Yantai - viimeinen kohde Kiinassa

Ehdin viettää junassa parin viikon aikana reilun kuusikymmentä tuntia. Neljä yötä. Ja tavata varsin erilaisia keskustelukumppaneita, joista yksikään ei puhunut englantia. Muutaman kanssa pystyin keskustelemaan hiukan. Jotkut kiinalaiset eivät puhu mitään sen jälkeen kun huomaavat, etten ymmärrä, mutta useimmat puhuvat. Niin innokkaasti, että 1) tahti on aivan liian nopea 2) sanoja on aivan liikaa. Lisäksi ensimmäisen kahden toiston jälkeen useimmat yrittävät sanoa saman asian toisella tavalla - mikä on tietysti hyvä asia noin yleisesti, mutta kun ensimmäisellä kerrallakaan en ole saanut eroteltua osaamiani sanoja niistä, joita en osaa. Paras oli vanha rouva, joka puhui hitaasti yleensä viidestä kahdeksaan sanan lauseita, ja odotti aina ilmeen kirkastumista. Ja huomioi ne sanat jota toistelin epätietoisena. Ja selitti. Niin että nyt tiedän miten sanotaan että ulkona on valoisaa/pimeää. Ja tiedän myös sanan vanhus - joka tosin on erittäin ilmeinen.

Noniin, olen siis selvinnyt. Jäljellä on enää yksi neljän tunnin juna- tai xx-tunnin bussimatka Qingdaoon, josta laiva lähtee torstaina. Mitähän muuta.

Yantai on upea. En osaa sanoa kovin paljoa itse kaupungista, mutta kun saavuin lauantai-iltana seitsemältä, Kristina oli vastassa; hypättiin taksiin ja hurautettiin suoraan piapploihin ravintolaan syömään Jordonin ystävän synttärikakkua. Pöytä oli täynnä porukkaa, ja kuulin koko illan että "olen kuullu susta paljon, mukava vihdoin tavata". Ja ihan totta: täällä on länkkärinä helppo tuntea itsensä kuuluisaksi. Kiinalaiset katselevat kadulla perään ihan huvikseen ja itseään viihdyttääkseen. Ja sitten menen couchsurffaamaan Shanghaihin ja pääsen heti jonkun nettisivun kuvakollaasiin. And your pictures are all around Instagram. Ja sitten tulen Yantaihin ja kymmenen ihmistä kertoo että olen kuullut susta paljon ja mukava tavata ja ovat niin hirmuisen kiinnostuneita mun matkoista tähän asti ja tulevaisuudessa ja mitä olen tehnyt ja tykännyt ja mitä ajattelen. Voisiko kukaan olla viihtymättä kun on ympäröity lämpöisen kiinnostuneilla ihmisillä joilla on aina hyvä juttu kerrottavana ja huumori kukkii. 

Viimeisen kaksi päivää olen asunut kiinalaisessa opiskelija-asunnossa. Ja olen miettinyt, ettei musta olisi sellaiseen elämään. Asuntolassa on pitkät, kaikuvat käytävät. Huone on iso, mutta kaikuu tietyissä kohdissa koska lattialla ei ole mattoa, eivätkä verhot ole paksut. Ovi on lukittu ulkoa päin munalukolla, joten kotosalla ollessa oveen koputellaan usein ja "sisään" -huudon jälkeen huone täyttyy erinäisellä määrällä ihmisiä jotka ovat satunnaisen ajan. Usein vieraat voivat tulla illalla kymmenen aikaan. Ja ensimmäisen vierasporukan ollessa lähdössä tulee pari kaveria kysäisemään jostain asiasta ja jutustelua jatketaan vielä jokunen tovi. 

Sää täällä on kylymä, ei sentään pakkasella mutta tuuli on meren rannalla hyytävä. Ihmiset on ihania. Tekemistä riittää, koska vieläkään Kiinassa ei asiat mene niin kuin on suunnitellut. Ja WiFiä ei ole käytössä. Mulla on kaikki suvenöörit ostamatta (A, olen todella pahoillani, ja muutamalle muullekin mulla oli ajatus mutta vaikka aikaa oli teoriassa niin käytännössä mikään ei mene niin kuin yrittää ja silloin on parempi olla ajatustensa ja suunnitelmiensa kanssa joustava koska muuten alkaa harmittaa. Varsinkin kuudenkymmenen tunnin junamatkojen ja kaiken semmoisen jälkeen).

