2012-11-14 klo 23:30 Kiinan, 17:30 Suomen aikaa

Huhhuh. Paljon on mahtunut kolmeen päivään. Pää on pyörällä, ja loma jatkuu niin että edelleenkin on vaikea muistaa mikä päivä on – aika menee ylläripylläri niin kamalan nopeasti. Halusin ehtiä kirjoitella ennen matkaa valmisteluista ja tunnelmista, mutta jotenkin koskaan ei vaan ollut sopivat hetki, ja sitten alkoi jo olla niin tiivistä pakkailua ettei oikein ollut aikaakaan tai malttanut rauhoittua koneen ääreen. Ehdin kyllä pakkailla ”ajoissa”, mikä tarkoitti sitä, että viimeisenä aamuna tarvitsi enää tehdä muutama viimeistelyjuttu ennen lähtöä kotoa varttia yli seitsemän. Sunnuntaina siis. Kolme päivää sitten? Eh. Matkustamiseen siitä meni kaksi. Noin suunnilleen.

Lähdettiin su-aamuna äitin kanssa kimppakyydillä Savonlinnasta Helsinkiin, nähtiin kentällä äitin tätiä ja vähän ennen kuutta kone nousi kentältä yläilmoihin. Matka-aika oli reilu 8 tuntia, mutta kun siihen lasketaan iltapala ja aamupala, niin hehheh kyllä on itään lentäminen lystiä yöunien kannalta: mentiin nukkumaan Suomen aikaa noin yhdeltätoista ja herättiin (eli valot syttyivät matkustamoon) Kiinan aikaa seitsemältä. Suomen aikaa kahdeltatoista. Ehdin torkahtaa pari kertaa pienen tovin, mutta ei oikein nukuttanut, katselin tähtiä. Ja kun ulkona alkoi aamu sarastaa niin tuntuikin jo ihan pirteältä – siinä yhden aikaan yöllä kun aamupalaa pöytään tuotiin. Nauratti. Mut ruoat oli hyviä ja Finnair oli onnistunu varaamaan mulle kasvisvaihtoehdonkin; viimeksi oli vähän heikompi tulos. Tosin hauskaa oli se, että kaikki sai valita kahdesta vaihtoehdosta, ja toinen niistä oli se sienirisotto jota mäkin sain ^^ Eipä haittaa ollenkaan.

Oltiin perillä Chongqingissa (lausutaan mun käsityksen mukaan jotakuinkin [Chungzhin] etuajassa (tättärärää sanois Ryanair), joten ehdittiin hyvin kävellä international-terminaalista (T1) maansisäisten lentojen terminaaliin (2B, koska lennettiin China Eastern Airlinesilla). Jännäilin vähän etukäteen että mitenkähän selvitään, kun Chongqingin kenttä on kuulemma aika iso. Mutta eipä tarvinnu huolestua: myös kakkosterminaalissa oli kaikkialla tekstejä englanniksi. Ja infokin, joka puhui englantia. Ja lähtötaululla teksti vaihteli vuoroin kiinaksi ja englanniksi, niin että vaikka opettelinkin varmuuden vuoksi Kunmingin kirjoitusasun, selvittiin varsin helpolla. Lepäiltiin T2B:ssä pari tuntia, otin ensimmäisen videomatkapäiväkirjan ja äiti otti torkut kun oli nukkunut huonosti koneessa *virn*. Oli muuten ainoa matkustajista, joka rohkeni käydä köllölleen penkille, kiinalaiset nukkuivat somasti istuillaan. Kenttä oli aamulla meidän sinne tullessa kovin hiljainen mutta vilkastui pikkuhiljaa, ja seurailtiin siinä äitin kanssa kun siivoojat putsailivat paikkaa (pankkiautomaateista lähtien kaikki tomutettiin huiskulla). Siisti paikka, äiti totesi. Bangladeshin jälkeen. Siitä mulla ei ole kokemusta, mutta Kambodzasta on, ja samaa voi sanoa. En mä tosin oikeastaan odottanutkaan, että Kiina olisi kovin sotkuinen. Tuumailtiin vaan, että työllisyysprosentti on varmaan aika korkea, kun kaikissa kaupoissa on ainakin kolme kertaa enemmän myyjiä kuin Suomessa (tarkoittaa, että siinä missä Suomessa on pikkuputiikeissa on yksi, täällä on ainakin kolme). Lisäksi töissä näkyy olevan paljon nuoria ihmisiä. Saatiin sitten tutuilta kuulla, että eläkeikä tuntuu täällä olevan alhainen; eläkeläisten bussilippua käyttävät sellaiset 55–60-v. ihmiset.

