Lähettäkää mulle Suomesta toimiva deodorantti. Huoh.

Taas on edessä pitkä teksti, joten jaan sen teennäisesti kahtia:D

OSA I: majailuista

Muuten kaikki on hyvin, paitsi että dödö pettää jatkuvasti. Se uusi japanilainen.

Yllärisohvasurffasin kolme yötä Tokiossa skandinaaveista tykkäävän japanilaisen luona. On tullut todettua tällä matkalla muutamaan kertaan (ensimmäisen kerran Shimonosekissä): suomalaisessa (ja ehkä yleisestikin skandinaavisissa) kulttuureissa on jotain yhteistä japanilaisen kulttuurin kanssa - ainakin sen verran ja sellaisissa asioissa, että japanilainen kokee skandinaavin kohteliaaksi ja mukavaksi ihmiseksi. Jopa siinä määrin, että kun haluaa lähteä matkustamaan "johonkin päin maailmaa", päätyy valinneeksi Skandinavian, mahdollisesti Suomen, ja haluaa siksi tutustua suomalaisiin ihmisiin ja majoittaa [erityisesti] suomalaisia sohvasurffaajia, vaikka sohvasurffauksen kulttuuri eli vieraan kotiin kutsuminen onkin yleisesti japanilaiselle varsin vieras ja epämukava ajatus.

Tunsin oloni hiukan orvoksi, kun pitkästä aikaa majailin WiFittömässä paikassa, enkä voinut tarkistaa haluamiani asioita netistä silloin kun siltä tuntui (tai suunnitella matkaa, niin olin alunperin ajatellut nämä kolme välipäivää ennen pohjoiseen suuntaamista käyttää). Suunnitelmia vailla mä päädyin hyppäämään tänään 6:56  aamujunaan Moriokaan, ja istun nyt hiukan väsyneenä Starbucksissa. Ja tuumin, että Japanissa hienoa on se, että mun kokemuksen mukaan mihin tahansa kahvilaan menee, soi taustalla vähintäänkin hyvin siedettävä, yleensä hyvä musiikki. 

Turisti-infon tyttö neuvoi mulle sukoshi eli [muka] vähän englantia puhuvana oikein sujuvasti paikat joissa käydä. Eikä mua haittaa ollenkaan se, ettei tää ole turistikohde eikä täällä ole pahemmin nähtävää. Olen odottanut tätä päivää, jolloin ympärillä ei ole ihmistä jonka kanssa voisin jutustella, ja saan rauhassa lojua netissä ja suunnitella loppumatkan kulkemiset ja majoitukset. Eikä tällaisessa kaupungissa ole ruuhkaakaan, niin että voin ihan hyvällä omalla tunnolla varata pöydän viideksi tunniksi.

Tää päivä (tai tuleva yö) on siitä jännittävä, että aion [vihdoin] nukkua manga kissassa eli manga-/internetkahvilassa. Hinta on vajaan 2600 yeniä eli noin 21 €/yö (12h); jos menen illalla kahdeksan maissa, voin lähteä aamulla sopivasti kahdeksaksi junalle. Manga kissa on halvin yöpaikkavaihtoehto tällä hetkellä. Yöjunasta (esimerkiksi Tokioon, josta sitten pääsisi taas kolmessa tunnissa mihin vain isoon kaupunkiin) pitäisi maksaa 3000 yeniä ekstraa käytössä olevan JR East Passin päälle. Bisneshotelli aseman lähellä maksaisi piirua vaille 4000 yeniä. Aseman lähellä näytti kartan mukaan olevan myös kapselihotelli, en käynyt kysymässä hintoja. Eikä näistä vaihtoehdoista löydy mangaa. Junasta ei myöskään nettiä tai suihkua. Huomatkaa siis: manga kissasta löytyy usein myös suihku - samoin tästä mun tämän öisestä vaihtoehdosta ^^

OSA II: syömisistä ja Tokio-päivistä

Mitähän muuta. Olen löytänyt [ainakin lähes] kasvisversiona hyvän kasan japanilaisia ruokia. ...joista en ole ottanut kuvia. Tuskin edes muistan nimiä. Natto eli mädätetyt pavut on testattu, olivat parempia kuin ihmisten puheista olin ymmärtänyt. (Vai pitäisikö sanoa että "ei ollenkaan niin pahoja, joskin vaatisivat hiukan totuttelua ansaitakseen lempinimen 'herkku'"). Olen syönyt ramenia (alunperin Kiinasta tullut, mutta nykyään usein japanilaiseksi mielletty nuudelikeitto) ja okonomiyakia (pannulla paistettu tuhti paksu "taikinamunakas") ja sobaa ja yakisobaa (soba on tietynlainen nuudeli ja yaki tarkoittaa paistamista). Kaikki tässä mainitut nattoa lukuun ottamatta ovat suomalaiseen makuun helppoa kokeiltavaa. Mitähän muuta... Sitten on tietysti makeat herkut joista ensimmäisenä tulee mieleen mochi eli 'glutenious rice'sta (gluteenipitoisesta riisistä?) tehty lättänä, "raaka" taikinapallero, jonka sisällä on usein punapaputahnaa. En kuvien puuttuessa kerro ainakaan tällä erää syötävistä tämän enempää. Oman saamattomuuteni tuntien en luultavasti kerro ikinä. Sitä paitsi tästä maailmasta löytyy paljon parempia japanilaisen ruoan asiantuntijoita kuin minä ^^ 

Mutta sen verran tekee mieli sanoa, että on ollut hauska huomata: matkatessa nämä kummalliset maut jotenkin sulautuvat ympärillä olevaan kulttuuriin niin luontevasti, ettei niitä oikein osaa outona pitääkään. Sitä olen kuitenkin miettinyt, että jos toisin tuliaisina täällä syötynä ihan normaalilta maistuvaa vihreätee-suklaata Suomeen, se maistuisi Suomessa ihan kummalliselta. Herkku poikkeaa täysin suomalaisista makutottumuksista. Reissussa kaikki on kuitenkin muutenkin poikkeavaa, joten yksi vihreäteesuklaa tunnu missään. Se istuu omaan lokeroonsa, täällä. Niinpä, vaikka mulle vihreäteesuklaa aina silloin tällöin maistuukin, ei siitä oikein ole hyväksi tuliaiseksi. Paitsi ihmisille, joilla on halua kokeilunhaluisille ihmisille. Ja itselle matkamuisteluhetkiin mutusteltavaksi. 

