Hyminää ja sekalaisia ajatuksia siitä, että olen tässä

Hmm. :). Mulla taitaa olla ikävä. Sellainen hyvänlaatuinen. Oivalsin tänään yhden asian: ulkomailla asuessa läheisten tuttavien piiri on aika paljon pienempi. Niinpä mä muistelen lämmöllä niitä, ketkä on Suomessa. Tai muualla.

Ei mulla oikeastaan muuta. Ei siis mitään selkeitä ajatuksia; ei minkäänlaista punaista lankaa. Tekee vaan mieli olla menemättä nukkumaan. Niitä päiviä, kun varttia vaille yksitoista tajuaa että yksi lomalle annetuista tehtävistä (se isotöisin) on vielä tekemättä, ja harkitsee tekisikö sen nyt vai aamulla ja harkitsee kauan niin että ehtii siinä sivussa lukea parin tuttavan blogit ja tarkistaa facebookin (vaikka olisi hyvä mahdollisuus vieroittautua) ja sattuneesta mielleyhtymästä palata vanhaan Irlanti-blogiin ja lukea ja nauraa ja todeta että kamalaa tekstiä ja vielä huonompia kuvia mutta ah niitä muistoja! Ü Ja hassun hauskaa sekin, että jos en olisi lähtenyt Irlantiin, en ehkä olisi täällä. Todennäköisesti en olisi. Ja kun Irlantiinkin lähdin melkein hetken mielijohteesta. Yllättävää, miten pitkäkestoiset seuraamukset päähänpistolta tuntuneilla asioilla voi olla. Ja mähän en edes näe vielä mihin kaikkeen se johtaa, aavistelen vaan.

Puolen tunnin päästä vaihtuu vuosi. Siinä vaiheessa olen toivottavasti jo nukkumassa. I wish. Kiinalainen vuosi vaihtuu vasta helmikuussa ystävänpäivän tienoilla, joten täällä ei vielä paukutella raketteja. Kaupungillakin oli hiljaista kun kävin ostamassa siniset vakosamettihousut (nauratti pukukopissa, vaikka nää onkin niitä yläasteaikaisia turkooseja hillitymmät - mutta olin tyytyväinen kun selvisin niin vähällä sen pakon edessä, että farkut on äitin täällä ollessa ompelemasta kahdesta paikasta huolimatta kuluneet haaroista kerta kaikkisen anteeksiantamattomasti puhki) - paitsi että damn seagullsit ovat saapuneet. Linkitän röyhkeästi jonkuntoisenkuvan koska en kantanut kameraa mukana. Mut huomenna voisin kantaa ja napata itsekin jonkun hassun otoksen aikuisista, jotka kiljahtelevat jännittyneesti kun joku jatkuvasti ohi liitävästä lokkivirrasta päättää napata käden lentoreitille ojentaman leipäpalan suuhunsa.

Huomenna jatkuu kiinan opiskelu, viimeviikko oli joululomaa. Olisi ollut tääkin jos oisin halunnut, mutta totesin että kolmen viikon tauko on liian pitkä. Niinpä huomenna, koska kielikoulu on kiinni, mennään opettajan ehdotuksesta KFC:hen syömään. Eikun opiskelemaan. Perjantaina lähden sitten täältä bongaamani suomalaisen kaverin kanssa kymmenen päivän reissuun - ja olen yrittänyt kovasti luvata itselleni, että saan ennen lähtöä rustattua teille muutaman merkinnän luettavaksi niin että voitte kuvitella että olen tavoitettavissa vaikken ole.

Päiväkirjanomaisesti kerrottakoon tässä välissä, että kävin tänään kirppiksellä. Paikka on mainitsemisen arvoinen siksi, että ilman tuttavan opastusta en olisi koskaan astunut paikkaan puolikkaalla varpaallakaan. Myyjäisiä pidettiin selvästi keskeneräisen rakennuksen kolmannessa kerroksessa, niin että shoppailemaan päästäkseen sai pujotella kaksi seinätöntä kerrosta betonitolppien, joidenkin irtonaisten lattialaattojen ja hitsausmiesten välistä ensin toimimattomiin ja sitten toisiin toimiviin liukuportaisiin. Suomessa olis vähän nounou mennä työmaalle mutta täällä kaikki on hauskempaa.

Ainiin: täällä on talvi. Kylmintä neljääntoista vuoteen, sanoi paikallinen suomalaistuttu kun eilenaamulla mittari näytti 1,8 astetta pakkasta. Yksikerroksiset lasit. Eikä lämmitystä. Ei näitä päiviä montaa pitäisi olla mutta riittävästi, että heltiää [itseltä] lupa [itselle] elää vähän törsäten: kun aamulla reilusti yövaatetettuna makuupussissa kahden viltin alla heräsin kylmyyteen, suostuin vihdoin siirtymään itsekin luksusvyöhykkeelle ja käynnistämään napinpainalluksella pariksi tunniksi sähköisen sängynlämmittimen. Even though it might have been a mistake because after that I really didn't want to get out of the warm bed... Mutta huomisaamuna kaikki on toisin, vapaapäivät on vietetty. Kohta lämpenee taas, ne lupas :)

....ja sillä hetkellä kun meinasin julkaista merkinnän, ulkona pamahti. Vuosi vaihtui. En ehtinyt nukkumaan. Mutta ei haitannut [vielä tänään, vasta aamulla]: jotenkin hymyilytti rakettien pauke ja välkyntä jossain tuolla vuorten takana. Tuntui tutulta. Ja ulkomailla tuttu saa melkein aina hymyilemään. Eri tavalla kuin kotona.

Näin tuumaili pikkuminna.

Luonnon oma Detox-kuuri

Hei kaikki, blogi on jäänyt päivittämättä, koska mä oon ollu niin valtavan kiireinen tehdessäni en-oikeastaan-mitään. Suomeksi siis: ei oo ollut oikein mitään erityistä kerrottavaa näistä päivistä; oon valvonu myöhään, kattonu muutman leffan, surffannu netissä, opiskellu kiinaa, kuunnellu musiikkia, nukkunu silloin kun on nukuttanut; aattona kävin joululounaalla ja kotitekoisessa näytelmässä näyttelemässä enkeliä (jotenkin kummasti se osa lankesi seurueen ainoalle vaaleahiuksiselle…), tapaninpäivänä pääsin herkuttelemaan rosollilla ja porkkana- ja lanttulaatikolla (ja söin pari mansikkaa jotka oli istutettu kinkkulautasen reunaa koristamaan)… Ja eilen ja toissapäivänä kävin tuttujen työpaikan kirjastolla omaksi ilokseni ja muiden hyödyksi järjestämässä kirjahyllyt [kirjastonhoitajaa ei ole].

Tänään mun oli tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä ulos ihan vaan ulkoilun takia – ajattelin tutustua läheiseen Walmartiin ja käydä tutustumassa lähiympäristöön, mutta taidan jatkaa kotoilupäiviä: heräsin viimeyönä valtavaan mahakipuun joka tuntuu nälältä, mutta jota ruoka pahentaa. Oire on tuttu Suomesta, sillä olen viimeisen kuuden vuoden aikana herännyt pari kertaa samalla tavalla mahakipuun sillä seurauksella, että aikani vääntelehdittyä ja yritettyäni syödä olen oksentanut rajusti. Tällä kertaa osasin jo jättää keittiön rauhaan ja kävellä suoraan vessaan. 