Lento lähti eli saavuttiin myös Kunmingiin myöhässä. Lisäksi kenttä oli iso – paljon Chongqingia isompi ja kävely terminaalin päästä keskiosaan laukkuja hakemaan ja ulos kesti ikuisuuden, kun aloin olla jo ihan rättipoikki. Opasteet olivat onneksi myös englanniksi. Lennolle lähtiessä saatiin muuten paikat takarivistä vierekkäin, ja vasta koneeseen noustessa (kun oltiin viimeisten joukossa ja kone oli jo melkein täynnä) saatiin vihdoin kokea kiinalaisten tuijotus. Oltiin varmaan ainoat länkkärit koneessa mustatukkien joukossa. Meidän vieressä istui nuori mies, joka hämmästyneenä osoitti mua sormella ja huudahti jotain tullessaan koneeseen, ja kävi ilmi että olin istunut hänen paikalleen (kun en ymmärtänyt kummassa päässä on J ja kummassa L). Kun elekielellä ilmaisin olevani pahoillani ja että vaihdetaan paikkaa niin mies totesi, että antaa olla ja sain pitää ikkunapaikan. Onneksi, koska maisemat oli upeat ^^ - varsinkin vuoristot Kunmingin lähellä Ü. Mies, jonka paikan vein, koetti hieroa juttua parikin kertaa lennon aikana – voi että miten harmitti etten osannut kiinaa! Sen verran elekielellä saatiin ja parilla englannin sanalla saatiin selvitettyä että ollaan Suomesta ja että vieressä istuva nainen on äitini.

Muuten kaikki sujui hyvin, paitsi ettei hoksattu viisumintarkastuksessa täyttää maihinnousukorttia etukäteen, mutta eipä virkailija mitään valitellut. Tutut olivat vastassa, ja lähdettiin metrolla + junalla jatkamaan heidän kotikulmilleen. Tässä vaiheessa olin jo niin väsynyt, ettei jutteleminen tai kuvaaminen kiinnostanut ollenkaan, niin että vaikka kuinka tiedän teidän odottavan kuvia, mulla ei ole niitä antaa.

Sitten muihin uutisiin. Netti toimii huonosti. Periaatteessa kyllä hyvin, mutta. Fb ei toimi (palkkasin nälkäpalkalla kaverini hoitamaan tarvittavat eli pikaiset päivitykset alkureissun ajan). Ylläri on, että myöskään blogspot ei toimi, vaikka vielä muutama viikko sitten ei ilmeisesti ollut merkittäviä ongelmia kun kysyin tässä maassa asuvalta tutultani. Tutut epäilivät sen johtuvan vallanvaihdosta. En siis pysty itse päivittämään ennen kuin aikaisintaan Hong Kongista. Koetan siihen mennessä saada kirjoitettua sen verran tekstejä, että teillä riittää luettavaa vähäksi aikaa sitten kun poistun takaisin tämän maailmanmahtavan talousvaltion puolelle ja olen taas vähän niin kuin tavoittamattomissa. Lisäksi kontrollintarve näkyy Googlen käytössä: Googlella kyllä löytää sivut, mutta kun niitä yrittää klikata, kestää aivan uskomattoman kauan ennen kuin ne avautuvat. Isoveli pistää kapuloita rattaisiin, jarruttelee vaikkei myönnä mitään. En ole jaksanut odottaa loppuun asti vielä yhdenkään sivun avautumista. Siirryin käyttämään Yahoota ja Bingiä, joista kummastakaan en ole tähän asti tykännyt. Ehkä nyt on parasta oppia tykkäämään. Ja sitten vielä Skype. Huoh. Sen pystyy vain lataamaan maan omalla kielellä, käyttipä lataamiseen mitä sivustoa tahansa. Heh. Tutut hoitivat asian, käyttivät palomuurin (jota myös the great firewalliksi kutsutaan) kiertämiseen tarkoitettua ohjelmaa ja hankkivat englanninkielisen Skypen asennuspaketin.

Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Asuksen uuteen läppäriin, jonka ostin matkaa varten, ja joka on arvosteluissa kehuttu ihan hyväksi (mulle olennaisissa asioissa), toimii kaikki tekniset speksit joo ihan ok, mutta. En ehtinyt laittaa konetta käyttökuntoon ennen kotoalähtöä, nyt vasta täällä asentelen tarpeellisia ohjelmia (osittain siksi, etten päässyt Suomessa koneella netin ääreen, ja sitä muuten tarvitaan uskomattomaan moneen asiaan kun aloittaa koneen käytön). Ja miten mä oikein osaisin sen hienosti sanoa että tämä paska ei toimi. Eh. Kaikki virheilmoitukset ja netin hitaus ja the Great Firewall by BB laittavat kärsivällisyyden koneelle. Varsinkin kun täällä olisi muutakin tekemistä kuin istua koneella. Eli en aio käyttää valittamiseen enempää aikaa :) – kunhan tiedätte, että olisin ehkä kertonut aiemmin jo jotain jos se olisi ollut mahdollista. Niin ja blogin perustaminen kesti äärettömän kauan sen takia, että nimen – johon luulee voivansa olla tyytyväinen vielä puolen vuoden päästäkin – keksiminen on yllättävän, ellen jopa sanoisi äärimmäisen vaikeaa. En selvinnyt siitä, joten jouduin tyytymään geneeriseen matkablogin nimeen.

