Off for the weekend

Heip, lähden huomis(la)aamuna aikaisin Kiinaan kolmen päivän pikavisiitille, eli palailen tänne aikaisintaan tiistaina :) Saattelen tässä äitin kotimatkalle viiden minuutin päästä...

Chi Lin Nunnary

Jeah, pidettiin äitin kanssa kaksin turisteilupäivä. Ei tosin aloitettu aamua taaskaan kovin energisesti; olin laittanu kellon soimaan 9.45, että ehditään aamupalalle (ad 10.30) ajoissa - ja olisin kyllä vieläkin voinu nukkua.

Yhden maissa olin saanut riittävän määrän sähköposteja kirjoitettua ja lähdettiin metrolla seikkailemaan. Hienosti löydettiin perille, vaikka unohdinkin Lonely Planetin hotellille - opasteet oli metrolta asti eikä sinne ollukaan asemalta kuin pari sataa metriä. Tää tosin hämmensi mua vähän, koska jotenkin olin ajatellut, että tää "rauhallisuuden tyyssija" olisi jossain kaupungin hälinän ulottumattomissa mut kattia kanssa - puutarhaa ympäröi kai joka puolelta autotie, ja se on paikassa jota mä suomalaisena voisin kutsua keskustaksi ^^

Saatiin kulutettua paikalla melkein kolme tuntia. Luulen, että normaalit ihmiset käpsyttelis helposti varmaan tunnissa kaiken ympäri. Mut meilläpä olikin aikaa, me ollaan niin rikkaita ^^ Aika on kiva, koska silloin ehtii puuhastella kameran kanssa rauhassa. Ei tosin oltu pilvisen taivaan kanssa oikein samalla aaltopituudella ja hotellille palattuani vihasin itseäni valokuvaajana koska en jaksanu tarkastaa paikanpäällä miten kuvat onnistu. Eipä haittaa, sain sentään mun dos and don'ts -listaa kasvatettua tulevaisuuden blogimerkintää varten Ü

Kun 1) kiinalaiset turistit alkoivat valua ryppäinä paikalle 2) vettä alkoi sataa ensin tihkuttamalla ja sitten vähän lujemmin 3) huomasimme, että paikan kasvisravintola olikin suljettu (avoinna aamupäivästä ad 14.30 ja sitten taas 18-21) ja vatsamme huusivat ruokaa, päätimme yksissä tuumin etsiytyä johonkin hotellin lähistölle syömään. Hurautettiin siis metrolla takaisin Hong Kong Islandille ja pienen seikkailun ja hedelmäostosten jälkeen päädyttiin sivukujan ruokalaan jossa näytti olevan näytti olevan tarjolla seafoodin lisäksi pari kasvisvaihtoehtoakin. Työntekijä puhui englantia, tai siis sain jopa selvää. Olen jokseenkin hämmentynyt siitä, etten useinkaan meinaa ymmärtää mitä mulle sanotaan. Oon sitä mieltä, että moni ihminen (kuten aamuinen pikkupuodin kassaneiti jolle tarjottelin Octopus-korttia ladattavaksi, tai kotimatkalla katutorin kojulla mulle seafoodia esitellyt mies) puhuvat mulle englantia. Ongelma on, että mulla ei ole aavistustakaan, mitä he yrittävät sanoa. En pysty poimimaan yhtäkään ymmärretävää englannin kielistä sanaa. En välttämättä edes kolmen toiston jälkeen. Jees jees siinä sitten vaan ja hymyilet kauniisti kun toinen huitoo käsillään ja kysyy selvästi jotakin johon voit vastata vain hämmentyneellä katseella ja pään pudistuksella. Ottaa kaiketi vielä aikaa tottua aasianenglantiin...

Noniin, saimme siis kelvollista ruokaa, ja naurettiin äitin kanssa että ehkä tää on maitohappobakteereille ensimmäinen todellinen koettelemus... En tosin yrittänytkään vilkaista keittiön, joten syöminen ei tuntunut lainkaan pahalta. Paikkaan tuli ruokailutuokiomme lopussa vielä neljä pukumiestäkin - hassua, kun Suomessa nesemmoiset syö yleensä jossain vähän hienommissa paikoissa. Ilta menivalokuvia ja videoita katsellessa ja nauraessa. Jospa jossain vaiheessa saisin ladattua tännekin jonkun pätkän leikattua meidän viiliksistä reissun varrella ^^

Pointsit Gefilukselle?

Noniin, on jo korkea aika ilmoittaa sidonnaisuudet ettei kukaan pääse viime metreillä tai jälkikäteen valittamaan, eh. Juttuhan menee nimittäin niin, että suulaana tyttönä puhuin itselleni Gefiluksen sponssaamaan maitohappobakteerit reissun ajaksi, ja vastapalveluksena lupasin päivitellä mahan toiminnasta aina silloin tällöin. Tähän mennessä ei ole ollut valittamista eli sanottavaa… Olisi tietysti kiva liittää suunnittelemani vessakatsaus ja muuta hygieniasälää, mutta sekin juttu on vielä kesken joten päätin kohtuuden nimissä nyt pari viikkoa matkan aloittamisen jälkeen tuoda tämän asian julki ihan omana juttunaan.

