Pikavisiitti Kiinaan

Noniin, olen käynyt Kiinassa jo kahdesti: ensimmäisen kerran 13.-21.11. eli pari viikkoa sitten ja nyt toisen kerran 1.-3.12. Eh. Oon tavannut ison kasan uusia ihmisiä - suurinta osaa en luultavasti tapaa toista kertaa. Yhteinen kieli on puuttunut, mulle on tulkattu paljon, ja ison osan ajasta olen viihtynyt seinäruusuna, satunnaisesti huomannut sormen osoittavan minua kun jollekulle P:n perheestä suunnataan kysymys. Sitten vaan katsoo vastaajan ilmeestä ja kuuntelee äänestä että pitääkö tässä nyt hymyillä ja nyökytellä vai keksiä joku muu käsittämättömään keskustelunaiheeseen sopiva ilme. Vain pieniä etikettivirheitä, kuten se, että istuu kun kymmenettä kertaa kehotetaan istumaan - sittenkin olisi pitänyt odottaa että vanhin istuu ensin; ei kuitenkaan mitään vaarallista, kun ihan leppoisissa tunnelmissa oltiin...

Olen nyt sitten myös kokenut sen kuuluisan kiinalaisten tuijotuksen. Kävin viikonloppuna Shantoun seudulla itärannikolla P:n häihin liittyvässä jälkibanquetissa + sukuloimassa. Sukulaiset eh "käyttäytyivät asiallisesti" eli ihan normaalisti, ja kadullakin ihmiset vain satunnaisesti katsoivat vähän pidempään, mutta voi hirvitys kun mentiin etsimään Walmartista illaksi leffaa - eeee! Rullaportaissa "vastaantulijat" katsoivat pitkään vielä peräänkin - jos kääntyi katsomaan taakse päin, kymmenet kasvot pällistelivät Shantouhun eksyneen kummajaisen perään. Eikä takaisintuijottaminen auta. Kaupassa tuli keski-ikäinen nainen viereen seisomaan ja tuijotti ihan sumeilematta ja kauan kun juteltiin englanniksi. Eh. Tätä se siis on mistä puhutaan... Didn't face it in Kunming. Suuri osa oli kumminkin korrekteja salaavilkuilijoita, enkä nähnyt yhtään kännykäkameraa itseeni suunnattuna. ...ja sanotaan nyt vielä että ei mua edes satunnainen tuijottelu haittaa, jos vaan ei täysi rullaportaikollinen ihmisiä kääntyisi portaallaan ympäri...

Oon silti edelleen valtavan tykästynyt Kiinaan. Uskaltaako sitä nyt edes sanoa ääneen, mutta: musta tuntui kotoisalta mennä takaisin Kiinan puolelle. Vaikka Kunmingiin mennessä olin hämmentynyt siitä, että huomasin jossain takaraivossani kuvitelleeni Kiinan "ihan erilaiseksi". En osaa vieläkään sanoa tarkalleen ottaen minkä ajattelin olevan toisenlaista; ehkä oletin että talot on rakennettu riisipuikoista O.o (tai jostain muusta kiinalaisemmasta kuin tiilistä tai mistä nyt kerrostalot on yleensä rakennettu) ja kaikki tekstit on kirjoitettu punaisella niin kuin Suomen kiinalaisten ravintoloiden nimet. Ja että sisustustyyli olisi se suomenkiinalainenravintola. Ja että kaikkialla on joko pilvikerrostaloja tai riisipeltoja. Mutta täällä on pöheikköäkin. Ei sitä metsäksi voi kutsua, mutta ei se peltoakaan ole. Ja kukkuloita on näkyvissä joka puolella (siellä missä mä oon käynyt; Kunmingissa, Hong Kongissa, Shantoussa ja matkalla sinne). :)

Juu. Sit mä oon tuijotellut merkkejä. Hanzeja. Laskeskelin, että jos oppisin viisi merkkiä päivässä enkä unohtaisi niitä mitkä kerran olen oppinut, voisin puolentoista - kahden vuoden päästä lueskella lehtiä O.o ...Mahtaa todellisuudessa kestää vähän kauemmin. Mut oon sentään alottanut. Mjoo, mä olen ajatellut opiskella kiinaa. Suunnitelmissa on palata Kunmingiin heti kunhan saan viisumin (vaikka P pitäisi mieluusti täällä HK:ssa pidempäänkin - ja seuran puolesta niin mielelläni olisinkin Ü). Olen selvitellyt vähän kielikouluja (oikeasti siis: vähän), ja löytänyt sopivan tuntuisen joskin joudun menemään yksityistunneille koska pienryhmät on pyörähtäneet käyntiin syyskuussa enkä oikein ehtis ottaa kiinni kun jakso loppuu tammikuun lopussa. Tavoitteena on opiskella kymmenen viikkoa kiinaa alkaen kuukauden sisällä. This is what I love about unplanned traveling Ü

Tää on muuttanu mun suunnitelmia edelleen niin, että tällä hetkellä aikataulu vois olla jotain tällaista:

- mahdpian eli joulukuun aikana Kunmingiin kielikouluun

- ehkäehkäehkä ystävänpäivän seutuna Hong Kongiin viettämään kiinalaista uutta vuotta P:n [ja suvun] kanssa

- Maaliskuussa jossain vaiheessa Japaniin

- Kesäkuun alussa Suomeen ja töihin.

Taiwan on siis tässä vaiheessa jäänyt pois suunnitelmista kielikoulun takia. Ellen sitten pihistä kuukautta Japanista. Saa nähdä. Malesiaa mulle on kaupiteltu and I'd love to go there, mutta ette usko miten lyhyeltä ajalta puoli vuotta tuntuu jo nyt... Ei pysty. Vaikka on mulla vielä Taiwanin Lonely Planet rinkassa mukana. Japania en halua sittenkään skipata vaikka sitäkin ehdin jo miettiä.

Noniin sitten tän illan fiiliksiä: kiinalaiset komediat on ihan älyttömiä :D En ymmärrä puheesta mitään, mutta ilmeet kertoo riittävästi. En mä niitä Suomeen kanna enkä aio täälläkään käyttää aikaa kattomiseen, mutta hykertelen kyllä jos telkkari sattuu olemaan auki. ^^ Huomenna aion käydä M:n kanssa viisumijuttuja kyselemässä ja pitää muuten vapaapäivän. P:n veli kyseli suunnitelmia tulevalle viikolle. Mulla ei ole. Tai on: mä haluan olla. Ainakin yhden päivän. Puolitoista. HK on aivan valtavan iso paikka ja nähtävää ja tekemistä ja katselemista ja ihmettelemistä riittäisi kuukausiksi. Mut kieliopintojen takia jätän täällä olon lyhyeen - ja toivottavasti ehdin palata tänne joskus ajan kanssa. Vähän vois silti käydä trekkailemassa jos säät suosii, ja hyviä pyöräreittejäkin kuulemma löytyy [ja pyörän saa arkena vuokrattua alle puolella viikonloppuun verrattuna ^^].

Eh, siinä vähän sekalaisia ajatuksia. Tästä blogista taitaa tulla ihan erilainen kuin halusin ^^ Nocando. Mä oon ollu uskomattoman huono ottamaan valokuviakaan. Tekee mieli vaan nauttia seurasta ja kaikesta ihmeellisestä ja upeasta ja ainutkertaisesta mitä saan kokea - ja mitenpä tän upean seuran ja uusien ihmisten tapaamisen aiheuttaman ilon ja innostuksen saisi valokuviin; ei riitä vielä taito mulla...