maanantai 26. marraskuuta 2012

Chi Lin Nunnary

Jeah, pidettiin äitin kanssa kaksin turisteilupäivä. Ei tosin aloitettu aamua taaskaan kovin energisesti; olin laittanu kellon soimaan 9.45, että ehditään aamupalalle (ad 10.30) ajoissa - ja olisin kyllä vieläkin voinu nukkua.

Yhden maissa olin saanut riittävän määrän sähköposteja kirjoitettua ja lähdettiin metrolla seikkailemaan. Hienosti löydettiin perille, vaikka unohdinkin Lonely Planetin hotellille - opasteet oli metrolta asti eikä sinne ollukaan asemalta kuin pari sataa metriä. Tää tosin hämmensi mua vähän, koska jotenkin olin ajatellut, että tää "rauhallisuuden tyyssija" olisi jossain kaupungin hälinän ulottumattomissa mut kattia kanssa - puutarhaa ympäröi kai joka puolelta autotie, ja se on paikassa jota mä suomalaisena voisin kutsua keskustaksi ^^


Saatiin kulutettua paikalla melkein kolme tuntia. Luulen, että normaalit ihmiset käpsyttelis helposti varmaan tunnissa kaiken ympäri. Mut meilläpä olikin aikaa, me ollaan niin rikkaita ^^ Aika on kiva, koska silloin ehtii puuhastella kameran kanssa rauhassa. Ei tosin oltu pilvisen taivaan kanssa oikein samalla aaltopituudella ja hotellille palattuani vihasin itseäni valokuvaajana koska en jaksanu tarkastaa paikanpäällä miten kuvat onnistu. Eipä haittaa, sain sentään mun dos and don'ts -listaa kasvatettua tulevaisuuden blogimerkintää varten Ü


Kun 1) kiinalaiset turistit alkoivat valua ryppäinä paikalle 2) vettä alkoi sataa ensin tihkuttamalla ja sitten vähän lujemmin 3) huomasimme, että paikan kasvisravintola olikin suljettu (avoinna aamupäivästä ad 14.30 ja sitten taas 18-21) ja vatsamme huusivat ruokaa, päätimme yksissä tuumin etsiytyä johonkin hotellin lähistölle syömään. Hurautettiin siis metrolla takaisin Hong Kong Islandille ja pienen seikkailun ja hedelmäostosten jälkeen päädyttiin sivukujan ruokalaan jossa näytti olevan näytti olevan tarjolla seafoodin lisäksi pari kasvisvaihtoehtoakin. Työntekijä puhui englantia, tai siis sain jopa selvää. Olen jokseenkin hämmentynyt siitä, etten useinkaan meinaa ymmärtää mitä mulle sanotaan. Oon sitä mieltä, että moni ihminen (kuten aamuinen pikkupuodin kassaneiti jolle tarjottelin Octopus-korttia ladattavaksi, tai kotimatkalla katutorin kojulla mulle seafoodia esitellyt mies) puhuvat mulle englantia. Ongelma on, että mulla ei ole aavistustakaan, mitä he yrittävät sanoa. En pysty poimimaan yhtäkään ymmärretävää englannin kielistä sanaa. En välttämättä edes kolmen toiston jälkeen. Jees jees siinä sitten vaan ja hymyilet kauniisti kun toinen huitoo käsillään ja kysyy selvästi jotakin johon voit vastata vain hämmentyneellä katseella ja pään pudistuksella. Ottaa kaiketi vielä aikaa tottua aasianenglantiin...


Noniin, saimme siis kelvollista ruokaa, ja naurettiin äitin kanssa että ehkä tää on maitohappobakteereille ensimmäinen todellinen koettelemus... En tosin yrittänytkään vilkaista keittiön, joten syöminen ei tuntunut lainkaan pahalta. Paikkaan tuli ruokailutuokiomme lopussa vielä neljä pukumiestäkin - hassua, kun Suomessa nesemmoiset syö yleensä jossain vähän hienommissa paikoissa. Ilta menivalokuvia ja videoita katsellessa ja nauraessa. Jospa jossain vaiheessa saisin ladattua tännekin jonkun pätkän leikattua meidän viiliksistä reissun varrella ^^

4 kommenttia:

  1. Kivoja kirjotuksia! Ja kiva kun on kuvia myös. Hih, yritähän oppia sitä aasianenglantia!

    -Tiina

    VastaaPoista
  2. Pitää yrittää oppia ^^ ...mä oon vähän huono ollu kuvien kanssa kun ollaan niin paljon menossa niin en ehdi pysähtyä kuvaamaan enkä sitten oo tyytyväinen niihin räpsyihin.. Tai siis: on mulla kuvia, mutta vähemmän siitä mitä on tehty, ja enemmän sellasia jotka liittyy johonkin tulevaan postaukseen ^^ Seliseli. Mut Tiina, ihana kun ilmoitit piipahduksestasi Ü

    VastaaPoista
  3. Toi englantijuttu on muuten jännä. Pinkyhän on aina puhunut selvää englantia, niin mie ainakin oletin, että niin toisetkin siellä päin...

    No, me ollaan terveitä ja tällä hetkellä ihan stressittömiä. Mukava päivä. Käytiin kylättelemässä yhden pariskunnan luona ja saunottiin siellä samalla. Ja rikottiin yks norsu :/ Voi häpeää - en ollut edes paikalla vahingon sattuessa... Mutta oli mukavaa ja nyt miehet nukkuvat tyytyväisinä :) Soitellaanko huomenna? Ja mihin aikaan se nyt olikaan?

    VastaaPoista
  4. Juu mustakin on ollu yllättävää ettei kaikki puhu niin [mulle] selkeää englantia kuin Pinky :P Mut kyllä sitä aina asiat hoidettua saa - äitikin on käyny täällä ihan sujuvasti suomeks ostoksilla :D

    Noniin, mihinkähän aikaan humm. Mennään P:n luo viiden maissa eli teidän aikaa 1:sta päivällä, ja luulen että P laittelee siinä ruokaa. Päivällistä täällä on syöty monesti kahdeksan jälkeen illalla mut veikkaisin et tänään syötäis aiemmin, esim. seiskan maissa... Ehkä? Sen jälkeen... Hmm. Käy kattoo fb kanssa, laitan teille molemmille viestiä niin voidaan sopia kolmelleen :)

    VastaaPoista