Jos tähän nyt jotain päiväkirjan tapaista vähän rustailisi, niin olin tosiaan pari päivää hiukan hukassa ilman nettiä. Tokion hammaslääkäri-hostini oli lauantaina töissä, eikä lähimässä WiFi-paikassa (eh, Makudonarudo eli Mäkkäri eli syödään nyt sitten vaikka ranskalaiset ja kahvi) ollutkaan Wifiä enää siinä vaiheessa kun tilaus tuli pöytään, mutta koska olin 12 tunnin Ah!-yöunista hiukan pöhelössä, päätin ottaa rauhallisesti ja kasella animea, koska viikonloppuna Shinjukun aseman läheinen Starbucks olisi varmasti täynnä enkä viitsinyt lähteä etsimään Shinjukusta niitä kahtakymmentäyhtä muuta Starbucksia jotka alueella pitäisi olla kun ei ollut karttaakaan. Että mä rakastan pitkiä lauseita! 

Ja sunnuntaina - eli eilen - tutustuttiin sitten urakalla lähialueisiin: käytiin Meiji shrinella eli temppelissä todistamassa yhtä pikaisella silmäyksellä onnellisen näköistä avioliiton alkua, sekä Harajukun ostosparvetissa ihmettelemässä ryysistä ennen kuin suunnattiin Shinjukuun ja tutkittiin sekä alueen itä- että länsipuoli. Sivistyksen nimissä käytiin eteisessä asti tutustumassa ravuhoteruun eli Love-hotelliin, josta arkea pakeneva tai mistä tahansa syistä yksityisyyttä haluava pari voi varata huoneen tunneiksi tai yöksi. Ja on kävelty läpi hosto-kurabu- (host club) ja maiden cafe -katujen läpi ja kurkisteltu neljästä kymmeneen henkeä kerrallaan ruokkiviin ja juottaviin ravintoloihin ja baareihin, joissa on, vitsit että onkin, fiilistä! Jos löydän jostain seuralaisen, käyn varmaan kuikuilemassa noita pikkuravintolakatuja vielä uudelleenkin kunhan palaan Tokioon toukokuun loppupuolella.

Sunnuntait on yleisiä hääpäiviä. Meiji Shrine, Tokyo.

Ostos parvetti - ei viihdytty kovin kauaa. Harajuku, Tokyo.

Yksi random-kuva: littein talo jonka olen nähnyt
(valkoinen "seinä" kuvassa oikealla). Shinjuku, Tokyo.

Nyt olen kuitenkin jättänyt Tokion kesäisen lämpimät t-paita päivät taakse, ja seurannut sakuraa pohjoiseen. Säätiedotus näyttää alle viittätoista astetta lämpimimmillään, ja tuumailen, että kunhan viikon päästä siirryn Hokkaidolle eli pohjoisimmalle neljästä pääsaaresta, olen onnellinen siitä, että olen kantanut lämmintä kerrastoa ja fleeceä mukana kaikki nämä viikot. Mutta sitä mä ihmettelen, että miten aurinko voi laskea joka päivä vain minuutin myöhemmin kun se nousee joka päivä kaksi minuuttia aiemmin kuin edellisenä päivänä O.o Ihmeellinen maailma. (Ja tämän suhteen mä olen varmaan taas väärässä - kiitos A kun korjaat, kiitos - mutta mua huvitti se, että fahrenhaitteja ja tuumia käyttävä mittausjärjestelmä kantaa edelleen mahtavaa ja majesteetillista nimeä "imperial". Mutta niin se vaan on, että joskus on parempi ilostua pienistä asioista. Sillain sitä pysyy onnellisena.)

Sääennuste Morioka 29.4.2013

Ensimmäinen suosikki Japanissa oli Shimonoseki.

Toinen oli Furukawa. Ehkä festivaalien takia. Ja sen, että oli hyvää seuraa, ja teki sellaista, mitä itse halusi, omalla aikataululla. Ja poissa muiden länsimaalaisten ulottuvilta. Olin yllättynyt, että harva ulkomaalaisista, jotka olivat Takayamassa Furukawa-festivaalien aikaan (vain 15 min junamatka) vaivautuivat tulemaan. Mutta ei mua tietenkään haitannut, päin vastoin! :D Hauska oli törmätä muutamiin länkkäreihin silloin tällöin, mutta valtaosa oli ehdottomasti japanilaisia. Koululaisiakin. Niin että sain fiilistellä ihan japanilaisen tuntuista festivaalia Ü

Kolmas suosikki on Nagano. Syyt kerroin edellisessä merkinässä: hostellin työntekijä, avulias tyttö juna-asemalla ja mukava kävely kaupungilla.