Kumma kyllä oksennus ei tullut. Koetin välillä mennä takaisin sänkyyn pitkälleen sillä seurauksella, että vatsakipu paheni. Palasin vessan siis lattialle kyykkimään; Suomessa olisin istahtanut, mutta täällä on sen verran kylmä, ettei käy edes mielessä vaikka olisi kuinka väsynyt. Unenpöpperöisistä ajatuksista muistan vain yhden: I’ve mastered the Chinese kyykkiminen. Täällä on kuulemma yleistä, että – siinä missä meillä istutaan, täällä ollaan rennosti kyykyssä. Kantapäät maassa. Että on kuulemma paras asento ikinä. Niin pitkälle mä en oo vielä päässy että parasikinä, mutta sen verran oon edistyny rentoudessa, että taisin hiukan torkahtaa siinä kyykkiessäni *tyyts* - kaikesta sitä voikin vieraassa maassa olla tyytyväinen Ü

Olon parannuttua hieman palasin sänkyyn vääntelehtimään, ja lopulta vatsakipu rauhoittui sen verran että nukahdin. Mutta ei siitä niin helpolla voi päästä: aamulla herätessä vessa oli ensimmäinen ajatus <3. Tarina päättyy tähän, ja voin todeta etten edelleenkään aio lähteä mihinkään tänään(kään), koska toiletin on syytä pysytellä toistaiseksi lähimaastossa. Harkitsen maitohappobakteereiden yliannostusta. Ja olen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa mielipiteeni eroaa vahvasti niistä, jotka sanovat, että kiinalainen vessa on länsimaalaista hygieenisempi ja kätevämpi.

Peitän teelehdet kuumalla vedellä, otan kupin mukaan käsiä lämmittämään ja kiiruhdan Hotelli Helpotukseen suunnittelemaan seuraavaa blogitekstiä…

PS. Maha oireili jo ennen joulua toimimalla varsin vilkkaasti, mutta vasta nyt toiminta äityi erinomaisen tehokkaaksi. On mulla loperamidia mukana, mutta huomaan että kun en ole tottunut käyttämään, viivyttelen hoidon aloittamista ja odottelen josko tauti menisi pian ohi issekseen.. Ja jos loperamidi ei auta tai pillerit loppuu, on mulla paperille kirjoitettuna vastaavan kiinalaisen valmisteen nimi藿香正气胶囊 eli huò xiāng zhèng qì jiāo náng. Sisältää mukavan sekoituksen 13:a erilaista kiinalaisessa lääketieteessä käytettyä rohtoa. Näistä Googlen avulla tunnistettavia olivat kuivattu tangeriininkuori (mandariinikaltainen hedelmä…) [kiinalaisen] lakritsin juuri, kiinantaateli ja inkivääri. Valmiste ”reduces wet and soothes the circulation”; sitä voi käyttää flunssaan, päänsärkyyn, vatsakipuun, ripuliin ja lämpöhalvauksen estoon ja hoitoon. Lisäksi käyttöaiheita olivat ”sick” ja “cold of stomach and intestine type”. Itseään ilahduttaakseen voi nettiapteekin sivuilla perehtyä myös englannin kielisiin precautioneihin. Oma suosikkini oli ”children, oldness and weakling should use under chemist’s suggestion.” Että kemistin juttusille vaan siitä te vanhuudet ja rääpäleet.

PPS. Puolentoista tunnin ja viiden vessareissun jälkeen maha tuntuu rauhoittuneen hieman…

PPPS. Huomasin kyllä viime blogimerkinnän julkaisemisen jälkeen, ettei otsikko sopinut tekstiin lainkaan. Mun oli kaiketi tarkotus valittaa jostain mut unohdin syyn ja sittemmin näemmä otsikon vaihtamisen… :B

PPPPS. Detoxin nimeen vannovat älkööt vaivautuko pitämään luentoa siitä, miten väärin käytän termiä otsikossani ^^

Valitusvirsi

Tulin eilen (pe) Shílíniin viikonlopuksi. Eh. Mun piti kirjottaa jo aiemmin, toissapäivänä jo mietin ja eilen mutta enpä oo sit taaskaan istunu koneen ääreen siinä tarkotuksessa että kirjottaisin blogia. Vaikka haluaisin. めんどうですね~. Kirjoittelen mun Nuottivihkoksi nimettyyn muistikirjaseen lisää havaintoja ja ajatuksia kaikesta mitä näen ja kuulen. Oon kirjottanut pari blogimerkintää jotka oon unohtanut julkaista (mm. kuukausi sitten kun saavuin Hongkongiin ja reilu kuukausi sitten kun kävin Shílínin kivimetsässä - eli käännettynä Kivimetsän kivimetsässä O.o). Ois mulla siis enemmänkin asiaa ja sanottavaa. Mutta kun mä en saa aikasiks! Koetan tsempata tässä jossain vaiheessa, ensi viikolla oon ehkä torstaista sunnuntaihin kaikessa rauhassa issekseen niin jospa innostuisin jakamaan vähän jotain täältä...

Eilen matkalla tallensin puhelimen muistiin seuraavat ajatukset:

On joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen. Mä istun toista tuntia kiinalaisessa pikkubussissa. Takamus on puutunut pehmustetuista penkeistä huolimatta. Luen vuorotellen the Kindness of Strangers:ia ja katson maisemia. Ja ajattelen sitä, että olis kiva saada kuvia muistoksi, mut oon niin turhautunut itseeni kuvaajana et oon jättäny kameran laukun pohjalle ja ihaillu maisemia. Herkinen, tallennetaan verkkokalvolle. Aurinko lämmittää kaulaa ikkunan läpi, mulla on lämmin, ja kolme yötä jouluun on...

Oppitunti numero yksi

Heh. "Must be some kind of faith" opettajani sanoi ekalla tunnilla. Hän on ammatiltaan lääkäri, hänen edellinen oppilaansa oli sairaanhoitaja, ja mä olen farmaseutti. Ja opiskelen ravitsemustiedettä. Hän voisi kuulemma esitellä mut sairaalassa työskentelevälle kollegalleen, joka kaiketi on aloittelemassa jonkinlaista tutkimusta tai projektia sairaalassa ravitsemukseen liittyen. Että "täällä lääkärit alkavat vasta nyt ymmärtää, että ravitsemuksella voi olla merkitystä sairauksien hoidossa". 