Maitohappobakteerien tehoa on tutkittu vähän siihen ja tähän ja tuohonkin, mutta näyttö lienee selkeintä lasten antibioottiripulin hoidossa. Myös turistiripuliin pöpöillä näyttäisi olevan estävä vaikutus, joskin teho on ollut tutkimuksissa melko vähäinen lasten antibioottiripulin estoon nähden. T-ripulin kohdalle osuessa taudin kesto voi myös vähän lyhentyä. Itse en ennen matkaa tutkimuksiin ehtinyt perehtyä, mutta ystäväni tutustui aiheeseen paremmin ja linkkasi muutaman artikkelin; lopussa on muutama viite jos joku tahtoo lueskella. Itse olen kyllä tällä hetkellä Hongkongissa hotellissa löhöillessäni erittäin laiska kirjoittamaan minkäänlaista tieteellistä tekstiä muistuttavaa tekstiä; kaukana on Kuopio ja Itä-Suomen yliopisto, kaukaiselta tuntuu viime[opiskelu]vuosi ja vähintään yhtä kaukaiselta seuraava… *onnellinen olotila*

Puolen vuoden ajan mä olen sitten lupautunut nappailemaan pari kapselia päivässä. Olen käyttänyt käsidesiä tähän mennessä vain kerran, olen nuollut näppini sen jälkeen kun kuorin hedelmän jota en ollut pessyt, olen pessyt hampaani vesijohtovedellä (en harrasta purskuttelua) ja niin päin pois. Tähän mennessä ”on toiminut hyvin” eli ainakin maha on toiminut hyvin, bakteereista en tiedä. Ei ongelmia siis ole ollut. Täällä länsimaisuuden rajamailla – missä kyllä halutessaan löytää kaikkea kummallista syömistä mutta hotellissa majaillessaan tulee niitä vähemmän kokeilleeksi – luulee olevansa pienemmässä riskissä kokea delhibellyä. Olen luultavasti väärässä.
 

Muutama tutkimus:

• McFarland LV: Meta-analysis of probiotics for the prevention of traveler's diarrhea. Travel Med Infect Dis. 5(2):97-105, 2007

• Sazawal S, Hiremath G, Dhingra U, Malik P, Deb S, Black RE: Efficacy of probiotics in prevention of acute diarrhoea: a meta-analysis of masked, randomised, placebo-controlled trials. Lancet Infect Dis. 6(6):374-82, 2006

Unisen ihmisen ajatuspoukkoilua

Käytiin häimässä. Nautin. Hassua oli olla melkein ainoa vaaleahiuksinen. Oli meitä länsimaalaisia kuusi. Tai kaksi oli Chilestä.

Ihana tavata uusia ihmisiä. :) Ja jutustella kaikenlaista. Milloinkahan mä lakkaan toistelemasta samoja asioita... Seremonia oli varsin länsimaalaistettu aamuista teeseremoniaa lukuun ottamatta. Teeseremonia oli lähimmille perheenjäsenille, joihin meidän laskettiin kuuluvaksi sydänsydänhymiö ^^ Taas pitäis( =haluais) käyttää aikaa siihen, että kertois perinteistä ja seremonioista tarkemmin... 

Päästiin äitin kaa meikattavaks ja kampaajalle, mulle räväytettiin eka kertaa eläissäni tekoripset silmiin O.o Kaikenlaista jännää sitä saa täällä kokea. Sanoivat, että jos selviän itkemättä niin saattavat kestää koko päivän. Ei pudonneet.

Perinteisiin kuuluvat seremoniat vietettiin hotellihuoneistossa. Häppeningit alkoi sulhasen saapuessa kuuden bestmaninsa kanssa huoneiston ovelle, jota kaasot vartioivat. Ennen kuin sulhanen sai tavata morsiamen, hänen piti miehistönsä kanssa selvitä muutamasta kaasojen kehittelemästä tehtävästä. Kyseessä oli siis ikään kuin morsiamenryöstö, mutta näin toteutettuna se itse asiassa toimi loistavasti (inhoan morsiamenryöstöä suomalaisissa häissä). Tehtäviin kuuluivat muun mussa hinnasta sopiminen (kovaa ja varsin äänekästä tinkimistä tallentui videolle), punnertaminen eh, tanssiminen ja ömh, jonkinlainen karkkitutin kuljetus ilman käsiä ketjun päästä toiseen tjtn. Juu ja tietenkin sulhasen räppäämä tai ainakin rytmisesti lukema rakkaudentunnustus tai muu vastaava. Ja niin he saivat toisensa.

