Hei V, sain kommentin sähköpostiin vaikken sitä täältä löytänykään - ja tuli hyvä mieli ^^ Mä mietin sekä eilen että tänään ettei mua edes kiinnosta kirjottaa koko blogia kun nään kyllä että ihmiset käy mutten tiedä yhtään ketkä käy (no hyvä on, tiedän tietysti et läheisimmät, mutta niistä muista en tiedä mitään) niin etten oikein tiedä mitä kirjottaisin. Mut mä kirjotan seuraavan merkinnän sit sua ajatellen. Kunhan pääsen Kiinaan ja saan netin toimimaan :)
Tässä välillä oon viettäny erittäin toimettomia päiviä, tänä aamuna perehdyin teemaailmaan - en tosin koko aamupäivän kestäneestä pohdinnasta huolimatta saanut kehitettyä järkevää suomenkielistä monikkoa sanalle tee; tutustuin teiden ihmeelliseen maailmaan just doesn't sound quite right. Mut mielenkiintoista se oli. Satuin valitsemaan hyvän provinssin teen suhteen, koska Yunnanissa tuotetaan pariakin erilaista teetä - ja toinen niistä paranee säilyessään. Tutkailin myös Kiinan postin sivuja selvitelläkseni paketin Suomeenlähetyskuluja, ja hinnat vaikutti niin hyviltä että saatan hyvinkin kotiuttaa muutaman Pu'er-kaakun itseäni odottamaan. Tosin onneks hyvä tee on niin kallista että tuskin paketista kovin painavaa tulee. Käytännöllistä.
Uskallan vihdoin sanoa varovasti aloittaneeni Kiinan opiskelun: Anki on ollut käytössä päivittäin. Jesh! Tosin jo parinkymmenen perinteisen kirjoitusmerkin (ei numeroita) ulkonäön, kirjoitusjärjestyksen ja ääntämysasun tooneineen plus mittasanoineen (ei kannata kysyä mitä ne on, mulla on vain hitusen käryä, mutta ajattelin että on parempi opetella samantien kun ne pakettiin kuuluu) muistaminen tuntuu tuottavan tuskaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun luulee että pelissä on enemmän merkkejä ja sitten laskettuaan tajuaa että ei voi olla totta, näitä on vasta kaksikymmentä! Hikinen tiesi vain jäljelle jää vai kivinenkö se oli, either way.
Mutta näiden laiskojen päivien - ja parin satunnaisen ulkonakäymisen - ajan mua on vaivannu tietty odottamisen tunnelma. En oo oikein osannu asettua tänne kun tiedän että lähden kohta. Enkä saanut innostettua itseäni seikkailemaan enemmälti. Huomasin kyllä tänä iltana, että olisin ehkä viihtynyt kaupungilla paremmin jos en olisi velvoittanut itseäni ottamaan kameraa mukaan joka kerta - kun ei kuitenkaan ole ollut oikein fiilistä kuvata. On tehnyt mieli vaan olla. Mut vapaus on vallinnut (P:n pienistä äitimäisistä tai isosiskomaisista patisteluista huolimatta ^^) ja mulla on hyvä mieli. Sitä paitsi on ihanaa, kun tuntuu että aika on mennyt hitaasti. Kyllä se vielä ehtii nopeastikin kulua...
Tällaisina eipä-tässä-oikein-mitään -päivinä olen ehtinyt nauttimaan yhdestä elintärkeästä asiasta: syömisestä. Tuhosin mm. kuvassa poseeraavan suklaakakun Ü Ja opin [teoriassa], että suklaa on hyvää Aasiassakin jos siitä maksaa - halvemmista puuttuu kaakao eli ne on värjättyä kaakaovoita. Ihme jos ei maistu yhtä hyvälle kuin fasserinsininen. Mutta kyllä täältä makeaa saa mahan täydeltä helposti: söin juuri iltapalaksi "leipää" joka maistuu lähinnä mehukkaalle pullalle (juustoraastetta siinä oli kumminkin päällä niin et leipä se yritti olla) ja "maustamatonta" eli pelkällä sokerilla maustettua jogurttia. Ja kun pullan päällä voi maistuu vähän hassulle niin söin sitten nutellan kaltaista levitettä mun juustoleivällä O.o Olen edelleen sillä kannalla, että paikanpäällä on parasta syödä paikallista eikä yrittää stick with western food, mutta en oo oikein vielä keksinyt mikä se paikallinen korvike aamu- ja välipalalle olisi. Sellanen yhtä helppo kuin jogurtti tai leipä.