Muita mukavia on olleet

1) Osaka, jossa olisin helposti voinut olla pidempäänkin koska hosti oli jälleen kerran valtavan mukava, tunsin olevani kotonani ja asuinalue oli mukavan rauhallinen ja kiireetön ja lähellä oli asema josta pääsi kätevästi mihin vain

2) Chikuma/Togura: iso kiitos menee Kamesei ryokanin pitäjälle eli omalaatuisen hauskalle ja rennon rauhalliselle Taylorille, joka nopeasti hoksasi mikä mua kiinnostaa ja esitteli sopivat paikat. Ihan harmittaa, etten pystynyt varaamaan hostelworldin kautta, koska nyt en voi kirjoittaa arvostelua; oli upea paikka! Mulle. Ei kaikille. Mutta reppureissaajalle Kamesei ryokan on loistava paikka kokeilla ryokania: kyse ei ole hotellista. Mä en ole hotelleissa kotonani. Mutta Kameseissa olin. Pitäis varmaan kokeilla muitakin ryokaneja vertailun vuoksi - mutta luultavasti esimerkiksi omien ruokien valmistaminen ettei ruoka mene hukkaan, ei ihan joka paikassa onnistu. Lisäksi Chikumassa viihtymiseen vaikuttavat a) länsimaalaisten vähyys b) ne ainoat länkkärit jotka [Taylorin lisäksi] näin oli amerikkalainen nörttipariskunta honeymoonillaan c) ryokanin 24h onsen d) yleinen turistien vähyys ja siispä mahdollisuus nauttia upeista maisemista kaikessa rauhassa lintujen konsertointia kuunnellen e) kasvisruokien helppo löytyminen (jälleen kiitos Taylorin).

3) Takayama oli mukava seuran ja hostellin työntekijöiden takia - ja kasvisravintoloiden! Uskomatonta, että keskeltä Japanin vuoristoapikkukaupungista löytyy kasvisravintoloita! Ja vielä hyviä sellaisia ^^ Nams... 

Jäljelle jääneistä Kioto ja Naha (Okinawa) ..hmm. Kiotossa olin liian väsynyt enkä oikein osannut tarttua mihinkään. Kaipasin ihmisiä ja vietin räytymispäiviä. Mutta itse kaupunkiin menisin uudelleen. Jos olisin tavannut S:n jo ensipäivinä, olisin ehkä nauttinut enemmän. Samoin suomalaisperheen, joka kaupungissa. Ensimmäinen yö hostellissa (ja jutustelut hostellin henkilökunnan kanssa) ja seuraava kapselihotellissa olivat silti hyvällä muistettavia kokemuksia. Nahassa puolestaan sohvasurffaushosti oli upea, vaikka ehdittiinkin olla tekemisissä vain nelisen tuntia nukkumisen lisäksi. Ja lisäksi ihanat isä ja poika, jotka tulivat mun kanssa - tai voisi vanoa että veivät mut - puistoon...

Noniin, pidetään kerrankin lyhyenä. Paljon hyvii hetkii takan', ja tulos paljon lisää. You know ^^

Nagano

Oooooooooooh!

Nagano taitaa olla kolmas kaupunki Japanissa, jossa viihdyn ensihetkistä lähtien. En tiedä mistä se viihtyminen tai "XXX わちょっと~..." eli XXX[paikka] on vähän... on kiinni. Ensimmäinen hieno paikka oli ensimmäinen paikka Japanissa, eli Shimonoseki. Asiaan vaikutti valtavasti upea sohvasurffausisäntä, jonka luona sai olla kuin kotonaan. Oi ja sää ^^ Koskaan ei pidä väheksyä sään vaikutusta. Mutta siirrän parhaat paikat Japanissa -ajatukset seuraavaan merkintään niin että pysytään tänään vielä nykyhetkessä. Ensimmäinen piristävä juttu Naganossa oli JR east passin ostaminen mukavalta tytöltä, joka etsi vastaukset kaikkiin mun kysymyksiin ja puhui himpun paremmin englantia kuin minä japania niin että tultiin mainiosti toimeen kahdella kielellä sulavasti sukkuloiden. Ja kun kyselin kapselihotellia tai 24h auki olevaa Mäkkäriä (koska mulla ei ole majapaikkaa seuraavaksi yöksi), sain kuulla 24h auki olevasta manga-internet-paikasta 3min päässä asemasta, ja mulle printattiin hinnat ja tiedot paperille.

Ja hyvä putki jatkui: saavuin hostellille puoli tuntia ilmoittamaani aikaa myöhemmin ja mua nolotti, koska hostellin respa on normaalisti kiinni ja sitä nyt mun takia pidettii auki. Mutta

1) löysin perille ensi yrittämällä

2) huomasin matkalla, että sakura on täällä aukeamaisillaan

3 a) mut otettiin hostellilla vastaan lämpimästi b) Key-san lupasi heti auttaa mua etsimään majapaikkoja kultaviikon ajalle + kertomaan muista mukavista paikoista Tohokun alueella [ja jos saa vinkit ihmiseltä joka on tutkinut Japania ristiin rastiin pyöräillen niin ei voi olla huonoja vinkkejä] c) kartan ja suositukset kasvisravintoloista sekä d) tiedon mistä voisin ostaa tarvitsemiani juttuja e) majapaikan toiseksi yöksi Naganossa. Joku oli ilmeisesti perunut varauksen, joten voin olla hostellilla kaksi yötä.

4) tykkäsin kaupungin kaduista ja löysin tarvitsemani jutut paitsi pienen herätyskellon jota ilman tulen ehkä toimeen - sitäpaitsi löysin muuta ja kävin kenkäostoksilla ja melkein päädyin ostamaan kävelykengät; voin mennä huomenna uudelleen jos tuntuu siltä että haluan Ü

5) löysin käytettyä tavaraa [pääasiassa kirjoja] myyvän puodin, josta ostin tuliaisia joista olin himpun verran innoissani

6) juttelin jokaisessa käymässäni liikkeessä herttaisen tai hauskan tai muuten vain mukavan keskustelun työntekijän tai omistajan kanssa japaniksi

7 a) löysin anime-manga-ym.skl-myyvän-nörttikaupan josta b) ostin muutaman kirjan käytettyä mangaa (!) Ü Ü

8) palattuani hostellille täällä oli odottamassa a) mukavia ihmisiä ja b) mukavia sähköposteja ^^

Mä nyt sitä paitsi vielä unohdin jotakin. Kuten loistavan "lounaan" ja lounaspaika:

Lounaspaikka (menin myöhään niin että jäin hetkessä ainoaksi asiakkaaksi) - paikka tuoksui nuotion loimulle ja tuli lämmitti, tee oli hyvää samoin kuin [sieni- ja kasvis]dumplingsit eli おやき [oyaki]. Ja palvelu aivan ihanata, kotoisaa.