Opettajani Yun on mukava [ihan oikeesti, ei silleen tylsän pliisun tavallisesti]. Aloitettiin kyllä tavujen alku- ja loppuäänteistä ja siirryttiin tooneihin - mutta olin onnellinen kun Yun totesi pian että näähän taitaa olla sulle tuttuja (niin kuin yritin alussa jo selittääkin - olen käynyt muutamalla kiinantunnilla ja ainakin kiinalaiset opettajat alottaa varmaan aina näistä). Päästiin siis nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että käydään nyt läpi vain hankalimpia, ja palataan myöhemmin muihin jos ongelmia ilmenee. Huomenna siirrytään sitten jo kirjan ensimmäiseen kappaleeseen eli sivulle 63; voitte kuvitella miten paljon kiinan opiskelussa painotetaan ääntämistä... 

Käytiin tänään pari yksinkertaista lausetta, joilla pääsen heti harjoittelemaan z:n, c:n, s:n, j:n, q:n ja x:n välisiä eroja. Vielä reilu vuosi sitten olisin ääntänyt ne täysin eri tavalla kuin nyt - j:n ja q:n ero on esimerkiksi se, että q on aspiroitu. Ja x taas eroaa niistä niin, ettei siinä ole t:tä alussa. Xìexie. Ajattelin venäjän seitsemää ässää ja totesin et vähän samanlaista mutta tuntuu vaikeammalta. Lohdullista oli, että kun tunnin päätteeksi opettaja lausui milloin minkin noista kuudesta äänteestä ja mä yritin tietää mistä on kyse niin 1) suurin osa meni oikein 2) tää tuottaa kuulemma vaikeuksia myös kiinalaisille lapsille...

Nyt pitäis sit vaan lähteä kauppaan kyselemään että qǐng wèn, nǐ jiào shén ma míng zì eli kukas olet miehiäsi ja ...eh, mun piti osata kysyä myös että minkäs verran on ikää, mutta oon ilmeisesti kopioinut jonkun sanan taululta väärin. Otetaanpa siis huomenna uusiksi; Yun nimittäin opetti mulle monimutkaisemman lauseen kuin mitä netin fraasisanakirjat ja muut kiina-on-toooosi-helppoa-sanot-vaan-näin -tyyppiset sivustot tarjoaisi, eli ei löydy sieltäkään apua tähän hätään...

Halpaa ja kallista

Elämä on. Kerrankin pääosin halpaa, kalliiks tulee lähinnä kielikoulu, koska tulin tänne väärään aikaan (kesken lukukautta) jolloin ryhmäopetukseen ei kannata enää hypätä mukaan ja otan siksi yksityistunteja huomisesta alkaen 8 h viikossa eli ti - pe klo 9.30-11.30. Ja koska on kyse yksityistunneista, on aikataulu oletettavasti joskus myös muokattavissa - suunnittelin jo saldovapaalomaa tammikuulle niin et pidettäis tunteja parin viikon ajan ahkerammin jos vaan opettajalle sopii. Tunnit maksaa 70 yuania eli vajaan 10 € kappaleelta; kymmenelle viikolle tulee hintaa noin 700 €. Jos sen jakaa sille 3 kk:lle jonka oon Kiinassa, lohkaisee kielikoulu päiväbudjetista (25 €/vrk) lähes kolmanneksen... 

Peruselinkutannukset mulla on täällä seuraavanlaiset:

- vuokra 750 yuania (95 €)/kk (maksan vain kolmanneksen kun yksi huone on "varastovuokralla")

- netti 2Mt 45 yuania (vajaa 6€)/kk

- sähkö, lämmitys, vesi ja muut vastaavat arviolta alle 100 yuania eli ehkä kymmenisen euroa /kk

Epäsäännöllisempiä menoja en oo vielä ehtiny arvioida, mutta tästä saa ehkä jonkinlaista kuvaa:

* ruoka:

- neljän henkilön lounas/päivällinen ravintolassa (vaihtelee paljon mut normihalpa) 80 - 100 yuania siis 10 - 12,5 € koko porukalta; neljälle hengelle jaettuna kolme egeä per masu

- banaanit 2,5 yuania eli reilu 0,3 €/kg

- mung-pavut laadusta riippuen 10 - 15 yuania eli 1 - 2 €/kg
* mun kiinankielen oppikirjat sis. cd:n 56 yuania (7 €)/kpl

* hiustenleikkaus: 15 ( - 30) yuania eli 2( - 4) €

* kokovartalohieronta: 30 - 60 yuania (4 - 8€)/ tunti

* liikkuminen kaupungissa (taksille ei tosin juurikaan oo tarvetta, lentokentälle mennessä jees):

- taksi: 8 yuania eli 1 € ekalta 3 km:n pätkältä ja sen jälkeen 1,8 yuania eli huikeat parikymmentä senttiä per kilsa

- bussi: 1 - 2 yuania käteisellä (oltava tasaraha) ja 0,9 - 1,8 yuania eli 0,1 - 0,25 € bussikortilla; pidemmistä matkoista mulla on vähemmän kokemusta, mutta esim. täältä noin 120 km:n päähän Shíliniin pääsee noin 3,5 €:lla - Suomessa maksaa ainakin Kuopiossa jo kaupunginsisäinen bussilippu melkein saman verran...

Tänne vois tulla sit eläkkeellä elelemään, eh. Rahaa voi halutessaan kuitenkin tuhlata ainakin 1) länkkäriromppeisiin ja/tai -ruokaan 2) laatuun. Ja tavallaan myös huonoon laatuun, koska joutuu ostamaan enemmän/ useammin, mut siitä vois joku kirjottaa johonkin ekologisuus- tai säästämisblogiin...

Mitäs muuta. Oon katellu auringonlaskuja ikkunasta, tapaillut sopivasti ihmisiä ja odotellut opiskelujen alkamista. Tänään käytiin poliisilaitoksella rekisteröitymässä ja siellä istuessa mietin et harmi kun ei ehkä kehtaa kysyä että saiskos ottaa kuvan siitä miten rupuinen teidän toimisto on? - aika toista maata kuin Suomessa. Ei se oikeastaan edes muistuta toimistoa. Mut niin, on rekisteröidytty. Ja totesin, että viisumin hankkiminen etukäteen Suomesta on sekä työlästä että kallista; Honkkareissa maksoin 360 HKD eli alle 40 € turistiviisumista, joka Suomessa maksaa 60 €. Täällä taas, kun opiskelijana pitää hommata asianmukainen viisumi, pulitan 450 rmb:tä eli alle 60 € siitä, että joku hoitaa mun puolesta viisumin kuntoon - ja summa on sama olinpa opiskelijana kolme kuukautta tai vuoden... Ens kerran kannattaa siis tulla vuodeksi ^^ Ja hyvinkin voisin tulla...