Toinen-vai-monesko-lie mieltä askarruttava asia tänään oli viinipullon pakkaaminen rinkkaan. Kysyin kyllä itseltäni monta kertaa että onkohan tämä sittenkään niin hyvä idea (autan siis P&M:a tuhoamaan häistä ylijääneitä pulloja yhden pullon verran kun enempää ei saa rajan yli tullitta viedä). Sen näkee vasta sitten jos ja kun ja jos ja enttententten Kunmingissa kaappaan itkien verta valuvan Kafkan liukuhihnalta syliini.
Interesting times ahead Ü
* * * * * * * * * * * * * * * *
Niille teistä (ja ehkä eniten itselleni) jotka odottaa loogista tekstiä: turha odottaa. Mä en jaksa sittenkään keskittyä blogin kirjottamiseen yhtään enempää kuin muihinkaan ajatuksiini. Toistaiseksi. Katsotaan miten kauan aivotuuletus jatkuu. Terveisiä retikoille. Lähden ettii sohvan alta kameran kaukolaukaisinta. En keksi missä muualla se vois enää olla. Mua taitaa väsyttää. Sen taitaa huomata. *grin*
No voi sun...
VastaaPoistaKirjottelin kommenttia ja sit yks väärä napin painallus, niin koko kenttä tyhjä :(
Eli lyhyesti sitten vaan hyvää jatkoa kotikulmilta.
Voi, ihanaa suklaa kakkua! Näytti niin herkulliselta :D
VastaaPoistaHauskaa tuo makeuden runsaus. Mutta ilmeisesti Suomessa käytetäänkin runsaasti suolaa. Hmmm... kuuluuko siellä yrtit mausteiden suurimmistoon? Ja mitäs paikalliset syövät aamupalaksi?
Meillä on kuule alkanut sellainen oman tahdon aikakausi tuon esikoisen kohdalla! No, kyllä kai me yleisen mittapuun mukaan aika helpolla päästään, mutta kyllä välillä on sellaisia aamuja, että! Hassuinta on ollut se, että näköjään empatia on paras apukeino :) Joten kun poika kiukkuaa, vähän kaikesta, on hänet otettava syliin (oli miten kiire tahansa):"Onko tänään vähän huono mieli? *nyökkäy* Harmittaako? *nyökkäy* Tiedätkö, välillä äitilläkin on hirveän harmistunut olo ja tekisi mieli potkia ja huutaa. Ja kyllä sinä saat kiukutella, mutta toisia ei saa satuttaa. Mitäs voisi tehdä, kun oikein harmittaa?... " Jne keskustelua. Ja huom, joka kerta uudestaan. Mutta se on sen arvoista, koska yleensä sylistä poistuu poika, joka menee toimimaan sallittujen rajojen puitteissa. No, toinen oman tahdon puoli on se, että vaatteet eivät mene päälle, vaikka pitäisi ja hänhän todella jo osaa pukea itse. joka kerta pitää keksiä jokin salamyhkäinen veruke tai raaka uhkaus ;) Olen miettinyt, mikä uhkaus jättää pienimmän jäljen. Oli järkyttävää tajuta, että kun olen "uhkaillut" sanoen: "Pikkuveljellä on jo vaatteet päällä ja sinulla ei - aiotko jäädä yksin tänne sisälle?" Hänelle on tullut hirveä pelko yksin jäämisestä :/ Sitä sitten tässä nyt jo paikkaillaan... Illalla uhkaus on, että jos et kerää leluja, niin jää kertomus lukematta. On tämä kuule sellaista opettelua! Pitää hillitä oma mieli, ettei tule sanottua mitään peruuttamatonta ja samalla olla jämäkkä - siinäpä vasta homma!
Ai niin, mikä ongelma siinä viinipullon kuljetuksessa oikeasti on? En siis yksinkertaisuudessani ihan ymmärtänyt :S
Ja jos et kerran enää pääse faceen, niin haluan jakaa tämän sinulle täällä:
Iltpalan jälkeen esikoinen 2v 8kk makaa kyljellään keittiön lattialla ja tarkkailee käsissään olevista saksista muodostuvaa varjoa. Käyn makaamaan häntä vastapäätä ja hetken hiljaisuuden jälkeen kysyn: "Arvaas mitä nään, kun katselen tästä?" "En tiiä." "Ihan hirveästi roskia! Pitäis äitin siivota." Hiljaisuus. "Mitäs sinä näät?" "Äitin."
Että semmoinen kultainen esikoinen <3
Rakastan sinua!