"Kauppakadun varrella" käytettyjen kirjojen puoti, josta ostin tuliaisia...

Ja vielä kaksi random-kuvaa Naganon kaduilta. Ensimmäinen livautti hymyn aivoihin ja varmaan huulillekin kun olin kävelemässä asemalta hostellille:

And those who don't take Golden Week seriously will carry the consequenses

Mulla on majapaikka taas yhdeksi yöksi eteen päin: vietän 24.-25. välisen yön Naganossa 1166 selkäreppureissaajien hostellissa.

Sen jälkeen mulla ei sitten olekaan tietoa seuraavasta yhdestätoista yöstä ^^ Japani viettää vapaapäivien sarjaa eli kultaista viikkoa, jolloin koko kansa lähtee liikkeelle yksissä tuumin vallatakseen maan jok'ikisen hostellin, hotellin, guesthousen, ryokanin, minshukun ja muut mahdolliset majapaikat. Ei ole ihme, että ihmiset haluavat ottaa näistä päivistä ilon irti, sillä loma on pisin yhtäjaksoinen vapaa koko vuoden aikana. Toinen loma-aika on kolmepäiväinen uudenvuoden loma. Siinäpä ne sitten enimmäkseen ovatkin. Kerottuani Matsumotossa, että Suomessa kesäloma on neljä tai viisi viikkoa, katselin pienoisen tovin neljää lautaseksi muuttunutta silmää ja kuuntelin monta nousevaa eeeeeeeeeeetä. Kyllä meille oltiin kateellisia.

Joka tapauksessa: näihin aikoihin on lähes mahdotonta löytää majoitusta yhdestäkään järkevän oloisesta matkustuskohteesta. Laskettelukohteita löytyisi, mutta jostain syystä en oikein viitsi käyttää aikaani hiihtomökissä istuskellen. Niinpä olen lähettänyt muutaman yleisen ylimalkaisen sohvasurffauspyynnön, että jos jollakin sattuisi olemaan aikaa ja mahdollisuus ja huvittaisi niin voisin tulla kylään, saanut pari vastausta (länkkäreiltä, jotka eivät välttämättä matkusta ainakaan koko aikaa), ja mulla on mahdollisesti tarjolla kaksi paikkaa eli pari yötä pohjoisen suunnassa. Sen lisäksi olen ajatellut nukkua (tai valvoa) 24h Mäkkäreissä tai missä vaan on lämmintä yön yli. Ja plussaa jos löydän internetin. Ainakin päiväsajalle. Mulla on siis tulevina päivinä vihdoin hyvin aikaa varailla loppumatkan hostellit ja suunnitella kulkemiset.

Hahaa, mä vähän niin kuin innolla ootan tätä kokemusta ^.^ Jos löydän katon pääni päälle ainakin pariksi satunnaiseksi yöksi niin että saan nukuttua kunnolla, olen enemmän kuin onnellinen. Mutta pääosin olen jo valmistautunut siihen, että nukun Naganon jälkeen seuraavan jälkeen kunnolla ja kaikessa rauhassa sitten, kun pääsen Hokkaidolle ah luontoon ja ah villeille onseneille (niiden on parasta sitten vihdoin olla villejä eli luonnon keskellä - olen haaveillut sellaisesta siitä asti kun Japaniin pääsin, mutta kaikki tunnetut onsenit tuntuvat olevan hotellien tai vähintäänkin Ryokanien yhteydessä niin että altaan ympäristö on täynnä rakennuksia). 

Ainiin, pitää selvittää myös, kattaako Itä-Japanin junapassi yöjunat. Muistaakseni ei. Jos sattuisi kattamaan, mähän surrauttelisin ilolla junissa kaiket yöt, mut ei taida onnistua... Huomenna sekin selviää. 

Mielenkiintoisia päiviä luvassa Ü

Minnan normipäivä osa II - matkustelua Japanissa

Koitan ottaa vähän kiinni ettei jää kaikki taas ihan kertomatta:

Tänäaamuna heräsin jälleen tehokkasti ilman kellon soittoa puoli kahdeksalta. Nousin heti, ja koska sää oli aurinkoinen, päätin käyttää "viimeiset tunnit Matsumotossa" tehokkaasti käymällä kiertämässä ehkä paikan ainoan nähtävyyden (Matsumoton linna) ennen onseniin menoa. Linna aukesi puoli yhdeksältä, ja jaoin aamun ensimmäisen, rauhallisen tunnin kolmepoikaisen japanilaisperheen kanssa joka oli kaikkea muuta kuin hiljainen ^^ Se on hyvä, että lapset on lapsia kaikkialla, eloisia ja iloisia.

Ja onsenillekin selvisin ensiyrittämällä, vaikka selitinkin bussikuskille japaniksi että tänne mä haluaisin ja kun meinasin jäädä omasta mielestäni oikealla pysäkillä niin kuski kertoi että paikalle on ihan oma pysäkki vähän matkan päässä. Ja puoli yhdestätoista kahteentoista löllin sitten kahden japanilaismummun kanssa kylpylähöyryissä - tosin mummukat puunasivat ja pesivät itseään varmaan koko sen ajan jonka mä olin siellä, niin että sain nauttia saunasta ja yhdestä ulko- ja yhdestä sisäaltaasta ihan issekseni. 