Tässäpä näitä. Kello on yksitoista illalla; leivottiin Judyn luona leipää ja leipä on nyt tuhottu, walking deadin ensimmäinen jakso katsottu (vaikka keskityin kyllä kaikin voimin tekemään jotain muuta, esimerkiksi kirjoittamaan tätä tekstiä) ja suuntaamme yläkertaan Jordonin luo iltakahville että Judy pääsee nukkumaan...

* * *

Jälkilisäys: kuvia Yantaista

Näkymä asuntolan parvekkeelta

Pyykkipäivä & Lainavaatteet (hatun sain pitää ^^)

Koulun ruokala ja ystäväni K, joka surffasi mun luona
 Kunmingissa.

Pussiruokaa (mun oli tarkoitus kirjoittaa kiinalaisista pussi-
ruoista blogimerkintä, mutten koskaan saanut aikaiseksi...)

Kevätauringosta nautiskellen - sää kuin Suomessa

Viinimuseo I

Viinimuseo II

Toinen Kunmingissa surffanut ystäväni J,
joka vei meidät korealaiseen ravintolaan
ja sai kuin saikin tilattua lihattomat
pöperöt (kuvassa vasta alkupalat)

Kiinalainen "punnitse ja säästä" -ravintola

Yantain eurooppalainen kortteli (jossa ei asu ketään)

Yantai, eurooppalainen kortteli - huomaa suomenliput ^^
Muut liput olivatkin sitten mielikuvituksellisesti tehty sellai-
silla väriyhdistelmillä, jotka eivät ole oikeiden maiden lippuja.
Näinköhän Suomen lippuakin luultiin kuvitteelliseksi...

Yantai, eurooppalainen kortteli

 

Yantai, eurooppalainen kortteli

Yantai, eurooppalainen kortteli

Välietapilla Shanghaissa

Nää terveiset äitille ja muille ketä mun kuulumiset kiinnostaa 

- sisältää vähänlaisesti muuta infoa kuin kuulumisia ja tietoa tulevista päivistä.

Siis uskomatonta: mä en saa edes kämäisiä (hyvä on ei ole kämäisiä ihan on aifounilla otettuja mutta vähän on suttuisia kumminkin) kuvia tältä illalta ladattua blogiin. Mulla on jo toista viikkoa ongelmana, että kuvat ei lataudu loppuun asti vaan latauspalkki surraa edes takaisin nollan ja viidenkymmenen ja seitsemäntoista ja nollan ja kahdeksankymmenenseitsemän ja kuudenkymmenen ja nollan ja viiden ja nollan välillä. Ja se surraa vaikka puoli tuntia. Niin että ei ole kuvia. Olen pahoillani. Oon yrittänyt neljänä eri päivänä useempia kertoja, mutta ei ota onnistuakseen. Seuraavaksi yritän facebookia, johon en kyllä aio laittaa muuta kuin kämäisiä kuvia ^.^ Niin että tervetuloa sitten matkan jälkeen katsomaan kuvista miltä näytti ja mitä näin.

Saavuin Shanghaihin, kuten facebookiin jo päivitinkin mutta kerrotaan nyt täällä äitille ja isillekin (ja niille muutamalle muulle viisaalle jolla ei ole facebookia): kiinankieltä taidan jo sen verran, että kun onnistuin ajattelemattomuuttani ostamaan junalipun väärälle päivälle - viikkoa liian myöhään, sellaiselle päivälle jolloin mun pitäis jo olla Japanissa - niin osasin mennä lippuluukulle (ensin tietenkin väärälle, koska kirjoitettu kieli ei oo vielä ollenkaan hanskassa) ja palauttaa väärän lipun ja ostaa tilalle edullisemman lipun sellaisella pedillä jolla halusin. Ja koko sölkötyksen aikana käytin elekieltä ainoastaan osoittamaan sanaa 'peti', koska osasin sano "halpa" (kiertoilmaisu hard sleeperille) ja "ala". Ja sain jähmeäkasvoisen virkailijanuorukaisen hymyilemään mun selvitykselleni lämpimästi.

