Päiväkirjatavaraa eli Minnan normipäivä (tai vähemmän normi)

Kerronpa huvikseni yhdestä päivästä täällä (sellaisesta, jona poistun talosta aamulla ja palaan illalla - en sellaisesta jonka vietän läppärin kanssa sohvannurkassa kököttäen) niin että myöhemminkin muistan millaista täällä oli näin alkuvaiheessa, ja saatte vähän kuvaa siitä mitä täällä tapahtuu.

Pimennysverhojen lämpimämmällä puolella kello soi seitsemältä. Ei täällä huoneessa silti mitenkään lämmin ollut, ja olen harvinaisen kiitollinen siitä ylös-ulos-ja-lenkille -refleksistä joka toimii edelleenkin ilman torkutuksen tarvetta; seitsemäntoista sekuntin peitonalla laiskottelu riitti kampeamaan mut ylös ja suihkuun. Vessa on kylmä ja laatoitettu lattia on jäinen, mut lämmintä (kuumaakin) vettä riittää kunhan muistaa illalla laittaa sähköisen vedenlämmittäjän päälle. Ja vesisäiliön vesi riittää helposti, koska suihkusta tahtoo aina mahdollisimman pian pois. Välihuomautuksena: tämän [suihkujen pikaisuuden] takia olin erittäin kiitollinen joulusaunasta suomalaisten tuttujen luona - uskomatonta mikä määrä likaa ja pölyä ja ihoa irtoaa puolentoista kuukauden saunattomuuden jälkeen O.o

Jos aamulla jää aikaa ja sää on kaunis, saatan mennä "viltti päällä" ikkunan ääreen katsomaan kun auringon punainen kajo muuttuu valoksi läntisillä vuorilla, ja miten varjo muuttuu valoksi kerrostalojen seinillä. Yleensä käytän ajan istuen sängyllä vilttiin kääriytyneenä ja kertailen kiinan sanoja oppikirjasta. Puoli yhdeksältä vaihdan sisätohvelit ulkokenkiin, varmistan että avain on mukana, sähkölaitteet poissa päältä ja poistun mukanani vähintäänkin bussikortti ja -aikataulu, kartta, lompakko, puhelin ja muuta erinäistä sälää (kuten fraasisanakirja ja muuta ei-ihan-niin-olennaista). Hississä en tiedä sanoisinko naapureille jotain kun vähän tekisi mieli mutta kun kukaan muukaan ei sano niin en sano minäkään; vaikka haluaisin olla se wàigúorén eli ulkomaalainen joka aina hymyilee ja tervehtii. 

Kävelen noin kymmenen minuutin matkan bussiasemalle enkä oikein kadullakaan tiedä katsoisinko ihmisiä silmiin vai kiinnitänkö katseen jossain edellä kävelevän niskaan. Osa vastaantulijoista tai paikallaan maleksijoista tuijottaa, osa ei. Yksi on toivottanut hyvää huomenta kiinaksi. Osasin jopa vastata, vaikka siinä kiireessä meni ne miljoona äshhää vähän zekaishin. Asemalla valitsen kahdesta bussista nopeamman ja kalliimman (2 yuania l. 0,025 €) tai halvimman ja hiukan hitaamman (1 yuan). Halvempi on yleensä tupaten täynnä, ja 45 minuutin matkalla (joista 20 menee ruuhkassa mateluun) seisominen huvittaa vähemmän. Vaikka kyllähän se "puoleen hintaan" kuulostaa hyvältä, mutta sen pohtiminen maksaako länkkäri kyydistään 12,5 cnt vai 25 cnt tuntuu merkityksettömältä. Päivää kohti hinnaksi tulee (kahdella matkalla) joko 0,25 tai 0,5 €, eli ei taida kaataa reissubudjettia kun sillä saa myös istumapaikan ja säästää ehkä viisi minuuttia.

Puoliyhdeksältä olen valmiina kielikoululla aloittamaan oppitunnin, mennään opettajan kanssa ikkunattomaan huoneeseen (mistä olen onnellinen, koska kiinalaiset rakastavat tuulettamista vuodenajasta ja ulkolämpötilasta riippumatta), levitetään kirjat pöydälle, kerrataan eilisen läksy ja opetellaan uutta. Tunneista en viitsi tässä kertoa sen enempää kun joka kerta on erilaista, mutta yksityistunnit on 1) ihan jees koska voin kysyä kaiken mitä mieleen tulee pelkäämättä, että jota kuta alkaa häiritä se että jumitetaan yhdessä asiassa tai poiketaan pääasiasta 2) vähän mehut vievää, koska on oltava koko ajan skarppina ja kuunneltava mitä opettaja sanoo ja vastattava ja muistettava edelliset ja opittava uudet. 