Koska mun suunnitelmat on ehtiny ja ehtii vaihtua vielä miljoona kertaa niin ei tuu jokaista kutkuttavaa tulevaisuudensuunnitelmaa tule kirjattua ylös. Rustataan kuitenkin tämä: tällä hetkellä jossain mun mielensopukoissa pyörii epämääräinen ajatus siitä, että voisin hengailla nyt kolme kuukautta Kiinassa, mennä sitten Japaniin kolmeksi kuukaudeksi, tulla Suomeen töihin (*kyynel* - vaikka oon kyllä muistellu työkavereita aina purkkaa mutustellessa ^^) kesäksi, hoitaa opiskelut loppuun vuodessa tai puolessatoista - ja kukaties, tulla reilun parin vuoden päästä takaisin Kiinaan jos silloin vielä siltä tuntuu...

hengissä. eipä muuta; vähän [erittäin] väsynyttä hymyä.

heräsin kahdeksalta. kymmeneltä markkinoille, ostin mung-papuja idätettäväksi ja eurolla saksanpähkinöitä ja puolikkaalla minimandariineja. puolilta päivin lähdettiin kunmingin toiseen kasvisravintolaan syömään. sieltä päivän pääkohteeseen eli kielikoululle rainbow bridgeen sopimaan asioista, aloitan yksityistunnit ensiviikolla kunhan sopiva opettaja löytyy. länkkärikahvilaan (m kävi tervehtimässä tuttaviaan) josta ostin mokkapaloja kun ajattelin viedä alakertaan uusille kiinalaisille ystäville, joiden luo mut kutsuttiin eilen sekä lounaalle että päivälliselle. mut olinkin sit niin väsynyt et kävelin suoraan kotiin ja suihkuun. nukuttaa, vaikka nousin just tehokkailta kymmenen minuutin päikkäreiltä. siirsin parturissa käynnin huomiseen. lähikaduilla on paljon hierojia, sokeat kuulemma parhaita, aion etsiä käsiini yhden mahdollisimman pian. ei muuta kunmingista.

Jjei, se toimii sittenkin ^^

Jjeii: passed through the great firewall ^^. Nettiyhteys tosin on hitaampi kuin mitä oon käyttänyt vuosiin. Enemmän kärsivällisyyttä, vähemmän surffailua.

Selvisin takaisin Kiinaan. Oon tosin vähän hämilläni: en todellakaan ajatellut kuukausi sitten, että tän puolen vuoden aikana tulisi vastaan tuttuja maisemia - ja nyt ne on jo tässä. Ja mä inhoan sitä miten vastuuttomasti käyttelen välimerkkejä ihan fiiliksellä. Huomenna meen poliisilaitokselle rekisteröitymään ja toivottavasti perjantaina kielikouluun hoitamaan asiat selviksi. Katselin illansuussa rinkka selässä uuden, kolmekymmentäkolmekerroksisen kotitaloni pihalta alas kadulle ja tunsin oloni kotoisaksi. Noilla kaduilla mä käyn vähän seikkailemassa. Ihan vaan katselemassa mitä löytyy. Lähellä on kaikkea: vaateputiikkeja, teekauppa, hedelmäkauppa, parturi, syömäpaikkoja... mitä vaan peruselämässä selviämiseen voi kuvitella tarvitsevansa. Bussiasemakin on kohtuullisen lähellä. Ja ette voi kuvitella (paitsi A ehkä voi) miltä musta tuntui kun selvis että ihan vieressä (ehkä "korttelin päässä" vaikka ei täällä sillä tavalla oikein voi mitata) on täysin kasviksinen ja kasviksen makuinen 1) kasvisruokapaikka. Ja vielä halpa sellainen. Alakerrasta voi ottaa lautaselleen seisovasta pöydästä mitä haluaa, yläkerrassa tilataan listalta. En pelkäis mennä sinne yksinkään, koska kaikki näytti niin syötävän hyvältä ^^

Ja tää asunto. Mä oletin Kiinassa vähän toisenlaista, mut tää on ihana! ^^ En siis tarkota mun unelmaa, vaan sitä, etten todellakaan kuvitellu pääseväni elämään näin halvalla näin hyvin. Kelpaa kyllä tää kahdennenkymmenennenensimmäisen kerroksen näköala läntisille vuorille auringonlaskua kohti. Ikkunoita ei kuulemma valitettavasti pysty pesemään :/

Muuta sekalaista:

Jutustin lennon ajan varsin mukavan keski-ikäisen kiinalaisen bisnesmiehen kanssa, joka lupasi näyttää mulle Shenzeniä jos tulen joskus käymään ^^ Oli vähän toista maata kuin se ranskanöhmöhm-maalainen jonka tapasin Hongkongissa.

Ilahduin kommenttiliudasta - vaikka kai sellaisella valituksella on pakko heruakin, eh... Kiitos teille :-)

Mulle tarjoutui tilaisuus päästä osaksi kiinalaisen gradun (tai vastaavan) "tutkimusaineistoa"; olisin voinu päästä ilmaiseksi uuden opetusmenetelmän koekaniiniksi mut juttu meni sitten yllättäen niin säädellyksi ja monimutkaisen tuntuiseksi, että halusin pitäytyä Raibow Bridgen yksityistunneissa.

Söin tänään mansikoita. Ihan äsken, itse asiassa. Mansikoita jouluksi, toinen satokausi nääs. En tosin ole kovin joulufiiliksissä, mut limbistä järjestelmää on aktivoimassa ainakin uunituore tulokas suoraan Hongkongista lahjana mukaan lähtenyt Starbuck'sin joulukahvi, ja lisänä tuhannen pirstaleiksi hajonnut mutta silti varmasti ah niin joulun makuinen Fazerin joulusuklaalevy. Ja Rajattomien joululevy. Kahden viimeisen yhdistelmä oli tosin siltä lähinnä siksi, että olin ajatellut viettää joulun yksin jossain tuikituntemattomassa pikkukaupungissa lounaisrannikolla. Toisin taitaa käydä. P.S. Äiti älä huoli, nyt kun oon takasin Kunmingissa niin saatan käydä ostamassa Whicker Basketista pipprakakkuja. ^^

And one more thing: 

Täällä on kylmä 

terveisin Sukat+Villasukat+Tossut+kahdet Housut + kolme Paitaa + lämmin Viltti. Ja sormet on silti jäässä.

...ainiin, mut ei tietenkään yhtä kylmä kuin Suomessa.

Hajotkaa - wait for it... 

pakkaseen.

_____________

1) kasviksen makuinen ei viittaa puisevaan tai muuhun vastaavaan, vaan siihen, että NFM eli ei mitään petkuhuiputuksia jotka on kasvista mut maistuu aivan lihalle

Terveisiä siskolle *syrän*

Hei V, sain kommentin sähköpostiin vaikken sitä täältä löytänykään - ja tuli hyvä mieli ^^ Mä mietin sekä eilen että tänään ettei mua edes kiinnosta kirjottaa koko blogia kun nään kyllä että ihmiset käy mutten tiedä yhtään ketkä käy (no hyvä on, tiedän tietysti et läheisimmät, mutta niistä muista en tiedä mitään) niin etten oikein tiedä mitä kirjottaisin. Mut mä kirjotan seuraavan merkinnän sit sua ajatellen. Kunhan pääsen Kiinaan ja saan netin toimimaan :)

Tässä välillä oon viettäny erittäin toimettomia päiviä, tänä aamuna perehdyin teemaailmaan - en tosin koko aamupäivän kestäneestä pohdinnasta huolimatta saanut kehitettyä järkevää suomenkielistä monikkoa sanalle tee; tutustuin teiden ihmeelliseen maailmaan just doesn't sound quite right. Mut mielenkiintoista se oli. Satuin valitsemaan hyvän provinssin teen suhteen, koska Yunnanissa tuotetaan pariakin erilaista teetä - ja toinen niistä paranee säilyessään. Tutkailin myös Kiinan postin sivuja selvitelläkseni paketin Suomeenlähetyskuluja, ja hinnat vaikutti niin hyviltä että saatan hyvinkin kotiuttaa muutaman Pu'er-kaakun itseäni odottamaan. Tosin onneks hyvä tee on niin kallista että tuskin paketista kovin painavaa tulee. Käytännöllistä.

Uskallan vihdoin sanoa varovasti aloittaneeni Kiinan opiskelun: Anki on ollut käytössä päivittäin. Jesh! Tosin jo parinkymmenen perinteisen kirjoitusmerkin (ei numeroita) ulkonäön, kirjoitusjärjestyksen ja ääntämysasun tooneineen plus mittasanoineen (ei kannata kysyä mitä ne on, mulla on vain hitusen käryä, mutta ajattelin että on parempi opetella samantien kun ne pakettiin kuuluu) muistaminen tuntuu tuottavan tuskaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun luulee että pelissä on enemmän merkkejä ja sitten laskettuaan tajuaa että ei voi olla totta, näitä on vasta kaksikymmentä! Hikinen tiesi vain jäljelle jää vai kivinenkö se oli, either way.

Mutta näiden laiskojen päivien - ja parin satunnaisen ulkonakäymisen - ajan mua on vaivannu tietty odottamisen tunnelma. En oo oikein osannu asettua tänne kun tiedän että lähden kohta. Enkä saanut innostettua itseäni seikkailemaan enemmälti. Huomasin kyllä tänä iltana, että olisin ehkä viihtynyt kaupungilla paremmin jos en olisi velvoittanut itseäni ottamaan kameraa mukaan joka kerta - kun ei kuitenkaan ole ollut oikein fiilistä kuvata. On tehnyt mieli vaan olla. Mut vapaus on vallinnut (P:n pienistä äitimäisistä tai isosiskomaisista patisteluista huolimatta ^^) ja mulla on hyvä mieli. Sitä paitsi on ihanaa, kun tuntuu että aika on mennyt hitaasti. Kyllä se vielä ehtii nopeastikin kulua...

Tällaisina eipä-tässä-oikein-mitään -päivinä olen ehtinyt nauttimaan yhdestä elintärkeästä asiasta: syömisestä. Tuhosin mm. kuvassa poseeraavan suklaakakun Ü Ja opin [teoriassa], että suklaa on hyvää Aasiassakin jos siitä maksaa - halvemmista puuttuu kaakao eli ne on värjättyä kaakaovoita. Ihme jos ei maistu yhtä hyvälle kuin fasserinsininen. Mutta kyllä täältä makeaa saa mahan täydeltä helposti: söin juuri iltapalaksi "leipää" joka maistuu lähinnä mehukkaalle pullalle (juustoraastetta siinä oli kumminkin päällä niin et leipä se yritti olla) ja "maustamatonta" eli pelkällä sokerilla maustettua jogurttia. Ja kun pullan päällä voi maistuu vähän hassulle niin söin sitten nutellan kaltaista levitettä mun juustoleivällä O.o Olen edelleen sillä kannalla, että paikanpäällä on parasta syödä paikallista eikä yrittää stick with western food, mutta en oo oikein vielä keksinyt mikä se paikallinen korvike aamu- ja välipalalle olisi. Sellanen yhtä helppo kuin jogurtti tai leipä. 

Toinen-vai-monesko-lie mieltä askarruttava asia tänään oli viinipullon pakkaaminen rinkkaan. Kysyin kyllä itseltäni monta kertaa että onkohan tämä sittenkään niin hyvä idea (autan siis P&M:a tuhoamaan häistä ylijääneitä pulloja yhden pullon verran kun enempää ei saa rajan yli tullitta viedä). Sen näkee vasta sitten jos ja kun ja jos ja enttententten Kunmingissa kaappaan itkien verta valuvan Kafkan liukuhihnalta syliini.

Interesting times ahead Ü

* * * * * * * * * * * * * * * *

Niille teistä (ja ehkä eniten itselleni) jotka odottaa loogista tekstiä: turha odottaa. Mä en jaksa sittenkään keskittyä blogin kirjottamiseen yhtään enempää kuin muihinkaan ajatuksiini. Toistaiseksi. Katsotaan miten kauan aivotuuletus jatkuu. Terveisiä retikoille. Lähden ettii sohvan alta kameran kaukolaukaisinta. En keksi missä muualla se vois enää olla. Mua taitaa väsyttää. Sen taitaa huomata. *grin*

I decided to go adventurous...

Eh, not really. Sen verran vaan että päätin lähteä käymään jossakin neljän seinän ulkopuolella, to get some semi fresh air ^^. Heräsin aamulla seitsemältä - olen todennut, että ei se unirytmi koskaan keikahda kohdalleen jos en ala aamulla herätä aiemmin - ja puoli kahdeksalta lähdin seikkailuun. P saatteli mut työmatkallaan bussille, jolla oli tarkoitus lähteä könyämään Victoria Peakille. Teki mieli toistaa viimeviikkoinen reissu, koska silloin puolet vuoresta oli hautautunut sakeanharmaan pilven sisään eikä kaupungin näkemisestä osannut edes haaveilla.

Victoria Peak pilvessä

Papukaijanmerkki jos löydät

”vuoret” eli kukkulat

Parempi päivä

Sää olikin tällä kertaa parempi, joskaan en yllättäen innostunut paikasta kovin paljoa. Mietin ihan tosissani et onko ylös pääseminen hintansa väärti kuljetuksineen ja lippuineen - ei sillä että jaksaisin katua moista. Hienoa oli tietysti nähdä millaisessa saastepilvessä perushongkongilainen kävelee suunnilleen päivittäin. Ei ihme jos vähän allergia ja astma vaivaa... Mutta ettette käsittäisi väärin: paljaalla silmällä näkee sentään vähän paremmin kuin valokuvista.

Seuraavat retket, jos niitä tulee, suuntautuvat Dragon's backille ja
plööplöö-puutarhaan. 

Molemmat ilmaisia Ü

Uskokaa tai älkää mutta siellä oli kyllä paljon enemmän turisteja...