Seremonian toinen vaihe (tai toinen seremonia) oli teeseremonia, jossa morsiusparista kumpikin tarjoaa vuorotellen molempien vanhemmille teetä. Teen maistaminen osoittaa hyväksyntää. Vastalahjaksi parille annetaan punainen kuori ja usein myös lahja. Päästiin äitin kanssa osallistumaan, minä tulkin ominaisuudessa (ei mua tosin oikeestaan olis tarvittu, mutta aina on hyvä olla yks ihminen lisää koheltamassa...). :)

Loppupäivä oli hotellin alakerrassa banquet hallissa, jossa syötiin ja valokuvattiin ja vähän skoolattiin (gompui tjtn? O.o - eri kuin mandariinikiinan kampei), leikattiin kakku - joo ja tietenkin suoritettiin vitsikkään tuomarin johdolla virallinen vihkiminen ja allekirjoitukset ja muu tarpeellinen sälä. Tää oli siis aika länsimaalaista kamaa, mutta ei mulle henk.koht. yhtään sen vähempiarvoista ja kyllä siinä meinasi itku tirahtaa kun P oli valmistellut kiitospuheessa mulle ja äitille pätkän suomeksi.

Illalla käytiin vielä perhelounaalla, jossa olisi saanut kokeilla kaikkea mielenkiintoista. Kananjalkoja ei tällä kertaa ollut tarjolla, mutta kananpää oli kivasti vielä siinä kokonaisesta kanasta viipaleiksi viillellyn tarjottimellisen laidalla. Maistoin meduusaa. Hongkongissa on yllättäen hankalampaa olla kasvissyöjä kuin Kiinassa, but I can deal with that. Ei mulla siis mitään pakkoa ollut, tein sen noin niin kuin enemmänkin kulttuurinkokemisen vuoksi. Ja lusikallisen hainselkäeväkeittoa. Mut pahemmalta tuntui se, että syömättä jääneet kasvisruoat meni roskiin... Ois pitäny syödä enemmän O.o

Ihoa raapaistessa kynnen alle jää paksu kerros meikkiä. Kiva kun hiukset on laitettu (tosin en tiedä miten selviän hiustenharjaamisesta aamulla tän lakkamäärän kanssa). Väsyttää. Lyhyesti siis: hyvä, mielenkiintoinen päivä taas takana :) Koetan tässä ohessa järjestellä asioita viisumin ja aikataulujen ja kielikoulun suhteen. Mä inhoan kirjoittaa näitä päiväkirjamerkintöjä teille mutta en jaksa nyt muuta enkä viikkoon varmaan ehdikään. Mut erittäin hengissä ollaan täällä maailman perillä Ü

Tätä blogipäivitystä kirjottamassa yhdeltä yöllä.

Testingtesting

Viitsin vihdoinkin kaivautua blogspotin asetusten ihmeelliseen maailmaan ja sain luullakseni tehtyä anonyymit kommentit laillisiksi tässä blogissa. Tervetuloa kommentoimaan laiskurit jotka eivät jaksa kirjautua sisään (näihin lukeudun myös itse) ja ne joilla ei ole sopivaa tiliä käytössä... Kyllä, jokainen bloggaaja ilahtuu komment(e)ista :)

Lähtemisestä.

Täällä taas, ihmisten ilmoilla, vapaana sensuurista. Jesh. Mutta mua ei huvita ollenkaan kirjottaa blogia. Eh...

Ehdin olla Kiinassa seitsemän päivää. Ehdin ihastua. Hullaantua. En tiedä millainen täräys mua odottaa sitten kun joudun seikkailemaan yksin ilman että tulkit on jatkuvasti saatavilla. Haluan takaisin Kunmingiin. Ja yhtä aikaa haluan seikkailla yksin. Oon tavannut monta uutta ihmistä. Monta huippua ihmistä (en itse asiassa oo tainnu tavata yhtään ei-mielenkiintoista tai epämiellyttävää). Mulla ois edelleen paljon kerrottavaa, muistivihkon sivut täyttyy kovaa vauhtia, mutta mä odotan Sitä Huomista kun On Aikaa Olla Koneella. Tiedättehän. Sitä päivää, joka vois olla tänään mutta jonka aina haluaa siirtää huomiseksi koska tänään on muuta tekemistä. Ja ihan totta mulla on niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä aloittaa... Enkä tällä hetkellä meinaa malttaa katsella taaks päin kun pohdin jatkoaikatauluja. Että jospa sitä skippaisikin Taiwanin ja viettelisi reilummin aikaa Kiinassa. Jos saisi sopivan viisumin. Ja saisikohan viisumin järjestettyä paremmin jos opiskelisi kieltä ihan puolivirallisesti. Ehtisikö käydä Yunnanissa sekä pohjoisessa että etelässä jos opiskelisi. Tää on vaan niin mahdottoman upeaa kun ei oo lukkoon löytyjä suunnitelmia etukäteen ja edessä näkyy liuta [toistaiseksi] avoimia ovia. Ü

