Käytiin häimässä. Nautin. Hassua oli olla melkein ainoa vaaleahiuksinen. Oli meitä länsimaalaisia kuusi. Tai kaksi oli Chilestä.
Ihana tavata uusia ihmisiä. :) Ja jutustella kaikenlaista. Milloinkahan mä lakkaan toistelemasta samoja asioita... Seremonia oli varsin länsimaalaistettu aamuista teeseremoniaa lukuun ottamatta. Teeseremonia oli lähimmille perheenjäsenille, joihin meidän laskettiin kuuluvaksi sydänsydänhymiö ^^ Taas pitäis( =haluais) käyttää aikaa siihen, että kertois perinteistä ja seremonioista tarkemmin...
Päästiin äitin kaa meikattavaks ja kampaajalle, mulle räväytettiin eka kertaa eläissäni tekoripset silmiin O.o Kaikenlaista jännää sitä saa täällä kokea. Sanoivat, että jos selviän itkemättä niin saattavat kestää koko päivän. Ei pudonneet.
Perinteisiin kuuluvat seremoniat vietettiin hotellihuoneistossa. Häppeningit alkoi sulhasen saapuessa kuuden bestmaninsa kanssa huoneiston ovelle, jota kaasot vartioivat. Ennen kuin sulhanen sai tavata morsiamen, hänen piti miehistönsä kanssa selvitä muutamasta kaasojen kehittelemästä tehtävästä. Kyseessä oli siis ikään kuin morsiamenryöstö, mutta näin toteutettuna se itse asiassa toimi loistavasti (inhoan morsiamenryöstöä suomalaisissa häissä). Tehtäviin kuuluivat muun mussa hinnasta sopiminen (kovaa ja varsin äänekästä tinkimistä tallentui videolle), punnertaminen eh, tanssiminen ja ömh, jonkinlainen karkkitutin kuljetus ilman käsiä ketjun päästä toiseen tjtn. Juu ja tietenkin sulhasen räppäämä tai ainakin rytmisesti lukema rakkaudentunnustus tai muu vastaava. Ja niin he saivat toisensa.
Seremonian toinen vaihe (tai toinen seremonia) oli teeseremonia, jossa morsiusparista kumpikin tarjoaa vuorotellen molempien vanhemmille teetä. Teen maistaminen osoittaa hyväksyntää. Vastalahjaksi parille annetaan punainen kuori ja usein myös lahja. Päästiin äitin kanssa osallistumaan, minä tulkin ominaisuudessa (ei mua tosin oikeestaan olis tarvittu, mutta aina on hyvä olla yks ihminen lisää koheltamassa...). :)
Loppupäivä oli hotellin alakerrassa banquet hallissa, jossa syötiin ja valokuvattiin ja vähän skoolattiin (gompui tjtn? O.o - eri kuin mandariinikiinan kampei), leikattiin kakku - joo ja tietenkin suoritettiin vitsikkään tuomarin johdolla virallinen vihkiminen ja allekirjoitukset ja muu tarpeellinen sälä. Tää oli siis aika länsimaalaista kamaa, mutta ei mulle henk.koht. yhtään sen vähempiarvoista ja kyllä siinä meinasi itku tirahtaa kun P oli valmistellut kiitospuheessa mulle ja äitille pätkän suomeksi.
Illalla käytiin vielä perhelounaalla, jossa olisi saanut kokeilla kaikkea mielenkiintoista. Kananjalkoja ei tällä kertaa ollut tarjolla, mutta kananpää oli kivasti vielä siinä kokonaisesta kanasta viipaleiksi viillellyn tarjottimellisen laidalla. Maistoin meduusaa. Hongkongissa on yllättäen hankalampaa olla kasvissyöjä kuin Kiinassa, but I can deal with that. Ei mulla siis mitään pakkoa ollut, tein sen noin niin kuin enemmänkin kulttuurinkokemisen vuoksi. Ja lusikallisen hainselkäeväkeittoa. Mut pahemmalta tuntui se, että syömättä jääneet kasvisruoat meni roskiin... Ois pitäny syödä enemmän O.o
Ihoa raapaistessa kynnen alle jää paksu kerros meikkiä. Kiva kun hiukset on laitettu (tosin en tiedä miten selviän hiustenharjaamisesta aamulla tän lakkamäärän kanssa). Väsyttää. Lyhyesti siis: hyvä, mielenkiintoinen päivä taas takana :) Koetan tässä ohessa järjestellä asioita viisumin ja aikataulujen ja kielikoulun suhteen. Mä inhoan kirjoittaa näitä päiväkirjamerkintöjä teille mutta en jaksa nyt muuta enkä viikkoon varmaan ehdikään. Mut erittäin hengissä ollaan täällä maailman perillä Ü
 | |
| Tätä blogipäivitystä kirjottamassa yhdeltä yöllä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti