Valitusvirsi

Tulin eilen (pe) Shílíniin viikonlopuksi. Eh. Mun piti kirjottaa jo aiemmin, toissapäivänä jo mietin ja eilen mutta enpä oo sit taaskaan istunu koneen ääreen siinä tarkotuksessa että kirjottaisin blogia. Vaikka haluaisin. めんどうですね~. Kirjoittelen mun Nuottivihkoksi nimettyyn muistikirjaseen lisää havaintoja ja ajatuksia kaikesta mitä näen ja kuulen. Oon kirjottanut pari blogimerkintää jotka oon unohtanut julkaista (mm. kuukausi sitten kun saavuin Hongkongiin ja reilu kuukausi sitten kun kävin Shílínin kivimetsässä - eli käännettynä Kivimetsän kivimetsässä O.o). Ois mulla siis enemmänkin asiaa ja sanottavaa. Mutta kun mä en saa aikasiks! Koetan tsempata tässä jossain vaiheessa, ensi viikolla oon ehkä torstaista sunnuntaihin kaikessa rauhassa issekseen niin jospa innostuisin jakamaan vähän jotain täältä...

Eilen matkalla tallensin puhelimen muistiin seuraavat ajatukset:

On joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen. Mä istun toista tuntia kiinalaisessa pikkubussissa. Takamus on puutunut pehmustetuista penkeistä huolimatta. Luen vuorotellen the Kindness of Strangers:ia ja katson maisemia. Ja ajattelen sitä, että olis kiva saada kuvia muistoksi, mut oon niin turhautunut itseeni kuvaajana et oon jättäny kameran laukun pohjalle ja ihaillu maisemia. Herkinen, tallennetaan verkkokalvolle. Aurinko lämmittää kaulaa ikkunan läpi, mulla on lämmin, ja kolme yötä jouluun on...