Vieläkin mä hämmästytän itseäni sillä, miten saan selviteltyä asiat japaniksi vaikka puhunkin varmaan paljon puuta heinää; kylpemisen jälkeen keskustelin respan kanssa siitä, millä bussilla on järkevä palata ja mihin aikaan bussi tulee ja kannattaisiko kävellä. Ei kannattanut. Ja niinpä mä lyöttäydyin "amerikkalais"herran seuraan joka ei puhunut japania ja oli hiukan hämillään bussien käyttämisen kanssa. Istuttiin puoli tuntia bussia odottamassa, ja herra paljastui Ameriikassa asuvaksi venäläiseksi joka on töissä facebookilla. Opin, että facebook tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan: kun ennen jokainen ihminen "tunsi toisensa" seitsemän väli-ihmisen kautta, on facebook kaventanut tuon luvun 6.5:een. Aikamoesta. 

"Kotiin" selvittyäni avasin koneen ja meinasin varata eilen valmiiksi katsomani Ryokanin mutta kuinkas kappaskaan, hostelworld väittää, ettei Naganon prefektuurissa ole tälle yölle yhtään majapaikkaa. Lyhyestä virsi kaunis, päädyin kahdesta vaihtoehdosta [1) jään vielä yhdeksi yöksi Matsumotoon] jälkimmäiseen [2)] kävelen kadun toiselle puolelle ja pyydän työttömiä (siis töissä olevia mutta mitään tekemättömiä) parkkipaikan vahteja soittamaan paikkaan ja kysymään, olisiko yhden hengen huoneita vapaana. Vaati vähän rohkeutta, ja meinasi mennä kieli solmuun ja hämmennys iskeä kun papat eivät meinanneet ymmärtää mitä selitin. Että tänään haluan mennä Toguraan tähän Ryokaniin, mutta huone on ei ole en tiedä. Ja mulla japanilaista puhelinta ei ole, auttakaa olkaa kilttejä.

Ja mä sain kuin sainkin ystävälliseltä herralta puhelimen lainaan ja kun luurin toisessa päässä vastattiin kysymykseen "ええごおはなしますか?" että kylläpä vaan kyllä puhutaan englantia, niin mää huokasin että たすかった, moon pelastettu! Ja huone löytyi ja ohjeet junalla paikalla tulemiseen (tosin ei ollut kynää niin että aseman nimi jäi vähän epäselväksi; että alkoi ehkä u:lla ja siinä oli shi-tavu...) - ja seikkailu jatkui.

Muutapa ei sitten tällä erää, junamatka venähti pitkäksi koska juna-asemalta ei hoksattu myydä mulle lippua sinne minne Ryokanin omistaja kertoi, vaan mulle myytiin kuusi kertaa kalliimpi lippu jossa jouduin vaihtamaan junaa ja missasin oikean jatkoyhteyden koska kuuntelin onnellisena SMG:tä ja lintujen laulua ja ajattelin kesää. Mikäs siinä oli ollessa, kun aurinko paistoi, mutta tämän möhellyksen takia pääsin jälleen kerran, hiukan hymyssä suin, sölköttämään japaniksi virkailijalle että missasin mun junan, mihis nousisin seuraavaksi? 

Ryokan eli majapaikka on jees, omistaja on varsin mukava ja kuvitelkaapa: ryokan on vähän niin kuin japanilainen hotelli, mutta tää on tällainen pieni paikallinen kummajainen eikä mikään iso mesta, niin että kun kerroin että mulla on repussa pussillinen ruokatarvikkeita jotka mun oli tarkoitus valmistaa ateriaksi Matsumotossa mutta en ehtinyt ja että voisikohan niille tehdä jotain ettei tarvitsisi heittää roskiin, niin herra totesi että katsotaan mitä voin tehdä ja tuli viiden minuutin päästä takaisin pienen kaasulieden, leikkuulaudan, veitsen, kulhon, kertakäyttöpuikkojen ja öljyn kanssa. Niin että sain tänään kokata päivälliseni itse ja syödä sen omana aikanani omassa huoneessani animea katsellen. Ja sitten kipin kapin kylpyyn.

Ainiin, ja: omistaja sovitteli mulle huomiseksi seuraksi amerikkalaisen honeymoonilla olevan nörttipariskunnan, mennään ninjakylään.

Kylläpä tää taas venyy, taidan lähteä nukkumaan. Mutta pitää välillä kertoa mitä kaikkea mukavaakin mulle tapahtuu, kun tuntuu että usein istahdan koneen eteen niin väsyneenä että ne ikävämmät fiilikset purkautuu ensimmäisenä ulos. 

Jea. Mulla ei vieläkään ole jatkosuunnitelma tiedossa. Ainiin: yritin Matsumotossa tavoittaa kristittyjä, mutta myöhästyin puolella tunnilla kun en heti herättyä muistanut että on sunnuntai, ja vaikka heti joku fb:ssa vastasikin niin kävi ilmi että kirkko alkoi puoli yhdeltätoista ja siinä vaiheessa kello oli jo yksitoista. Pitäispä selvittää missä sijaitsen seuraavana sunnuntaina. Matsumotossakin vaikuttivat oikein innokkailta tapaamaan, mutta lähdin sit niin nopiaan. Tulee Irlanti ja Cork mieleen...

Nakufestarit, yhden päivän talvi ja ensikosketus onseniin

Kun ulkona on neljä astetta plussan puolella ja tässä vanhassa guesthouseksi muutetussa talossa sisällä tasan saman verran, yllättyy itsekin siitä miten iloinen on siitä, että vessan istuinrengas on japanilaiseen tapaan lämmitetty (tosin näissä lämpötiloissa pitäisi sanoa ennemminkin "ei ole kylmä"). 

Olen Matsumotossa keskellä Japania - matkasin tänne Takayamasta/ Furukawan nakufestivaaleilta lumisen huipun halki hyvässä seurassa. Kuvassa olijoista tosin vain lumi seurasi mua, niin että paljas (ja lunta pitkään aikaan näkemätön) maa oli mun ensimmäisen yön jälkeen viiden sentin lumikerroksen alla. Aamulla sää muistutti kovasti Suomen kevättä loskineen pilvineen, mutta myöhään iltapäivällä supermarketissa ruokostoksilla käydessä tiet olivat jo kuin mitään lunta ei olisi koskaan ollut ollutkaan.