Se turisteilusta. Muuten olen viettänyt päivät tyytyväisenä japania opiskellen. Animea siis ^^. Olen hommannut itselleni lentolipun Kunmingiin ensi keskiviikoksi, odottelen viisumia ja kämppä on tiedossa eli kaikki hyvin. Miehenkin olisin ehkä itselleni tänään saanut jos olisin halunnut, mutta mähän en halua. Voikohan tälle edes nauraa... o.O

Lepo

Aamupalaksi valkoisia kaniineja ja australialaista yhdeksänkymmentäyhdeksänprosenttisesti rasvatonta jogurttia. Laskeskelen matkabudjettia. Veronpalautukset, toinen tili, kameramaksut, lento ...ainiin se paluulennon päivä pitäisi päättää ja muuttaa... Hong Kong baby. Vesipannu viheltää keittiössä. Viisumitoimisto on auki viiteen, ei ole vielä mitään kiirettä. M pelaa Xboxia. Mä voisin vähän kuunnella musiikkia. Tai katsoa animea. Tai lueskella jotain Kiina-blogia. Niin tai käydä läpi valokuvia... Sain viestin mahdollisesta kämpästä Kunmingissa. Kuulostaa lupaavalta. Pitäis käydä ostamassa uudet housut. Ja ladata Octopus-kortille rahaa. Madventuresin Seikkailijan opas lepää rinkan pohjalla. Ei taida mun reissu ollakaan tällä kertaa kovin seikkailu, kun on ihmisiä ympärillä huolehtimassa koko ajan. Saatan jopa lentää takaisin Kunmingiin jos hinnat pysyy niin matalina (ja syödä loppuelämäni pelkkiä ruoantähteitä O.o). Aikaa menee puolentoista vuorokauden sijaan kaksi tuntia ja opasteet on englanniks. Ehkä junailen sit Shanghaihin. Pitää laskea päivät tarkkaan - kunhan nyt tietää ensin millaisen viisumin saa - et kuinka kauan ehtii matkustaa Kiinassa kielikurssin loputtua...

Pikavisiitti Kiinaan

Noniin, olen käynyt Kiinassa jo kahdesti: ensimmäisen kerran 13.-21.11. eli pari viikkoa sitten ja nyt toisen kerran 1.-3.12. Eh. Oon tavannut ison kasan uusia ihmisiä - suurinta osaa en luultavasti tapaa toista kertaa. Yhteinen kieli on puuttunut, mulle on tulkattu paljon, ja ison osan ajasta olen viihtynyt seinäruusuna, satunnaisesti huomannut sormen osoittavan minua kun jollekulle P:n perheestä suunnataan kysymys. Sitten vaan katsoo vastaajan ilmeestä ja kuuntelee äänestä että pitääkö tässä nyt hymyillä ja nyökytellä vai keksiä joku muu käsittämättömään keskustelunaiheeseen sopiva ilme. Vain pieniä etikettivirheitä, kuten se, että istuu kun kymmenettä kertaa kehotetaan istumaan - sittenkin olisi pitänyt odottaa että vanhin istuu ensin; ei kuitenkaan mitään vaarallista, kun ihan leppoisissa tunnelmissa oltiin...

Olen nyt sitten myös kokenut sen kuuluisan kiinalaisten tuijotuksen. Kävin viikonloppuna Shantoun seudulla itärannikolla P:n häihin liittyvässä jälkibanquetissa + sukuloimassa. Sukulaiset eh "käyttäytyivät asiallisesti" eli ihan normaalisti, ja kadullakin ihmiset vain satunnaisesti katsoivat vähän pidempään, mutta voi hirvitys kun mentiin etsimään Walmartista illaksi leffaa - eeee! Rullaportaissa "vastaantulijat" katsoivat pitkään vielä peräänkin - jos kääntyi katsomaan taakse päin, kymmenet kasvot pällistelivät Shantouhun eksyneen kummajaisen perään. Eikä takaisintuijottaminen auta. Kaupassa tuli keski-ikäinen nainen viereen seisomaan ja tuijotti ihan sumeilematta ja kauan kun juteltiin englanniksi. Eh. Tätä se siis on mistä puhutaan... Didn't face it in Kunming. Suuri osa oli kumminkin korrekteja salaavilkuilijoita, enkä nähnyt yhtään kännykäkameraa itseeni suunnattuna. ...ja sanotaan nyt vielä että ei mua edes satunnainen tuijottelu haittaa, jos vaan ei täysi rullaportaikollinen ihmisiä kääntyisi portaallaan ympäri...

Oon silti edelleen valtavan tykästynyt Kiinaan. Uskaltaako sitä nyt edes sanoa ääneen, mutta: musta tuntui kotoisalta mennä takaisin Kiinan puolelle. Vaikka Kunmingiin mennessä olin hämmentynyt siitä, että huomasin jossain takaraivossani kuvitelleeni Kiinan "ihan erilaiseksi". En osaa vieläkään sanoa tarkalleen ottaen minkä ajattelin olevan toisenlaista; ehkä oletin että talot on rakennettu riisipuikoista O.o (tai jostain muusta kiinalaisemmasta kuin tiilistä tai mistä nyt kerrostalot on yleensä rakennettu) ja kaikki tekstit on kirjoitettu punaisella niin kuin Suomen kiinalaisten ravintoloiden nimet. Ja että sisustustyyli olisi se suomenkiinalainenravintola. Ja että kaikkialla on joko pilvikerrostaloja tai riisipeltoja. Mutta täällä on pöheikköäkin. Ei sitä metsäksi voi kutsua, mutta ei se peltoakaan ole. Ja kukkuloita on näkyvissä joka puolella (siellä missä mä oon käynyt; Kunmingissa, Hong Kongissa, Shantoussa ja matkalla sinne). :)

Juu. Sit mä oon tuijotellut merkkejä. Hanzeja. Laskeskelin, että jos oppisin viisi merkkiä päivässä enkä unohtaisi niitä mitkä kerran olen oppinut, voisin puolentoista - kahden vuoden päästä lueskella lehtiä O.o ...Mahtaa todellisuudessa kestää vähän kauemmin. Mut oon sentään alottanut. Mjoo, mä olen ajatellut opiskella kiinaa. Suunnitelmissa on palata Kunmingiin heti kunhan saan viisumin (vaikka P pitäisi mieluusti täällä HK:ssa pidempäänkin - ja seuran puolesta niin mielelläni olisinkin Ü). Olen selvitellyt vähän kielikouluja (oikeasti siis: vähän), ja löytänyt sopivan tuntuisen joskin joudun menemään yksityistunneille koska pienryhmät on pyörähtäneet käyntiin syyskuussa enkä oikein ehtis ottaa kiinni kun jakso loppuu tammikuun lopussa. Tavoitteena on opiskella kymmenen viikkoa kiinaa alkaen kuukauden sisällä. This is what I love about unplanned traveling Ü

Tää on muuttanu mun suunnitelmia edelleen niin, että tällä hetkellä aikataulu vois olla jotain tällaista:

- mahdpian eli joulukuun aikana Kunmingiin kielikouluun

- ehkäehkäehkä ystävänpäivän seutuna Hong Kongiin viettämään kiinalaista uutta vuotta P:n [ja suvun] kanssa

- Maaliskuussa jossain vaiheessa Japaniin

- Kesäkuun alussa Suomeen ja töihin.

Taiwan on siis tässä vaiheessa jäänyt pois suunnitelmista kielikoulun takia. Ellen sitten pihistä kuukautta Japanista. Saa nähdä. Malesiaa mulle on kaupiteltu and I'd love to go there, mutta ette usko miten lyhyeltä ajalta puoli vuotta tuntuu jo nyt... Ei pysty. Vaikka on mulla vielä Taiwanin Lonely Planet rinkassa mukana. Japania en halua sittenkään skipata vaikka sitäkin ehdin jo miettiä.