Yksi juttu tekee mieli kertoa tunnelmista ennen reissuun lähtöä. Koko vyyhti kasautui varmaan sen päälle, että olin kuullut Kiinasta kaikenlaista, ja päällimmäiseksi oli jäänyt mieleen se, että Kiina ei ole mikään kiva paikka ja siellä reissaria vaan huijataan ja puijataan ja juksataan ja kynitään mikä ehditään. Että koeta siinä sitten selviytyä kun kukaan ei halua ymmärtää jos et puhu kieltä tai varsinkaan osaa tooneja, ja että elekielikin toimii vähän niin ja näin. Ja että miten sinä yksinäinen naispuoleisena uskallat. Ja sitten vielä keksin jostain että siellähän on niitä maanjäristyksiäkin enkä mä sellaisen tullessa tiedä miten toimia, ja joku kysyi että mitäs sitten teet jos yhtäkkiä tulee kaikki nesteet ulos molemmista päistä ja kuume nousee eikä ole sellaista ihmistä joka huolehtisi, mihinkäs otat yhteyttä tai entä jos et kykene ottamaan. Huhhuh. Kyllä pitää kamalia kuvia maalailla tulevaisuudesta. Että selviääköhän sitä edes hengissä takaisin. 

Ja sitäkin ehdin miettiä, että onkohan tää matkalle lähteminen sittenkin ihan typerää, että jos matkasta ei hyödykään kukaan muu kuin se mun hedonistinen puoli, ja että omaksi iloksi vaan hummailen ja kuinka paljon tälläkin rahalla saisi aikaan kaikenlaista hyvää. Että huvittaako sitä lähteä ollenkaan. Ei sitä vaan enää viimeisenä iltana viitsi alkaa perumaan kaikkea - ei edes viikkoa ennen lähtöä. Mutta ette voi arvata miten nauratti (tai itketti, ihan miten vaan) kun siinä sitten lähtöä edellisenä iltana äitin kanssa luettiin lähtöpäivän aamulle tarkoitettu raamatunjae mietekirjasesta (tiedättehän ne, joissa on joka päivälle kohtaan liittyvä pohdinta):

"Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, 

missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; 

sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut 

sen, minkä minä olen sinulle puhunut." 

1. Moos 28:15

Ehhehehee :D Mitäpäs siihen. Ja päivän mietelauseen kirjoittaja sattui vielä olemaan Hudson Taylor. Että jospa sitä tästä vielä (ainakin tältä matkalta) Suomeen palataan. Kun on ne kesätyötkin odottamassa...

Noniin. Olisin kyllä ollut valmis lähtemään takaisin Suomeen tai jatkamaan suoraan Japaniin heti Kiinaan saavuttuani vaikka kaikki meni hyvin - onneksi tunnen itseäni sen verran että tajusin nukkua yön yli. Ja näin puolentoista viikon reissussa olon jälkeen ei voisi vähempää harmittaa että lähdin. Että olen. Tiedä mitä kaikkea tästä vielä seuraa Ü Ehdin jo tässä suunnittelupuuskassani melkein unohtaa lupautuneeni töihin kesäksi, muuten olisin varmaankin pidentänyt reissua ja ottanut lainaa. Ehtiihän sitä töitä tehdä sitten myöhemminkin. Eh. 

Tähän voisi sujuvasti jatkaa pohdintaa lähtemisestä yleisesti, mutta taidan jättää sen seuraavaan kertaan. Ettei nyt ihan karkaa käsistä ja tulee vähän nukuttuakin joskus. Heitänpä loppuun vielä perusauringonlaskukuvan, joka ei tee lainkaan oikeutta itse auringonlaskulle. Totesin nimittäin, että täällä on oltava vikkelä: sen puolen minuutin aikana kun juoksin hakemassa kameran, oli aurinko hävinnyt horisontin taa ja mä jäin nuolemaan näppejäni...

Kaupunkipäiviä

Kylläpä tuntuu päivät pitkiltä kun ehtii niin paljon; eilenaamulla löhöiltiin taas johonkin asti kunnes päätettiin äitin kanssa että tehdään sittenkin tänään jotain, ja soiteltiin tutuille että tavataan puoliltapäivin. Ja apua muistinkin että unohdin käydä lunastamassa yhden laukun jonka varasin itselleni juhlamekon vaihtarisiskon häihin... voivoivoi. Pitää muistaa tänään käväistä. Mitähän sitä osaisi kertoa. Että ilahduin Tiinan mailista kun tulin kotiin; täällä kaipaa tavallista enemmän sitä, että joku on muistanut. Ja että tavattiin taas yksi suomalainen. Päästään kyllä ihan liian helpolla äitin kanssa kun saadaan melkein jatkuvasti puhua suomea... Äitille se on tietysti kiva :)

Tänään on suunnitelmissa mennä Läntisille vuorille. Kiinassa on jatkuvasti aurinkoista vaikka ilma onkin sen verran saasteinen että pitää räkiä limaa kurkusta; ehkä siihen tottuu. Suurkaupungin hulinaa on ilmassa, mutta tuttujen opastuksella ollaan selvitty oikeisiin busseihin ja oikeille pysäkeille ongelmitta. Päivät venyy pitkiksi, tullaan myöhään "kotiin", siinä syy miksen oo kirjotellut kovin aktiivisesti, mutta hyvin täällä menee, oon ihan rakastunu Kiinaan ^^ Johtuu varmaan siitä että pelkäsin niin paljon etukäteen kun kuulin kaikenlaisia juttuja, mutta kun tulee paikanpäälle niin ei tää ole ollenkaan kamalaa, ihmiset täällä on aivan todella mukavia. Eilenkin ohjasivat meitä kymmenen aikaan illalla jäämään oikealle pysäkille kun mulla meni sekä kuulutus että tekstit ohi. Kovasti oon koettanut opetella lausumaan oikein, että osaan sit hyödyntää sanakirjaa kun koittaa se aika ettei oo enää omaa tulkkia matkassa.