Noniin, sitten päästään itse Kiinaan. Ensivaikutelma suihkun ja yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen: mainiota ruokaa, halpaa, ihania ihmisiä jotka juttelisivat mielellään ja ovat positiivisen uteliaita ja ystävällisiä – kun vaan olisi kieli jolla kommunikoida. Mulla siis. Kun englanti ei riitä. Kuka ihme tulee maahan muttei osaa puhua kieltä? Idiottii :B. Mutta täällä on hyvä meninki. Bussi on täynnä (jälkimmäinen kuva sen jälkeen kun puolet porukasta on lähtenyt pois ja bussi toiselle laidalle mun eteen tuli viiden ihmisen aukko johon kameran sai mahtumaan), mutta joojoojookyytiinvaansiitä, ja se poliisiasema jossa rekisteröidytään on tuolla ja tuolla.

Ruuhkaa bussissa - sinne vaan mekin neljä vielä mahduttiin...

Mitähän muuta. Reittisuunnitelma on auki. Tämän verran tiedän: 7 päivää Kunmingissa, täältä keskiviikkona Hong Kongiin lentäen, siellä yövytään hotellissa ja osallistutaan meidän entisen vaihto-oppilaan häihin joiden jälkeen hengaillaan hänen ja hänen miehensä kanssa viikko (eh, honeymoon… :D) ennen kuin saattelen äitin takaisin Finnairilla Suomeen ja lähden vaihtarisiskon ja en-tiedä-kenen-muiden-kanssa Kiinan puolelelle häihin liittyvälle perhepäivälliselle Kaakkoisrannikolle isovanhempien luo, koska he eivät pääse häihin. Viisumi on double entry 2x30 vrk, joista ensimmäinen kuluu täällä Kunmingissa ja seuraava sitten joulukuussa kun 1. pv mennään Kiinan puolelle. Eli joulun vietän jossakin päin Kiinan maata, varasin mukaan joulumusiikkia ja –suklaata, niillä meinaan pärjätä eikä harmita toistaiseksi ollenkaan :) Siitä meinasin Taiwanille, mutta tänään aloin ajatella että hommaankin ehkä viisuminpidennyksen ja menen sitten takaisin Honkkareihin, joissa voisin olla ystävänpäivän seutuun vietettävän CNY:n (Chinese New Year, jotakuinkin meidän joulunveroinen juhla täälläpäin kai) aikaan, ja lähteä sitten Taiwanille (saa olla 30 vrk ilman viisumia). Ja sieltä, jos mahdollista, Kiinan (Shanghai) kautta Japaniin (90 vrk ilman viisumia) loppuajaksi. Paluulennon päivä jäi vielä muuttamatta, koska Finnair on kankea asioidenhoidossa. Unohdin passittaa jonkun soittamaan sinne, kukahan teistä ihanaisista saa multa joku päivä ihanan sähköpostin jossa silmät räpsytellen ja hymyillen oikein kauniisti pyydän että josko millään voisit kun se täältä käsin on niin kamalan vaikeaa..

Lattialla kuorsaa koira. Parisängyssä äiti. Aamulla laulaa kukko ja yöllä haukkuvat koirat, mutta mä nukun hyvin, koska tykkään Kiinasta ^^ - odotellaan sitä kulttuurishokin seuraavaa vaihetta, kun ihastuminen menee ohi. Mulla ois miljoona asiaa teille kerrottavana, mutta kestää varmaan useamman päivän ennen kuin maltan taas istahtaa koneen ääreen ja kertoa mitä kaikkea. Yritän olla lyhyempi. Lupaan olla onnistumatta. Mutta voin sentään koettaa jakaa kertomukset useampaan osaan. Olen oppinut kaikenlaista teestä, ruokailusta, ihmisistä ja kulttuurista. Ja mistä kaikesta – en muistakaan! Pitäisi olla sanelukone päällä koko ajan…

Maha on muuten toiminut hyvin, palaan myöhemmin vatsantoimintaan ja sen kuvaamisen syyhyn vähän tarkemmin…