Iloa opiskeluuun! Ihana tietää, että se, mitä teet, ei ole turhaa <3
Ai niin, kun lähetin kommentin, siihen tuli teksti, että "Kommentti odottaa tarkistusta" tai jotain vastaavaa - mulla oli joskus sellainen asetus, että luin kaikki kommentit ennen kuin ne julkaistiin ja sitten piti jostain painaa, että "julkaise/salli/tai jtn". Että siksi kommenttia ei varmaan näkynyt täällä :)
VastaaPoistaMullekin saa laitta kakkateetä mukaan :P Ja Ollille varmaan. Kannattaa tosiaan, niin kuin Virpikin mainitsi, ottaa selvää mitä paikalliset syö aamiaiseksi. Noi leivät ja jogurtit kuulostaa niin pahalta...
VastaaPoistaNäin kokeneena viinin maastaviejänä sanoisin, että pakkaat sen vaan mahdollisimman keskelle ja kierrät jotain vaatteita sen ympärille. Ja kaula tarvinnee erityishuomion. Kyllä se menee, jos vaan uskallat laittaa.
Ai niin, kannattaa etsiä jostain kirjoitussivusto niille merkeille. Eli sivu, jossa kerrotaan miten ne kirjoitetaan ja teet sitten vaikka kymmenen kertaa yhden merkin. Aamuin illoin, noin kymmenen merkkiä päivässä. Anki voi olla sitten muistuttavana tai ohjaavana (ja kannattaa niitä ottaa vain viisi päivässä, se menee nopeasti liian tiukaksi).
VastaaPoistaHei Ystävä hyvä!
VastaaPoistaOlen päivittäin käynyt (työajalla, hups) katsomassa josko täällä olisi kuulumisiasi ja jatkuvasti siis hengessä mukana. Olen ollut huono kirjoittamaan mitään, kun kotona on tullut käytyä taas vain nukkumassa. Mutta nyt viikonloppuna on näytökset ja sitten kiireet taas helpottaa..
Sain lastentarhanopettajan sijaisuuden Reijolasta, huvikummun päiväkodista ja aloitan siellä 2.1. Pirjo siis tulee takaisin tähän omaan työhönsä.
Remontti alkaa valmistua ja kova tavoite (ainakin minulla) on, että ensi viikolla (apua, siis jo ens viikolla) muutettaisi. Saa nähdä miten käy.
Muuten tänne ei kuulu ihmeellistä, työtä ja tanssia, niinkuin aina. Pakatakin pitäisi ehtiä, mutta en vain ole jaksanut.Se siitä "pakkaan hyvissä ajoin ja heitän kaiken turhan pois". Taitaa käydä niin, että kiireessä laittaa taas vain kaiken laatikoihin.
Ihanaa, että olet viihtynyt ja innolla odotan jo seuraavaa päivitystäsi.
Halaus täältä kaukaa pohjoisesta.
-Saara
Kiitos V ja A ja Saara <3
VastaaPoistaV: Mä en oikeestaan tiedä millä täällä maustetaan, en oo vielä käyny keittiössä juurikaan. Koetan selvittää :)
Aamiaisesta mä en tosiaan oo saanu oikein selvää, tiedän et sellanen veteenkeitetty riisipuuro on yks aamujuttu, mutta siinä on ilmeisesti usein mukana possua (eiks Suomessakin vois laittaa riisipuuroon vähän vaikka jauhelihaa O.o) Mut eiköhän se tästä :)
Viinipullon pelkäsin hajoavan kun matkalaukkuja käsitellään ihan vallattomasti heitellen kentällä - mut se selvis. En oo tosin avannu rinkkaa, mut ainakaan vielä ei oo valunu nestettä pihalle :)
A: ok, yks kakkatee tilattu, katotaan miten toimituksen käy. Ajattelin et voisin tuoda myös tattariteetä - tän päivän "löydös", olin kyllä aiemminkin maistanu mutten tienny mitä se oli. nammmsmsms. Ü
Jebu, vinkit huomioitu (itseasiassa mulla on yks sellainen sivusto, mut sen käyttäminen on musta monimutkaista.
S: Kiitos, olipa ihana kuulla ^^ Ja voi että en mä ketään syyllistä mut sua vähiten siitä jos et kommentoi, kyllähän mä tiedän millasta menoa sulla on aina. Hmm, pakkaamiselle ei oo kyllä ikinä se oikee aika. Esim. shoppailu ei yleisesti innosta mua mut joskus saatan silti shoppailla ihan hyvällä fiiliksellä. Muuttamiseen ja tavaroiden läpikäymiseen (tai ehkä läpikäymiseen vielä, mutta ei poisheittämis-tyyppiseen) mulla ei oo ikinä oikee fiilis... Koita jaksaa :) Ps. päivitin jo tänään sun toisiks viimeisen lauseen takia ^^
Halauksin
-Minna