Furukawa, Gifu, Japan 19.4.2013

Kettuminiatyyripatsas sakurapuun varjossa, Furukawa

Kevään korvalla, Furukawa

Festivaalien valmistelua. Furukawa festival

Festivaali"kärryn" koriste. Furukawa festival

Musikantit asemissaan. Furukawa festival

Normipäivä. Furukawa festival

Mörkö tässä tanssii ja ruokopillit soi... Furukawa festival

Pussihattara: Wanted Chopper petto, 500 beli. Furukawa festival

 

Festariherkkuja: sokerikuorrutteista omenaa.
ja suklaa-banaanicrepeä. Furukawa festival

The naked men and their drums. Furukawa festival

Tasapainoilua. Furukawa festival

Nuoriso keikkuu rummunkantovarsien päissä, vanhemmat seuraa
asemissa taustalla rumpujen päällä istuen. Furukawa festival

Minnan yksipäiväinen talvi 2013. Takeyama.

Oli siellä muitakin: Taiwanilaisten uuden vuoden aikaan
Japani pursuaa turisteja.

Ja taas mun tekee mieli painaa mieleen: Furukawassa törmättiin paikalliseen pariskuntaan, jonka luo olisi päästy iltaa istumaan ja festivaalien päätösparaatia seuraamaan iltakymmenestä puoleen yöhön. Mutta väsymys iski ja päätettiin lähteä kymmeneltä muiden hostellilta juhlimaan tulleiden seurassa takaisin Takayamaan. Vaan ei sitä niin vähällä japanilaisten ystävällisyydestä pääse: kun menin ilmoittamaan, että olemme erittäin iloisia ja kiitollisia kutsusta, mutta tällä kertaa on jätettävä väliin (aamulla aikainen herätys), oli pöytä katettu ja tulkaanytedesviideksiminuutiksi ja niinpä sain maistella japanilaista kullertavaa sakea jossa on ihan oikeasti kultaa ja juteltiin muumeista ja mainiosta aomorilaisesta (Pohjois-Japanin kaupunki) omenamehusta. Ja nyt on sitten [taas] yksi paikka lisää, mihin on "koska vain tervetullut" Ü

Viime päivinä tuli ensi kertaa testattua onsen eli kuuma lähde. Japani on onseneistaan tunnettu, eikä muuten ollut mikään huono reissu: iho tuntui jälkikäteen raikkaalta ja pehmeältä ja mieli oli rento kuin keitetty spagetti. Oli jopa sen verran mieluisaa, että olen tämän päivän suunnitellut sopivaa ryokan/onsen kohdetta parille seuraavalle päivälle. Ryokan tarkoittaa perinteistä japanilaista majoitusta, joka kuulemma jokaisen Japanissa käyvän tulisi testata. Mulle valitseminen tosin teettää hiukan työtä, koska useimmiten huoneet (ja hinnat) ovat kahdelle, ja yhden hengen huoneetkin maksavat vähintään puolitoista kertaa sen, mitä enimmillään haluan maksaa hostellista. Vaan kerrankos sitä täällä kaksikertaa ollaan, ei auta pihistellä ^^ Onseneissa käynti ei ole kovin kallista [itsessään], mutta esimerkiksi Hirayuun reissu maksoi reilun 30 €: 500 yeniä onsenista, 3000+ yeniä Takayama-Hirayuu-Takayama -bussista.

Kuumimmat altaat. Hirayu no mori onsen

Minnan lemppariallas. Hirayu no mori onsen

Eiköhän noita tuossa. Tällä hetkellä viihdyn erinomaisesti pari kuukautta sitten Matsumotossa avatussa japanilaisessa guesthousessa, jossa olen ainoa asukas. Viime yönä mulla oli seurana viisi tokiolaista (joista yksi nukkui mun kanssa dormissa), mutta kaikki palasivat tänään Tokioon mennäkseen huomenna töihin. Hauskaa on se, ettei henkilökuntaakaan ole paikalla - kaikki kuusi paikan työntekijää, samoin kuin omistajakin, pyörittävät guesthousea pitkäpäiväisen päivätyön sivuduunina, joten he käyvät täällä lähinnä vastaanottamassa vieraat sekä avaamassa ja sulkemassa ovet. 

Talo on vanha ja tuntuu kotoisalta - itse asiassa mun eilen illalla myöhään kaupunkiin saapuessakin mulla oli kotoisa olo, vaikkei turisti-info ollut enää auki eikä mulla ollut yöpaikan sijainnistakaan muuta tietoa kuin "linnan lähellä" (mikä on melkoisen laaja käsite). Starbucksin ystävällisen henkilökunnan ja WiFin avulla selvisin kuin selvisinkin vesisateessa mutta hyvällä mielellä oikeaan paikkaan vähän vaille yhdeksän illalla erinomaisen väsyneenä ja hiukan yskivänä - niin että omistaja tilasi mulle tuota pikaa puhelimella jonkun välityksellä yskänlääkettä. ..jonka tosin muistin ottaa vasta tänä aamuna. Ja lääke kuuluu palveluun. Ja tölkkikahvi satunnaisesti tarjottuna ^^. Tää paikka on enemmän koti kuin guesthouse. Minnan mieltä riemastuttaa kun se löytää tällaisen paikan johon ei kovin moni länsimaalainen eksy vahingossakaan. Vaikka sisällä on kylmä (kuumailmapuhallin taistelee urheasti neljää astetta vastaan), ei mua haittaa: onhan mulla Yantaista ystävältä saatu pipo päätä lämmittämässä ja fleece ja villasukatkin vielä matkatavaroissa mukana.