Shanghai on... no, niin kuin muutkin isot kaupungit. Kyllähän te tiedätte, kaikki ne on jotenkin samanlaisia. Ajattelin jopa tänään metroaseman portilla hostia odottaessani, että tää katu voisi olla Helsingissä - vaikka Hesa onkin ehkä hiukan vaatimattomampi. Kyltit vaan on eri kielellä. Ja kaikilla on mustat tai oranssiksi värjätyt hiukset. Mutta tää poikkeaa niin kaikin tavoin siitä Kiinasta, jota näin viimeisen parin, kolmen kuukauden aikana. Liikkuminen on täällä selvästi kalliimpaa; metro maksaa 4 yuania/ matka (Kunmingissa bussilippu on 1 - 2 yuania ja bussikortin omistavat voi matkustaa yhdellä leimauksella tunnin). Tai masiina antaa lippuja kolmesta kuuteen yuaniin, mutta ilmeisesti yleisin hinta on neljä. Mikä täällä metrolla liikkuessa on epäkätevämpää verrattuna aiempien käyttämieni kaupunkien metroihin on, että täällä "linjojen risteyksissä" pitää aina kävellä hurumycket päästäkseen toiselle linjalle. Ainakin Hongkongissa vaihtolinja on aina vastapäätä niin, ettei tarvitse edes mennä rullaportaita ylös. Hen fangbiàn - erittäin kätevää. Mutta tuleepahan edes vähän käveltyä.

Mitähän muuta. Couch surffaaminen eli sohvasurffaus on jees. Tosin mulle tulee paineita siitä kun host on niin mukava enkä oikein tiedä mitä täältä kaupasta ostaisi sille kiitokseksi. Ja hostin kämppiskin tulee kotiin väsyneen päivän jälkeen ja ensimmäisenä huolehtii siitä oonko saanut lounasta ja kaivaa kassistaan mulle vege-baozin. Päivän laiskoteltuani lähdin ulos, ja vietettiin ilta hostin ja hänen työkaverinsa kanssa. Kävi ilmi, että Shanghaissa on vaikeampaa löytää lihatonta ruokaa kuin Kunmingissa, ainakaan jos ei ole perehtynyt asiaan. Huomenna tapaan paikallisen couch surffarin joka lupasi viedä löytää mulle vegepaikan <2. ...Mut hassua, miten suurkaupungissa - niin täällä kuin Hongkongissakin - kasvisruoan löytäminen on vaikeampaa. Parempi elintaso vähentää kasvisten syöntiä...?

Ilta päättyi - ah ja lol ja naur ja kyllä häntä heilui: animeputiikkiin. Räpsittiin kuvia ja olin kuin paraskin kiinalainen turisti (mulle olisi riittänyt vähempi määrä räpsyjä mutta poseerasin aina pyydettäessä ja otin hetkestä kaiken huvin irti). Oi One Piece. Tuli ikävä ystäviä. The only problem is that... they are not real. ^.^

Huomenna aion [on pakko] olla vähän tehokkaampi; pitää ostaa Japanin reilipassin (ei voi ostaa maan sisältä), ja lisäksi pari ihmistä, ránhòu palaan hostin kotiin päivälliselle, kahdeksalta hosti saattaa mut juna-asemalle ja 9.46pm lähden yöjunalla 20 tunnin matkalle kohti Yantaita. Alapetillä. Vihdoin. Tähän asti kaikki on ollu keskipetejä, joilla ei mahdu istumaan, joten selkä on parin viikon jälkeen uskomattoman jumissa. Ja pakarat. Ja jalat ja hartiat ja käsivarret; kaikki paikat jotka vaan voi mennä huonoista asennoista jumiin.