Mut todellakin: mää nautin. Jos ennen matkaa aloin epäillä että olikohan järkevää lähteä niin ei kyllä kaduta Ü

Kuvia tulee ehkä ylihuomenna, oon kyllä napsinu muutaman ihan kivan, mutta taidan laittaa jälkikäteen ajan säästämiseksi et ehdin vähän siivoilla.

昆明

Kunming. Pistävä bensan katku tuntuu ohimoissa. Ympärillä seitsemän miljoonaa ihmistä. Loputtomasti korkeita kerrostaloja. Jo tämä kaupunki on enemmän kuin me. Vielä huomenna ehätämme paikasta toiseen, sitten on ehkä pohtimistauko. En osaa kiinaa. Osaan kuitenkin sanoa "minä haluan" ja "riisi" (muutamalla eri tavalla jotka tarkoittavat eri asiaa) ja "vihannekset" ja "kananmuna" ja "keitetty" ja "paistettu" ja "lasku kiitos". Lisäksi tiedän mistä nostaa rahaa. Ja olen taltioinut passin ja käteistä rahavyöhön, niin että jos mua ei ryöstetä niin selviän tästä. Kyllä mä selviän. Kiina tuntuu edelleen puoleensavetävältä, vaikka kaipaankin hengähdystaukoa. Tänä iltana laitan kuulokkeet korville ja palaan hetkeksi tuttuihin maisemiin.

Tänään (pe) oli mukava päivä, heräiltiin kaikessa rauhassa eli yhdeltätoista. On siis unirytmi vähän sekaisin, Suomessa en nuku koskaan sikeästi näin myöhään. Mut nyt onkin loma. Siinä rauhallisen heräilyn jälkeen heitettiin reput selkään ja takit niskaan ja lähdettiin kaupungille. Viime yönä satoi joten ilma oli vähän viileämpi ja mittari näytti siinä ulos lähtiessä vain 16 °C. Oon pahoillani, mutta mua ei kyllä yhtään harmita olla täällä säiden puolesta... vaikka on se Suomen talvikin ihan kiva, mut varmaan osaan vuoden päästä nauttia sit kaksin verroin enemmän kun tänä vuonna jää talvi väliin.

Noniin, hypättiin sitten bussiin, maksettiin huikeat 2 yuania (n. 25 cnt) / hlö matkasta ja mentiin syömään kivimetsän (eli eilisen reissukohteen) lähelle. Tällä kertaa saatiin maksaa ruoasta vähän turistihintoja, viiden lajin lounas oli normaalin <80 yuanin sijasta 101 yuania. Sellasta se on turistikohteiden lähellä. Mut ihan jees ruokaa, söin mm. tofunnahkaa. Kertoilen ruoista ja hinnoista ja sen semmoisista paremmin joskus omissa merkinnöissään, tää on enemmän tällainen päiväkirjamerkintä. Lounaan jälkeen suunnattiin läheiseen vähemmistökylään, jossa katseltiin talojen seiniin maalailtuja kuvia ja ostettiin parit tuomiset (siis lähinnä äiti osti). Iltapäivällä käytiin vielä vähän paikallista markettia ja supermarkettia kiertämässä ja tuli testattua mm. baozi.

Nappailin muutamia kuvia, mut mausteliemessä killuvat houkuttelevan näköiset vitivalkeat kananjalat jäivät kuvaamatta koska myyjä kielsi O.o sellainen on käsittääkseni aika harvinaista kun ei ollut ees mitään riskiä siihen, että joku ihminen jäis kuvaan. Mutta en jäänyt harmittelemaan; tilaisuuksia napata siivekkäiden kintuista kuva tulee varmasti vielä monta :)

Toreilta tultiin lähibussilla kotiin, bussissa oli tunnelmaa ja mua nuoremmat tytöt hymyili ja jutteli innokkaasti kun ne näki että bussiin nousee länkkäreitä. Bussimatka meni rattoisasti ja kun noustiin kyydistä muut matkalaiset jäi kattelemaan perään ja neljä, viis kamerapuhelinta nous ikkunaan räppäämään kuvan valkonaamoista. Mitäs siinä muuta kuin suut korviin ja aasialaispose ja vilkutukset perään niin kaikille jäi iloinen mieli tapaamisesta, jossa ei vaihdettu sanoja.