Hinnoista pari mainintaa:
* Japanissa on kätevä lähettää matkatavaroita postilla kaupungista toiseen, hinta määräytyy tavaran koon perusteella. Mun rinkan lähettäminen Takayamasta Matsumotoon (toimitus ovelle) kesti päivän ja maksoi 14 €. En tosin tiennyt, ettei painoa huomioida, ja niin pakkasin painavimpia tavaroita itselleni vuoren yli mukana kannettavaksi... :D
* Bussilla matkustaminen tuntuu ihan sairaan kalliilta. Varmaan samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Parin päivän päästä menen Naganoon ja ostan itselleni Itä-Japanin reilipassin, jospa sillä sitten surrailisi niin paljon että tulisi siinä sivussa säästäneeksi rahaa vai miten se meni.......

Väsynyt hetki vuorokauden vaihdetta odotellessa

Mitäs tässä, ilmoja pidellyt. Olen edennyt "Japanin alppien" tuntumaan Takayama-nimiseen hiljaiseloa elävään pikkukaupunkiin joka on yllättävän turisti. Yllättävän suosittu myös länkkärituristien keskuudessa - mä kun luulin tulevani paikkaan johon muut ei viitsisi vaivautua. No mutta on täällä myös seuraa: bussimatkalla tutustuin italialaiseen, jonka kanssa viettelin pari päivää, ja tänä iltana jutustin macaolaisen tytön ja brittiläisen eläkeläisreissaajan kanssa mualiman mänöstä.

Mutta mulla on varmaan nyt jo matkaväsymys. Ja yskä. Sellainen, jonka takia en mennyt nukkumaan ja pitämään muitakin hereillä, vaan tulin viltin kanssa hostellin "olohuoneeseen" eli pieneen nurkkahuoneseen, ja odotan että väki lähtee nukkumaan, niin että saan yskiä ja muut nukkua rauhassa.

En tiedä, missä olen yötä ylihuomenna. Kaupungistakaan en ole ihan varma. Tällainen matkanteko on välillä hiukan stressaavaa. Mutta kaikesta selviää. Ainakin jos saa nukuttua. Mut näinä päivinä taitaa jäädä vähän vähälle sekin luksus. :) Sellaista se välillä on. Alkaa vähän särkeä päätä. Yhtä aikaa musta on hauska olla matkalla ja kokea uusia asioita, ja yhtä aikaa mielessä käy sellaisia ajatuksia, että tää olisi kyllä vielä hauskempaa - tai ajoittain tuntuisi vähemmän surkealta - kun voisi jonkun kanssa jakaa. Mutta toiset lähtee ja toiset jää, niin on ollut aina, ja on valittava nopeasti, eikä koskaan saa antaa periksi. Niin että mä aion nauttia matkalla olosta nyt kun siihen on mahdollisuus.

Kuulostan jostain syystä alavireisemmältä kuin mikä olo on. Nää nyt on vaan tällaisia tosiseikkoja, jotka on näissä hetkissä läsnä.

Ja sitten ajattelen, että olen kyllä ihan muissa maailmoissa, irrallani todellisuudesta. Että on se jännä, että Suomi on vielä olemassa vaikka mä olenkin niin monen minuutin, tunnin kävelymatkan päässä etten jaksa käsittää, ja silti yhteyttä saisi soittamalla muutamassa sekunnissa.

Taidan opiskella vähän japania odotellessani, että ihmiset menevät nukkumaan. Pää ei kulje. Eikä ajatus. Tai jotain. Kunnon unet aina silloin tällöin ja vaikka vähän useamminkin tekis poikaa.

Kuvia lisätty...

...vanhoihin blogimerkintöihin Kiinasta. Kuvat on lisätty kunkin merkinnän loppuun. Kuvia on sen verran paljon, että voi olla vähän ahneutta yrittää plärätä kaikki yhdellä yrittämällä. Vanhimmasta uusimpaan:

Maaliskuu 8.-11. Shangri la -reissu

Maaliskuu 12.-13. Tiger Leaping Gorge -trekki

Maaliskuu 20.-22. Shanghai

Maaliskuu 23.-27. Yantai

Mies- ja muita juttuja ja ongelmia...

Määpä kerron teille lisää hauskoja tarinoita Japanista.

Tapasin laivalla kiinalaismiehen, joka on kaikella tapaa erilainen ihminen kuin minä. Jostain se keksi, että oltais samanhenkisiä (se tykkäsi armeijasta, ei ymmärtänyt kasvissyöntiä, piti sohvasurffausta kummallisena ja ennen kaikkea pelottavana ja ihmetteli "miten-kukaan-voi-ajatella-noin" -tyylillä sitä, että olen nyt matkustamassa sen sijaan että olisin suorittamassa loppuun opintojani tai mikä vielä parempaa luomassa uraa). Mutta se oli huolissaan siitä, että mä matkustin yksin, ja se kaipasi itse seuraa, joten päädyttiin suunnittelemaan trekkailua - varmaan ainoa asia joka meitä molempia kiinnosti. Ja koska se oli menossa Okinawalle ja osasi vinkata kohtuu edullisista lennoista, päädyin lupaamaan [ja toisen epäilyjen takia vielä monta kertaa lupaamaan ja vakuuttelemaan] että tulen reilun viikon kuluttua Okinawalle. Tällä aikaa hän lupasi järjestää kaiken valmiiksi.

Monet on jo facebookista ehtinyt lukeakin, miten lopulta kävi. Mä ajattelin moneen kertaan - sitä enemmän mitä lähempänä lähtö oli - että tekisi mieli perua lennot ja tehdä reissata muualla. Okinawa vaikuttaa sellaiselta paikalta, johon tullaan vähintään viikoksi ja mieluummin hyvän kaveriporukan kanssa. Mutta koska olin luvannut ja vakuuttanut moneen kertaan, totesin itselleni että se on vaan mentävä - kyllä sitä aina jostain voi nauttia vaikka ei suosikkivaihtoehto sattuisikaan. Myönnän kyllä ajatelleeni, että jos sattuisin myöhästymään lennolta, ei tarvitsisi harmitella.