Saavun Yantaihin lauantai-iltana kuuden maissa. Tää kahdenkymmenen tunnin huvimatka maksaa muuten vajaan 340 yuania (eli reilun 40 €); kuulin että lentoja Yantain lähelle saisi alle 300 yuan. No, menneitä on turha murehtia, enkä mä vielä oo ehtinyt liiaksi väsyä junamatkailuun. Vaikka junassa se tuskallinen kielitaidottomuudesta johtuva aika, jona joutuu tuntemaan olonsa typeräksi ja muita vaivaavaksi, ja joutuu pinnistämään kaikkensa ymmärtääkseen ja tullakseen ymmärretyksi, onkin pidempi kuin lentokoneessa, niin oon kyllä lentänyt tälle reissulle jo ihan liikaa. Nyt on parempi hankkia junakokemuksia ^^

Mieltä tulevaisuuden suhteen helpottaa se, että majoitus - ei yhtään yötä hostellissa tai vastaavassa - on selvillä ensi kuun alkuun saakka. Ensin Yantaissa velikullan luona, sitten Qingdaossa tämän hetkisen hostini tutun "luona" (saan kuulemma asunnon kokonaan haltuuni), ja Japanissa paikallisen hostiherran luona, joka on matkustanut joskus Suomessa ja toivottaa viestien lopussa iloisesti "moimoi" tai "moikka" ^.^ Niin että hianosti menee. Eipäs tässä muuta; kello näyttää 20 vaille 1 yöllä, parempi hipsiä punkan puolelle.

PS. Asia, joka on saanut mut Kiinassa hämilleni on, että mä voin mennä nukkumaan pesemättä hampaita O.O  En jaksa selittää syitä sen enempää, mutta olen todennut, että matkustaessa sitä oppii itsestään kaikenlaista uutta...

* * *

Jälkilisäys: kuvia Shanghaista

OSA I: Shanghai by night

Kuva: Linda

Kuva: Linda

OSA II: Minnan lempikauppa Shanghaissa, eh....

 

Ja summa summarum, kuva jonka hostini laittoi (eh, kysymättä tai edes kertomatta mulle....... :D - sain kuvan kämppikseltä, jolle hosti asiasta kertoi) jollekin sivustolle, en muista enää mihin liittyen:

Tiger Leaping Gorge

Jostain syystä aina kun alan käydä läpi valokuvia, jokin keskeyttää mut. Ei se mitään, oon mukavassa guesthousessa Yangshuossa (Giggling Tree, "Kikatteleva puu" nimeltään, kolmen hengen dormissa yö 60 yuania), saavuin aamulla kahden päivän junassa ja bussissa ja asemilla oleilun jälkeen likaisena ja väsyneenä ja yhtäkkiä iski vessahätä jota mulla ei ollut kahteen päivään niin että ehdin jo miettiä että miten nopeasti virtsaumpi kehittyy mutta ei mitään hätää, ja sekin vielä että kolmannet menkat reissun päällä on ohi ja huomio kaikki naiset: kuukuppi on reissun päällä yksi parhaista ystävistänne. Suosittelen lämpimästi.

Noniin, olen siis ollut kaikki nämä välipäivät hengissä ja hyvillä mielin, joskin Daliin mahtui yksi epätoivon päivä kun kukaan ei tuntunut puhuvan englantia ja keskustelu oli erittäin rajoittunutta eikä internet jostain syystä toiminut. Pitäisi varmaan osata kertoa asioista aikajärjestyksessä, mutta mitäs sitä selkeästi kirjoittamaan kun nyt olen kerta luisunut tähän kuulumistyyliin; käytiin kyllä Tiger Leaping Gorgella ja helposti saatiin vietettyä kaksi yötä ja törmättiin heti ensimmäisen tunnin aikana Jane's guesthousella suomalaiseen Ninniin, jonka jotkut onkin saattaneet jo bongata facebookista Menan postaamista kuvista (joista mun kaverit oli tykänneet ennen kuin mä ees ehdin nähdä koko kuvia O.o)