Ilta kului kotona päivien aikana kertyneitä herkkuja ja kummallisuuksia (lähinnä hedelmiä) maistellessa ja ihmetellessä. Huomenna (la) suunnataan takaisin Kunmingiin ja vietellään siellä aikaa keskiviikkoon asti. Mun pitäis mm. ostaa uudet housut: lähdin reissuun kaksilla pöksyillä (travelpants ja farkut), ja farkut kului jo haaroista puhki. Eh. Toivoa sopii että täältä löytyy naisia joilla on vähän leveämpi lantio, pituus on kyllä varmasti just passeli. Ihmiset nimittäin pukeutuu täällä ihan siististi, ois kiva sopia joukkoon.

Sitten, ihan vain mielenkiinnosta niille jotka kyselivät miten meinaan pärjätä valokuvauksen kanssa: eilen muistikortille tallentui noin 10 Gt. Tänään vain 3,5. Kyllä mä opettelen vielä hillitsemään itseni, + tähän mennessä oon ehtiny joka päivä käydä päivän kuvat pikaisesti läpi ja siirtää parhaat toiseen kansioon. Niin että mä en ehkä tarvitsekaan sitä kuukauden lomaa kuvien järjestelyyn täältä palattuani... :B

Ja edelliseen merkintään äitin korjaukset: me tosiaan lähdettiin matkaan maanantai- eikä sunnuntaiaamuna, ja tavattiin kentällä äitin sisko eikä täti. My bad.

2012-11-14 klo 23:30 Kiinan, 17:30 Suomen aikaa

Huhhuh. Paljon on mahtunut kolmeen päivään. Pää on pyörällä, ja loma jatkuu niin että edelleenkin on vaikea muistaa mikä päivä on – aika menee ylläripylläri niin kamalan nopeasti. Halusin ehtiä kirjoitella ennen matkaa valmisteluista ja tunnelmista, mutta jotenkin koskaan ei vaan ollut sopivat hetki, ja sitten alkoi jo olla niin tiivistä pakkailua ettei oikein ollut aikaakaan tai malttanut rauhoittua koneen ääreen. Ehdin kyllä pakkailla ”ajoissa”, mikä tarkoitti sitä, että viimeisenä aamuna tarvitsi enää tehdä muutama viimeistelyjuttu ennen lähtöä kotoa varttia yli seitsemän. Sunnuntaina siis. Kolme päivää sitten? Eh. Matkustamiseen siitä meni kaksi. Noin suunnilleen.

Lähdettiin su-aamuna äitin kanssa kimppakyydillä Savonlinnasta Helsinkiin, nähtiin kentällä äitin tätiä ja vähän ennen kuutta kone nousi kentältä yläilmoihin. Matka-aika oli reilu 8 tuntia, mutta kun siihen lasketaan iltapala ja aamupala, niin hehheh kyllä on itään lentäminen lystiä yöunien kannalta: mentiin nukkumaan Suomen aikaa noin yhdeltätoista ja herättiin (eli valot syttyivät matkustamoon) Kiinan aikaa seitsemältä. Suomen aikaa kahdeltatoista. Ehdin torkahtaa pari kertaa pienen tovin, mutta ei oikein nukuttanut, katselin tähtiä. Ja kun ulkona alkoi aamu sarastaa niin tuntuikin jo ihan pirteältä – siinä yhden aikaan yöllä kun aamupalaa pöytään tuotiin. Nauratti. Mut ruoat oli hyviä ja Finnair oli onnistunu varaamaan mulle kasvisvaihtoehdonkin; viimeksi oli vähän heikompi tulos. Tosin hauskaa oli se, että kaikki sai valita kahdesta vaihtoehdosta, ja toinen niistä oli se sienirisotto jota mäkin sain ^^ Eipä haittaa ollenkaan.

Oltiin perillä Chongqingissa (lausutaan mun käsityksen mukaan jotakuinkin [Chungzhin] etuajassa (tättärärää sanois Ryanair), joten ehdittiin hyvin kävellä international-terminaalista (T1) maansisäisten lentojen terminaaliin (2B, koska lennettiin China Eastern Airlinesilla). Jännäilin vähän etukäteen että mitenkähän selvitään, kun Chongqingin kenttä on kuulemma aika iso. Mutta eipä tarvinnu huolestua: myös kakkosterminaalissa oli kaikkialla tekstejä englanniksi. Ja infokin, joka puhui englantia. Ja lähtötaululla teksti vaihteli vuoroin kiinaksi ja englanniksi, niin että vaikka opettelinkin varmuuden vuoksi Kunmingin kirjoitusasun, selvittiin varsin helpolla. Lepäiltiin T2B:ssä pari tuntia, otin ensimmäisen videomatkapäiväkirjan ja äiti otti torkut kun oli nukkunut huonosti koneessa *virn*. Oli muuten ainoa matkustajista, joka rohkeni käydä köllölleen penkille, kiinalaiset nukkuivat somasti istuillaan. Kenttä oli aamulla meidän sinne tullessa kovin hiljainen mutta vilkastui pikkuhiljaa, ja seurailtiin siinä äitin kanssa kun siivoojat putsailivat paikkaa (pankkiautomaateista lähtien kaikki tomutettiin huiskulla). Siisti paikka, äiti totesi. Bangladeshin jälkeen. Siitä mulla ei ole kokemusta, mutta Kambodzasta on, ja samaa voi sanoa. En mä tosin oikeastaan odottanutkaan, että Kiina olisi kovin sotkuinen. Tuumailtiin vaan, että työllisyysprosentti on varmaan aika korkea, kun kaikissa kaupoissa on ainakin kolme kertaa enemmän myyjiä kuin Suomessa (tarkoittaa, että siinä missä Suomessa on pikkuputiikeissa on yksi, täällä on ainakin kolme). Lisäksi töissä näkyy olevan paljon nuoria ihmisiä. Saatiin sitten tutuilta kuulla, että eläkeikä tuntuu täällä olevan alhainen; eläkeläisten bussilippua käyttävät sellaiset 55–60-v. ihmiset.

