällä usein näkee, sai vapaapäivää työstään. 

Aamuisella bussimatkalla innostuin, kun bongasin tienvarren mainostaululta monta tuttua merkkiä. Mitä säihin tulee, yksi merkeistä oli Kunmingiin (tunnistin samaiselta taululta myös kaupungin nimen; tästä lisää parin postauksen kuluttua) mainiosti sopiva 春 [chūn] eli kevät.  Tätähän siteerataan joka paikassa ikuisen kevään kaupungiksi, koska säät hellii paikkaa ympäri vuoden olematta liian kylmiä tai kuumia: keskilämpötila on talvikuukausina 15—20 °C ja kesällä 22—25 °C. Niinpä kukatkin kukkii ympäri vuoden, vaikka ei täällä nyt se hehkein loistokausi ole kyllä meneillään... Suomalaisella mittapuulla mitattuna on silti ollut lämmintä, mä oon vaan kotomaiseen tapaan puhunut säästä ainoastaan silloin kun se on huono ^^. Mutta kun _tammikuussa_ lämpötila pyörii miinus yhden ja plus seitsemäntoista asteen välillä – enimmäkseen siellä 10+ -asteen tienoilla – niin ihan oikeesti: ei viitsi valittaa :)

Kuva pöllitty osoitteesta

http://www.chinatravelca.com/places/kunming/

Noniin, pitäydytään sitten vielä hetki sää-/ilmastoaiheessa: Kunminghan on Lounais-Kiinassa Burman, Laosin ja Vietnamin rajalla sijaitsevan Yunnanin provinssin pääkaupunki. Lisäksi opin, että Kunming sijaitsee heti Kravunkääntöpiirin pohjoispuolella; kerran vuodessa täällä siis melkein paistaa aurinko zeniitissä. Yúnnán 云南 merkitsee kirjaimellisesti pilvistä etelään, ja sen voisi kuvitella selittävän loistavia säitä. Vajaan 400 000 km²:n kokoisen provinssin alueelta löytyy kuitenkin niin viidakkoa kuin lumihuippuisia vuoriakin, ja korkeus merenpinnasta vaihtelee 76 m:n ja 6740 m:n välillä, eli luntakin täältä halutessaan löytää.

Yunnanin provinssi: Kunming sijoittuu tuohon melkolailla keskellä olevien järvien pohjoispuolelle.

Kunming on vaatimattomasti 1891 (sivustosta riippuen 1890—1900) metriä merenpinnasta (vrt. Halti 1324 m), ja tätä käyttävät reenauspaikkana sekä sekä ulkomaalaiset että kiinalaiset huippu-urheilijat. Paikka on palvellut tässä tarkoituksessa maataan jo ainakin 30 kunnioitettavaa vuotta – enemmän kuin mun pienen ikäni. Ja on täällä reenaamisesta urheilijoille varmaan hyötyä, kun korkeuden huomaa arjessakin: tässä männäpäivänä (joka taisi olla eilen) tein jotain poikkeuksellista eli juoksin bussiin – ensimmäistä kertaa. Paikalliset harrastavat bussiinjuoksua paljonkin, mutta mulla ei yleensä ole kiire eikä siis tarvetta hoppuilla kun seuraava bussi tulee kuitenkin muutaman minuutin päästä. Lisäksi juokseminen on joskus turhaa, sillä se aukenevatko ovet meille sukeutumisen jälkeen uudelleen riippuu ihan kuskista. Eilen mä kuitenkin tein poikkeuksen eli ensimmäistä kertaa hölkyttelin pysäkille kun näin kaukana suoran päässä bussin kaartavan kadulle. Ja mä ehdin ja selvisin ja kaikki meni hyvin mutta totesin, että taitaa tää korkeus vähän tuntua kun vielä kolme minuuttia pienen hölkäytyksen jälkeen pohdin että jospa mä sittenkin juoksin. Portaita kävellessä olen lisäksi olen huomannut ettei pahemmin tee mieli jutella. Tai siis kylläpäs tekee enkä malta olla juttelematta, minkä sitten huomaa viimeistään kolmannessa kerroksessa...



Kunmingin historiaan en ole jaksanut erityisesti perehtyä, mutta mielenkiintoisia knoppitietoja on tarttunut matkan varrella kalloon muihin juttuihin liittyen. Esimerkiksi Yunnan on Kiinan suurin tupakantuottaja, ja siitä saamme kiittää Ameriikan lentäviä tiikereitä (the Flying Tigers) jotka toisen maailmansodan aikaan käyttivät paikkaa tukikohtanaan, koska Yunnan oli ainoita provinsseja (vai ainoa, mene ja tiedä) jota japanilaiset eivät valloittaneet. Tänne pakeni älymystö ja ylimystö, ja rikkaudet (museoita varten ka? O.o) ja sivistys tuotiin tietysti mukana. Viinin toivat pari sataa vuotta sitten ranskalaiset lähetystyöntekijät, jotka halusivat nostalgisoida kotimaataan ja pystyttivät "maailman ainoan viininviljelyalueen yli 1500 metrin korkeudessa" (en tiedä onko tilanne ehtinyt muuttua). Yunnanin kovasti kehutut teetkin on [yllättäen] tuotu muualta, mutta väliäkö hällä, täällä niitä nyt kasvatellaan. ...ainiin, kahvikin on provinssilla omansa, mutta siit' mie en tiijä mittään muuta kuin et sellaistakin on.

Päivän Kunmingpläjäys oli tässä. Tulevina päivinä saatte kuulla vähän lisää; ensin tästä vaaleanpunaisesta hempeydestä jossa mä majailen, sitten höpöttelen jotain kielestä ennen kuin kerron teille bussillamatkustamisen ihmeellisestä maailmasta joka ei loppujen lopuksi ole sittenkään kovin ihmeellinen. Sitten tulee vielä pari merkintää, joiden jälkeen mun pitäis olla takaisin maisemissa ja saatan kertoa jotaintulevasta reissusta, joka menee etukäteen suunnitellen näin:

A) Kunming → 190 km → B) Jianshui → 80 km →
C) Yuanyang → 440 km → D) Xishuanbanna → 520 km → A) Kunming

Lämpimämpää pitäisi olla, Xishuangbannaan (/sen pääkaupunkiin Jinghongiin, johon ollaan mitä luultavimmin menossa) on luvattu yli kahtakymmentäviittä astetta. Katsotaan tulenko sitten punanahkana takaisin, mutta aurinkoa pitäisi olla luvassa ja siispä -lasit ja -rasvat (ne minimaalisen pienet tuubit jotka otin mukaan nenänpäätä varten) on pakattu ^^

Ja lopuksi vielä muutama teaseri; turha odottaa multa näin hienoja kuvia mutta voitte herkustella etukäteen ajatuksella siitä millaisia kuvia olis mahdollista ottaa jos osaisi ^^ Näillä näkymin palaan "livenä" maisemiin tammikuun puolivälisä.

Jinshua

Ei oo mun kuva

kuten ei myöskään tämä

Yuanyang

Jonkun toisen kuva

samoin kuin tämäkin

Xishuangbanna

Ja vielä viimeinen

Lisää lainattuja kuvia