Trekki oli mukava, helpompi kuin edellinen - ja tällä kertaa olin myös ehtinyt henkisesti valmistautua paremmin. Kuulin vasta jälkikäteen TLG:lla, että Shangri-la:n trekki oli vajaan kolmisenkymmentä kilometriä; ei ihme, että vähän väsytti. Enemmän ihmetyttää se, että edes selvisin! :D Yhden autossaistumislepopäivän jälkeen olikin hyvä lähteä sitten toiselle trekille, mutta TGL on erinäisistä lähteistä ripoteltujen tietojen mukaan vain parisenkymmentä kilsaa. Alun perin meinattiin kaikkien opastusten vastaisesti kävellä trekki yhdessä päivässä, jotta ehdittäisiin olla kaksi päivää Dalissa, mutta onhan se jo todettu ettei Kiinassa mikään mene niin kuin suunnittelee ja se on ihan jees. Niin että tuhrattiin tähän paljon lyhyempään ja myös maastoltaan kevyempään trekkiin kaksi päivää, mutta seurue pysyi tiiviimmin kasassa ja juttuakin tuli enemmän. Tosin lopussa hajottiin; Ninni lähti eteen päin Haba-kylään, Mena lähti alas Tiger Leaping Stonelle ja mä lähdin linkuttamaan takaisin autotietä matkatakseni Daliin lepuuttamaan yhtäkkisestä trekkausvimmasta kipettynyttä vasenta polvea.

Lopuksi vielä faktoja ja hintoja sellaisia kaipaaville:

* Bussi: Shangri-la -> Tiger Leaping Gorge (虎跳峡 Hǔtiào Xiá) pari tuntia, 39 yuania

* Lippu TLG:lle 65 yuania (LonelyPlanet taas aikaansa jäljessä), alle 24-v opiskelija 32 yuania

* Jane's Guesthouse: dormi 25 yuania, twin room 60 yuania (30/nenu)

* Halfway Guesthouse: 10 hlön dormi (muut kalliimpia) 30? yuania/yö, worth it Ü

* Trekki alkaa kaiketi vajaan parin tuhannen metrin korkeudesta ja huippukohta (joka kannattaa saavuttaa ennen puolta päivää jos mielii selvitä vähemmällä veden kantamisella) on 2600+ m

* * *

Jälkilisäys: Kuvia Loikkaavan tiikerin rotkolta

Vaille 8 aamulla, tunnin kävelyn jälkeen
 sää oli vielä ja edelleen harmaa...

...mutta kirkastui hiljalleen. Suomalais-ystä-
väni N ja kiinalainen kylä (jonka ohi oikea
reitti ei todellisuudessa kulje...)

Viljelmä rinteessä matkan varrella

Ei tiedetty, että Maisemat oli vasta edessä päin... ^^

Toinen etappi ja lepotauko Tea Horse guesthousessa

Mekin jätettiin oma viestimme seinälle, kuinkas muuten.
Kuvassa poseeraa mitä mainioin matka-kaverini M, jonka
tapasin sohvasurffauksen kautta.

Tää kuva on vain ja ainoastaan mittasuhteiden takia:
etsi kuvasta ihminen.

Puolivälin etappi, Halfway guesthouse village (ei tosin mulle
ollut puoliväli vaan enää parin tunnin päässä siitä, mihin lopetin)

Tiger Leaping Gorge, Halfway guesthouse

 

Osa porukasta, joiden kanssa jutustettiin yömyöhään ja nukuttiinkin
kaikki samassa (paikan ainoassa) dormissa. Hyvä meininki ^^

 

Päivällisseurue: vasemmalla kiinalainen M, jonka kanssa reissasin 
pisimpään,keskellä naapurini [ruotsalainen] H ja vieressä oikealla suo-
malainen N, johon törmättiin sattumalta Retkenaloitusmajapaikassa.

Aamulla kahdeksan aikaan lähdimme kolmelleen viimeiselle kahden
tunnin repäisylle illalla tavatun seurueen jäädessä syömään aamiaista.

PS. Polvi parani yhden päivän levolla Dalissa, eikä ole oireillut millään lailla. Nuha sen sijaan iski, ja yskä, nekin ehkä äkillisen ulkoilmassa hikoilun ja värjöttelyn eli trekkailun sivutuotteena. Pitäisi vähän varoa tätä innostumista; täällä Yangshuossakin kun voisi kuulemma trekkailla...