Lento lähti eli saavuttiin myös Kunmingiin myöhässä. Lisäksi kenttä oli iso – paljon Chongqingia isompi ja kävely terminaalin päästä keskiosaan laukkuja hakemaan ja ulos kesti ikuisuuden, kun aloin olla jo ihan rättipoikki. Opasteet olivat onneksi myös englanniksi. Lennolle lähtiessä saatiin muuten paikat takarivistä vierekkäin, ja vasta koneeseen noustessa (kun oltiin viimeisten joukossa ja kone oli jo melkein täynnä) saatiin vihdoin kokea kiinalaisten tuijotus. Oltiin varmaan ainoat länkkärit koneessa mustatukkien joukossa. Meidän vieressä istui nuori mies, joka hämmästyneenä osoitti mua sormella ja huudahti jotain tullessaan koneeseen, ja kävi ilmi että olin istunut hänen paikalleen (kun en ymmärtänyt kummassa päässä on J ja kummassa L). Kun elekielellä ilmaisin olevani pahoillani ja että vaihdetaan paikkaa niin mies totesi, että antaa olla ja sain pitää ikkunapaikan. Onneksi, koska maisemat oli upeat ^^ - varsinkin vuoristot Kunmingin lähellä Ü. Mies, jonka paikan vein, koetti hieroa juttua parikin kertaa lennon aikana – voi että miten harmitti etten osannut kiinaa! Sen verran elekielellä saatiin ja parilla englannin sanalla saatiin selvitettyä että ollaan Suomesta ja että vieressä istuva nainen on äitini.

Muuten kaikki sujui hyvin, paitsi ettei hoksattu viisumintarkastuksessa täyttää maihinnousukorttia etukäteen, mutta eipä virkailija mitään valitellut. Tutut olivat vastassa, ja lähdettiin metrolla + junalla jatkamaan heidän kotikulmilleen. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, ettei jutteleminen tai kuvaaminen kiinnostanut ollenkaan, niin että vaikka kuinka tiedän teidän odottavan kuvia, mulla ei ole niitä antaa.

Sitten muihin uutisiin. Netti toimii huonosti. Periaatteessa kyllä hyvin, mutta. Fb ei toimi (palkkasin nälkäpalkalla kaverini hoitamaan tarvittavat eli pikaiset päivitykset alkureissun ajan). Ylläri on, että myöskään blogspot ei toimi, vaikka vielä muutama viikko sitten ei ilmeisesti ollut merkittäviä ongelmia kun kysyin tässä maassa asuvalta tutultani. Tutut epäilivät sen johtuvan vallanvaihdosta. En siis pysty itse päivittämään ennen kuin aikaisintaan Hong Kongista. Koetan siihen mennessä saada kirjoitettua sen verran tekstejä, että teillä riittää luettavaa vähäksi aikaa sitten kun poistun takaisin tämän maailmanmahtavan talousvaltion puolelle ja olen taas vähän niin kuin tavoittamattomissa. Lisäksi kontrollintarve näkyy Googlen käytössä: Googlella kyllä löytää sivut, mutta kun niitä yrittää klikata, kestää aivan uskomattoman kauan ennen kuin ne avautuvat. Isoveli pistää kapuloita rattaisiin, jarruttelee vaikkei myönnä mitään. En ole jaksanut odottaa loppuun asti vielä yhdenkään sivun avautumista. Siirryin käyttämään Yahoota ja Bingiä, joista kummastakaan en ole tähän asti tykännyt. Ehkä nyt on parasta oppia tykkäämään. Ja sitten vielä Skype. Huoh. Sen pystyy vain lataamaan maan omalla kielellä, käyttipä lataamiseen mitä sivustoa tahansa. Heh. Tutut hoitivat asian, käyttivät palomuurin (jota myös the great firewalliksi kutsutaan) kiertämiseen tarkoitettua ohjelmaa ja hankkivat englanninkielisen Skypen asennuspaketin.

Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Asuksen uuteen läppäriin, jonka ostin matkaa varten, ja joka on arvosteluissa kehuttu ihan hyväksi (mulle olennaisissa asioissa), toimii kaikki tekniset speksit joo ihan ok, mutta. En ehtinyt laittaa konetta käyttökuntoon ennen kotoalähtöä, nyt vasta täällä asentelen tarpeellisia ohjelmia (osittain siksi, etten päässyt Suomessa koneella netin ääreen, ja sitä muuten tarvitaan uskomattomaan moneen asiaan kun aloittaa koneen käytön). Ja miten mä oikein osaisin sen hienosti sanoa että tämä paska ei toimi. Eh. Kaikki virheilmoitukset ja netin hitaus ja the Great Firewall by BB laittavat kärsivällisyyden koneelle. Varsinkin kun täällä olisi muutakin tekemistä kuin istua koneella. Eli en aio käyttää valittamiseen enempää aikaa :) – kunhan tiedätte, että olisin ehkä kertonut aiemmin jo jotain jos se olisi ollut mahdollista. Niin ja blogin perustaminen kesti äärettömän kauan sen takia, että nimen – johon luulee voivansa olla tyytyväinen vielä puolen vuoden päästäkin – keksiminen on yllättävän, ellen jopa sanoisi äärimmäisen vaikeaa. En selvinnyt siitä, joten jouduin tyytymään geneeriseen matkablogin nimeen.

Noniin, sitten päästään itse Kiinaan. Ensivaikutelma suihkun ja yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen: mainiota ruokaa, halpaa, ihania ihmisiä jotka juttelisivat mielellään ja ovat positiivisen uteliaita ja ystävällisiä – kun vaan olisi kieli jolla kommunikoida. Mulla siis. Kun englanti ei riitä. Kuka ihme tulee maahan muttei osaa puhua kieltä? Idiottii :B. Mutta täällä on hyvä meninki. Bussi on täynnä (jälkimmäinen kuva sen jälkeen kun puolet porukasta on lähtenyt pois ja bussi toiselle laidalle mun eteen tuli viiden ihmisen aukko johon kameran sai mahtumaan), mutta joojoojookyytiinvaansiitä, ja se poliisiasema jossa rekisteröidytään on tuolla ja tuolla.

Ruuhkaa bussissa - sinne vaan mekin neljä vielä mahduttiin...

Mitähän muuta. Reittisuunnitelma on auki. Tämän verran tiedän: 7 päivää Kunmingissa, täältä keskiviikkona Hong Kongiin lentäen, siellä yövytään hotellissa ja osallistutaan meidän entisen vaihto-oppilaan häihin joiden jälkeen hengaillaan hänen ja hänen miehensä kanssa viikko (eh, honeymoon… :D) ennen kuin saattelen äitin takaisin Finnairilla Suomeen ja lähden vaihtarisiskon ja en-tiedä-kenen-muiden-kanssa Kiinan puolelelle häihin liittyvälle perhepäivälliselle Kaakkoisrannikolle isovanhempien luo, koska he eivät pääse häihin. Viisumi on double entry 2x30 vrk, joista ensimmäinen kuluu täällä Kunmingissa ja seuraava sitten joulukuussa kun 1. pv mennään Kiinan puolelle. Eli joulun vietän jossakin päin Kiinan maata, varasin mukaan joulumusiikkia ja –suklaata, niillä meinaan pärjätä eikä harmita toistaiseksi ollenkaan :) Siitä meinasin Taiwanille, mutta tänään aloin ajatella että hommaankin ehkä viisuminpidennyksen ja menen sitten takaisin Honkkareihin, joissa voisin olla ystävänpäivän seutuun vietettävän CNY:n (Chinese New Year, jotakuinkin meidän joulunveroinen juhla täälläpäin kai) aikaan, ja lähteä sitten Taiwanille (saa olla 30 vrk ilman viisumia). Ja sieltä, jos mahdollista, Kiinan (Shanghai) kautta Japaniin (90 vrk ilman viisumia) loppuajaksi. Paluulennon päivä jäi vielä muuttamatta, koska Finnair on kankea asioidenhoidossa. Unohdin passittaa jonkun soittamaan sinne, kukahan teistä ihanaisista saa multa joku päivä ihanan sähköpostin jossa silmät räpsytellen ja hymyillen oikein kauniisti pyydän että josko millään voisit kun se täältä käsin on niin kamalan vaikeaa..

Lattialla kuorsaa koira. Parisängyssä äiti. Aamulla laulaa kukko ja yöllä haukkuvat koirat, mutta mä nukun hyvin, koska tykkään Kiinasta ^^ - odotellaan sitä kulttuurishokin seuraavaa vaihetta, kun ihastuminen menee ohi. Mulla ois miljoona asiaa teille kerrottavana, mutta kestää varmaan useamman päivän ennen kuin maltan taas istahtaa koneen ääreen ja kertoa mitä kaikkea. Yritän olla lyhyempi. Lupaan olla onnistumatta. Mutta voin sentään koettaa jakaa kertomukset useampaan osaan. Olen oppinut kaikenlaista teestä, ruokailusta, ihmisistä ja kulttuurista. Ja mistä kaikesta – en muistakaan! Pitäisi olla sanelukone päällä koko ajan…

Maha on muuten toiminut hyvin, palaan myöhemmin vatsantoimintaan ja sen kuvaamisen syyhyn vähän tarkemmin…