Noniin sitten tän illan fiiliksiä: kiinalaiset komediat on ihan älyttömiä :D En ymmärrä puheesta mitään, mutta ilmeet kertoo riittävästi. En mä niitä Suomeen kanna enkä aio täälläkään käyttää aikaa kattomiseen, mutta hykertelen kyllä jos telkkari sattuu olemaan auki. ^^ Huomenna aion käydä M:n kanssa viisumijuttuja kyselemässä ja pitää muuten vapaapäivän. P:n veli kyseli suunnitelmia tulevalle viikolle. Mulla ei ole. Tai on: mä haluan olla. Ainakin yhden päivän. Puolitoista. HK on aivan valtavan iso paikka ja nähtävää ja tekemistä ja katselemista ja ihmettelemistä riittäisi kuukausiksi. Mut kieliopintojen takia jätän täällä olon lyhyeen - ja toivottavasti ehdin palata tänne joskus ajan kanssa. Vähän vois silti käydä trekkailemassa jos säät suosii, ja hyviä pyöräreittejäkin kuulemma löytyy [ja pyörän saa arkena vuokrattua alle puolella viikonloppuun verrattuna ^^].

Eh, siinä vähän sekalaisia ajatuksia. Tästä blogista taitaa tulla ihan erilainen kuin halusin ^^ Nocando. Mä oon ollu uskomattoman huono ottamaan valokuviakaan. Tekee mieli vaan nauttia seurasta ja kaikesta ihmeellisestä ja upeasta ja ainutkertaisesta mitä saan kokea - ja mitenpä tän upean seuran ja uusien ihmisten tapaamisen aiheuttaman ilon ja innostuksen saisi valokuviin; ei riitä vielä taito mulla...

Off for the weekend

Heip, lähden huomis(la)aamuna aikaisin Kiinaan kolmen päivän pikavisiitille, eli palailen tänne aikaisintaan tiistaina :) Saattelen tässä äitin kotimatkalle viiden minuutin päästä...

Chi Lin Nunnary

Jeah, pidettiin äitin kanssa kaksin turisteilupäivä. Ei tosin aloitettu aamua taaskaan kovin energisesti; olin laittanu kellon soimaan 9.45, että ehditään aamupalalle (ad 10.30) ajoissa - ja olisin kyllä vieläkin voinu nukkua.

Yhden maissa olin saanut riittävän määrän sähköposteja kirjoitettua ja lähdettiin metrolla seikkailemaan. Hienosti löydettiin perille, vaikka unohdinkin Lonely Planetin hotellille - opasteet oli metrolta asti eikä sinne ollukaan asemalta kuin pari sataa metriä. Tää tosin hämmensi mua vähän, koska jotenkin olin ajatellut, että tää "rauhallisuuden tyyssija" olisi jossain kaupungin hälinän ulottumattomissa mut kattia kanssa - puutarhaa ympäröi kai joka puolelta autotie, ja se on paikassa jota mä suomalaisena voisin kutsua keskustaksi ^^

Saatiin kulutettua paikalla melkein kolme tuntia. Luulen, että normaalit ihmiset käpsyttelis helposti varmaan tunnissa kaiken ympäri. Mut meilläpä olikin aikaa, me ollaan niin rikkaita ^^ Aika on kiva, koska silloin ehtii puuhastella kameran kanssa rauhassa. Ei tosin oltu pilvisen taivaan kanssa oikein samalla aaltopituudella ja hotellille palattuani vihasin itseäni valokuvaajana koska en jaksanu tarkastaa paikanpäällä miten kuvat onnistu. Eipä haittaa, sain sentään mun dos and don'ts -listaa kasvatettua tulevaisuuden blogimerkintää varten Ü

Kun 1) kiinalaiset turistit alkoivat valua ryppäinä paikalle 2) vettä alkoi sataa ensin tihkuttamalla ja sitten vähän lujemmin 3) huomasimme, että paikan kasvisravintola olikin suljettu (avoinna aamupäivästä ad 14.30 ja sitten taas 18-21) ja vatsamme huusivat ruokaa, päätimme yksissä tuumin etsiytyä johonkin hotellin lähistölle syömään. Hurautettiin siis metrolla takaisin Hong Kong Islandille ja pienen seikkailun ja hedelmäostosten jälkeen päädyttiin sivukujan ruokalaan jossa näytti olevan näytti olevan tarjolla seafoodin lisäksi pari kasvisvaihtoehtoakin. Työntekijä puhui englantia, tai siis sain jopa selvää. Olen jokseenkin hämmentynyt siitä, etten useinkaan meinaa ymmärtää mitä mulle sanotaan. Oon sitä mieltä, että moni ihminen (kuten aamuinen pikkupuodin kassaneiti jolle tarjottelin Octopus-korttia ladattavaksi, tai kotimatkalla katutorin kojulla mulle seafoodia esitellyt mies) puhuvat mulle englantia. Ongelma on, että mulla ei ole aavistustakaan, mitä he yrittävät sanoa. En pysty poimimaan yhtäkään ymmärretävää englannin kielistä sanaa. En välttämättä edes kolmen toiston jälkeen. Jees jees siinä sitten vaan ja hymyilet kauniisti kun toinen huitoo käsillään ja kysyy selvästi jotakin johon voit vastata vain hämmentyneellä katseella ja pään pudistuksella. Ottaa kaiketi vielä aikaa tottua aasianenglantiin...

Noniin, saimme siis kelvollista ruokaa, ja naurettiin äitin kanssa että ehkä tää on maitohappobakteereille ensimmäinen todellinen koettelemus... En tosin yrittänytkään vilkaista keittiön, joten syöminen ei tuntunut lainkaan pahalta. Paikkaan tuli ruokailutuokiomme lopussa vielä neljä pukumiestäkin - hassua, kun Suomessa nesemmoiset syö yleensä jossain vähän hienommissa paikoissa. Ilta menivalokuvia ja videoita katsellessa ja nauraessa. Jospa jossain vaiheessa saisin ladattua tännekin jonkun pätkän leikattua meidän viiliksistä reissun varrella ^^

Pointsit Gefilukselle?

Noniin, on jo korkea aika ilmoittaa sidonnaisuudet ettei kukaan pääse viime metreillä tai jälkikäteen valittamaan, eh. Juttuhan menee nimittäin niin, että suulaana tyttönä puhuin itselleni Gefiluksen sponssaamaan maitohappobakteerit reissun ajaksi, ja vastapalveluksena lupasin päivitellä mahan toiminnasta aina silloin tällöin. Tähän mennessä ei ole ollut valittamista eli sanottavaa… Olisi tietysti kiva liittää suunnittelemani vessakatsaus ja muuta hygieniasälää, mutta sekin juttu on vielä kesken joten päätin kohtuuden nimissä nyt pari viikkoa matkan aloittamisen jälkeen tuoda tämän asian julki ihan omana juttunaan.