Halpalentoyhtiöillä on kuitenkin toisinaan puolellaan se etu, että niillä on oma terminaalinsa. Niihin pääseminen on työläämpää, mutta jonoja oli tällä kertaa pyöreät nolla ihmistä, joten kiireisestä aikataulusta huolimatta ehdin koneeseen. Uuu jea. Ja koneeseen noustessa totesin, että mä taidan tykätä lentämisestä.

Noniin, koska ei oltu oltu pariin päivään yhteydessä, mä lähetin lähtöaamuna tälle mä-järjestän-kaiken-valmiiksi -ihmiselle sähköpostia ja kysyin seuraavan päivän ohjelmaa. En selvittänyt Okinawasta itse oikeastaan mitään; tasan sen verran että Okinawa ei olekaan pelkkää viidakkoa parilla hienolla hotellilla varustettuna, niin kuin animen perusteella ymmärtäisi, vaan lentokone lentää tylsään kaupunkiin, jossa on kaupunkimaiseen tapaan paljon betonirakennuksia ja paljon asfalttia ja ihmisiä.

Noniin, ja mikä mua sitten odotti perillä kymmenen aikaan illalla: 1) sovitusti sohvasurffaushosti, joka lupasi majoittaa mut yhdeksi yöksi lentokentän lähelle 2) vastaus mun kiinalaiselta matkakaverilta. Se meni suunnilleen näin: "Lensin kaksi päivää sitten tänne Kiotoon, menen seuraavaksi Tokioon ja sieltä Hokkaidolle. Jos tulet Hokkaidoon meidän luo, saat käyttää mun black cardia (eli American Express Centurion card:ia) rajattomasti ja tehdä mitä haluat".


O.o




o.O




...

Ja sitten repesin :D Hyvänen aika. Mies teki oharit ja yrittää saada mut jahtaamaan itseään rahan perässä Hokkaidolle. Tunsin ensihämmästyksen jälkeen lievää helpotusta siitä, että saan suunnitella seuraavat päivät itse, enkä ole sellaisen ihmisen varassa, jota en Tunne ja joka ei Tunne minua. Tai sen mitä tuntee, ole ollenkaan samanlainen. Yksi "seikkailu" on taas saatettu onnellisesti päätökseen paremmin kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan...



Valvoin eilen tänne saavuttuani yhteen asti yöllä; hosti selvitteli mulle joitakin get-around (eli miten selvitä "ympäriinsä" täällä) -juttuja, ja mä etsin itselleni sopivan hostellin kahdeksi yöksi. Suunnittelin itselleni joka päivälle tekemistä ja tunsin itseni aktiiviseksi.

Tänään olen jo käynyt kahdella nähtävyydellä (joista ensimmäisen skippasin koska puolet linnasta ja lähes koko puutarha oli restauraation alla eikä siitä huvittanut maksaa) ja turistikadulla joka oli yhtä tylsä kuin turistikadut yleensä; joskin löysin jotain hauskaa One Piece -kamaa... Mutta erehdyin ostamaan vain keksejä, joista sain maistiaisia ja jotka säilyvät päiväykseltään Suomeen asti. Ulos käveltyäni musta tuntui että olin taas huijannut itseäni sillä, että on pitää nyt jotain ostaa jos ei ole hyvää syytä olla ostamatta (kuten se, että päiväys ei riitä siihen asti kun tulen Suomeen - mitä jos mun ongelma ratkaistaan O.o Kai silloin nyt pitää ostaa, ihan kohteliaisuuttaan kun ovat nähneet vaivaa sopivan tuotteen etsimiseksi. Mutta sain mä kaupan päälle muutaman pienen suklaapatukan ja hetken jutustelua japaniksi ^^).

 

 

en jaksa lisäillä yksittäisiä kuvatekstejä; ensimmäinen kuva linnasta johon en mennyt sisälle, jälkimmäiset Royal Garden, Naha, Okinawa eli kuninkaallisesta puutarhasta, johon vietiin vieraita viihtymään... oli suunniteltu kuulemma niin että ympärivuoden on nättiä, mutta tällä hetkellä ei juurikaan ollut kukkasia näkyvillä.

Mulla on ihan oikeasti ongelma sen kanssa, että olen liian ystävällinen. Tätä ei varmaan pitäisi paljastaa julkisesti, mutta se tuntuu pätevän tällä matkalla erityisesti kahteen asiaan: ostoksiin ja miehiin. Ostoksiin ei onneksi liian pahasti, koska tavaroilla ei ole tunteita ja niille on yksi ja sama ostanko vai enkö............Meneepäs puolen yön ajatteluksi. Kello on tosin vasta yksitoista, mutta mun väsynyttä päätä on särkenyt monta tuntia ja olen halunnut mennä nukkumaan, mutta, kuten viimeksikin hostellissa: ihmiset haluaa tutustua ja mä haluaisin tehdä omia juttujani, mutta en voi olla kuuntelematta ja kohteliaasti vastaamatta. Kyllä maailma, tunnustan sulle: mulla on selvästi ongelma. Gotta do something about it.



PS. Siinä sen taas näkee: kiinalaismies ihmetteli, miten uskallan luottaa ihmisiin internetissä (couch surfing). Että eikö hän ole paljon turvallisempaa ja luotettavampaa seuraa. Täytyy sanoa, kymmenettä kertaa ja vielä painavammin tämän tapauksen jälkeen: on huomattavasti helpompaa luottaa ihmiseen, jolla on hyvä profiilikuvaus itsestään JA iso kasa hyviä "arvosteluja", kuin satunnaisesti matkatessa tavattuun henkilöön... En sano, että tämä Vähemmän Luotettava -sääntö pätisi kaikkiin satunnaisesti tavattuihin henkilöihin. Itse asiassa taidan viitata vain kyseiseen herraan...