Maitohappobakteerien tehoa on tutkittu vähän siihen ja tähän ja tuohonkin, mutta näyttö lienee selkeintä lasten antibioottiripulin hoidossa. Myös turistiripuliin pöpöillä näyttäisi olevan estävä vaikutus, joskin teho on ollut tutkimuksissa melko vähäinen lasten antibioottiripulin estoon nähden. T-ripulin kohdalle osuessa taudin kesto voi myös vähän lyhentyä. Itse en ennen matkaa tutkimuksiin ehtinyt perehtyä, mutta ystäväni tutustui aiheeseen paremmin ja linkkasi muutaman artikkelin; lopussa on muutama viite jos joku tahtoo lueskella. Itse olen kyllä tällä hetkellä Hongkongissa hotellissa löhöillessäni erittäin laiska kirjoittamaan minkäänlaista tieteellistä tekstiä muistuttavaa tekstiä; kaukana on Kuopio ja Itä-Suomen yliopisto, kaukaiselta tuntuu viime[opiskelu]vuosi ja vähintään yhtä kaukaiselta seuraava… *onnellinen olotila*

Puolen vuoden ajan mä olen sitten lupautunut nappailemaan pari kapselia päivässä. Olen käyttänyt käsidesiä tähän mennessä vain kerran, olen nuollut näppini sen jälkeen kun kuorin hedelmän jota en ollut pessyt, olen pessyt hampaani vesijohtovedellä (en harrasta purskuttelua) ja niin päin pois. Tähän mennessä ”on toiminut hyvin” eli ainakin maha on toiminut hyvin, bakteereista en tiedä. Ei ongelmia siis ole ollut. Täällä länsimaisuuden rajamailla – missä kyllä halutessaan löytää kaikkea kummallista syömistä mutta hotellissa majaillessaan tulee niitä vähemmän kokeilleeksi – luulee olevansa pienemmässä riskissä kokea delhibellyä. Olen luultavasti väärässä.
 

Muutama tutkimus:

• McFarland LV: Meta-analysis of probiotics for the prevention of traveler's diarrhea. Travel Med Infect Dis. 5(2):97-105, 2007

• Sazawal S, Hiremath G, Dhingra U, Malik P, Deb S, Black RE: Efficacy of probiotics in prevention of acute diarrhoea: a meta-analysis of masked, randomised, placebo-controlled trials. Lancet Infect Dis. 6(6):374-82, 2006

Unisen ihmisen ajatuspoukkoilua

Käytiin häimässä. Nautin. Hassua oli olla melkein ainoa vaaleahiuksinen. Oli meitä länsimaalaisia kuusi. Tai kaksi oli Chilestä.

Ihana tavata uusia ihmisiä. :) Ja jutustella kaikenlaista. Milloinkahan mä lakkaan toistelemasta samoja asioita... Seremonia oli varsin länsimaalaistettu aamuista teeseremoniaa lukuun ottamatta. Teeseremonia oli lähimmille perheenjäsenille, joihin meidän laskettiin kuuluvaksi sydänsydänhymiö ^^ Taas pitäis( =haluais) käyttää aikaa siihen, että kertois perinteistä ja seremonioista tarkemmin... 

Päästiin äitin kaa meikattavaks ja kampaajalle, mulle räväytettiin eka kertaa eläissäni tekoripset silmiin O.o Kaikenlaista jännää sitä saa täällä kokea. Sanoivat, että jos selviän itkemättä niin saattavat kestää koko päivän. Ei pudonneet.

Perinteisiin kuuluvat seremoniat vietettiin hotellihuoneistossa. Häppeningit alkoi sulhasen saapuessa kuuden bestmaninsa kanssa huoneiston ovelle, jota kaasot vartioivat. Ennen kuin sulhanen sai tavata morsiamen, hänen piti miehistönsä kanssa selvitä muutamasta kaasojen kehittelemästä tehtävästä. Kyseessä oli siis ikään kuin morsiamenryöstö, mutta näin toteutettuna se itse asiassa toimi loistavasti (inhoan morsiamenryöstöä suomalaisissa häissä). Tehtäviin kuuluivat muun mussa hinnasta sopiminen (kovaa ja varsin äänekästä tinkimistä tallentui videolle), punnertaminen eh, tanssiminen ja ömh, jonkinlainen karkkitutin kuljetus ilman käsiä ketjun päästä toiseen tjtn. Juu ja tietenkin sulhasen räppäämä tai ainakin rytmisesti lukema rakkaudentunnustus tai muu vastaava. Ja niin he saivat toisensa.

Seremonian toinen vaihe (tai toinen seremonia) oli teeseremonia, jossa morsiusparista kumpikin tarjoaa vuorotellen molempien vanhemmille teetä. Teen maistaminen osoittaa hyväksyntää. Vastalahjaksi parille annetaan punainen kuori ja usein myös lahja. Päästiin äitin kanssa osallistumaan, minä tulkin ominaisuudessa (ei mua tosin oikeestaan olis tarvittu, mutta aina on hyvä olla yks ihminen lisää koheltamassa...). :)

Loppupäivä oli hotellin alakerrassa banquet hallissa, jossa syötiin ja valokuvattiin ja vähän skoolattiin (gompui tjtn? O.o - eri kuin mandariinikiinan kampei), leikattiin kakku - joo ja tietenkin suoritettiin vitsikkään tuomarin johdolla virallinen vihkiminen ja allekirjoitukset ja muu tarpeellinen sälä. Tää oli siis aika länsimaalaista kamaa, mutta ei mulle henk.koht. yhtään sen vähempiarvoista ja kyllä siinä meinasi itku tirahtaa kun P oli valmistellut kiitospuheessa mulle ja äitille pätkän suomeksi.

Illalla käytiin vielä perhelounaalla, jossa olisi saanut kokeilla kaikkea mielenkiintoista. Kananjalkoja ei tällä kertaa ollut tarjolla, mutta kananpää oli kivasti vielä siinä kokonaisesta kanasta viipaleiksi viillellyn tarjottimellisen laidalla. Maistoin meduusaa. Hongkongissa on yllättäen hankalampaa olla kasvissyöjä kuin Kiinassa, but I can deal with that. Ei mulla siis mitään pakkoa ollut, tein sen noin niin kuin enemmänkin kulttuurinkokemisen vuoksi. Ja lusikallisen hainselkäeväkeittoa. Mut pahemmalta tuntui se, että syömättä jääneet kasvisruoat meni roskiin... Ois pitäny syödä enemmän O.o

Ihoa raapaistessa kynnen alle jää paksu kerros meikkiä. Kiva kun hiukset on laitettu (tosin en tiedä miten selviän hiustenharjaamisesta aamulla tän lakkamäärän kanssa). Väsyttää. Lyhyesti siis: hyvä, mielenkiintoinen päivä taas takana :) Koetan tässä ohessa järjestellä asioita viisumin ja aikataulujen ja kielikoulun suhteen. Mä inhoan kirjoittaa näitä päiväkirjamerkintöjä teille mutta en jaksa nyt muuta enkä viikkoon varmaan ehdikään. Mut erittäin hengissä ollaan täällä maailman perillä Ü

Tätä blogipäivitystä kirjottamassa yhdeltä yöllä.