Puoliyhdeltätoista opettaja lähtee skootterilla kotiin ja mä jään [yleensä] koululle syömään lounaan, jonka hinta taitaa olla 6 yuania. Porukka on rentoa ja hyväntuulista, suurin osa syömäreistä on henkilökuntaa ja keskustelu on isolta osalta kiinaksi silloin kun joku ei kysy multa tai mä en kysy joltakulta toiselta että mitäs sun elämääsi täällä kuuluu. Eli pääosin en ymmärrä keskusteluista mitään, ellei välillä joku vähän tulkkaa. Muut opiskelijat on selvästi edistyneempiä, yleensä asuneet kiinassa jo muutaman vuoden. Yhden maissa kulhot alkaa olla tyhjiä vaikka juttua vielä riittäisi, ja voin lähteä kotiin tai kaupungille tai tehdä mitä huvittaa.

Tällaisia mun päivät on tiistaista perjantaihin. Viikonloppuvapaat on lauantaista maanantaihin. 

Tänään lähdin oppituntien jälkeen kävelemään keskustan itä-länsisuuntaista pääkatua tarkoituksena päätyä käymään eilisellä lokkilammella, mutta päädyinkin pulupuistoon katselemaan miten ne ressukat kyyhkyläiset töpöttivät vuoroin kiinalaislasten perässä ja vuoroin samaisia lapsia karkuun, kun lapset välillä heittelivät linnuille jyviä (piskuisen aukion laidalla oli kärry jossa siemeniä myytiin) ja kohta hätistelivät lintuja kauemmas. Hymyilytti; meillä lokit ja pulut on pakollisia turhakkeita, täällä ne on ilon ja riemastuksen aihe ja hui miten jännää jos oikea elävä lintu koskettaa ja katso se tuli mun olkapäälle ja kamerat esiin! Istuskelin jonkin aikaa puiston penkillä auringossa ennen kuin lähdin jatkamaan matkaani. 

Auringosta puheenollen: täällä pilvisyys tuntuu olevan suoraanverrannollinen lämpötilaan: ne kaksi kylmää päivää olivat aivan pilvisiä; tänään aamulla oli viileä kun oli vielä pilviä vuorien yllä, mutta pilvien väistyessä lämpötila kimposi aamun neljästä asteesta lähelle pariakymmentä (saattoi mennä ylikin, ei ollu mittaria). Suomessa ei oo oikein tottunut tällaisiin lämpötilanvaihteluihin - vaikka kyllähän keväällä menee miinukselta plussalle, mutta se ei tunnu ihan näin rajulta. Ja sitäpaitsi Suomessa pilviset päivät on yleensä lämpimämpiä kuin aurinkoiset ainakin talvella.

Juup, sitten: pistäydyin tänään paikallisessa kirkossa. Ihan vaan kun kadunvarrella sattui olemaan sellainen, ja ovella seisoi mies joka hymyillen viittoi mua tulemaan sisään, ja kun näki että kaivan kameraa esiin halusi ottaa musta [mun kameralla] kuvan. Kävin sitten vähän aikaa sisällä istuksimassa, en jutellut kellekään mitään, hymyilin vaan ja istahdin hetkeksi takapenkkiin ja suljin silmät kun väsytti, kuuntelin kun ihmiset jutteli - osa kovemmalla ja osa hiljaisemmalla äänellä. Kirkon keskiosassa äiti koetti syöttää lastaan ja käveli perässä sinne minne lapsi meni. Sellainen on täällä ihan normaalia, että lapsi kävelee syödessään ja vanhemmat seuraa ja ojentaa aina välillä lusikkaa suuta kohti. *Pyörittelee silmiä...*

Meinasin vaan pysähtyä räppäämään kuvan kirkon koristellusta suuaukosta mutta päädyinkin kuvattavaksi.

Kirkkohetken jälkeen jatkoin kadun tallaamista mutten jaksanut ottaa kertaa esille tarkastaakseni mikä poikkikatu vei lokkilammakolle, ja päädyin sille bussipysäkille, josta bussi kuljetti mua kohti skandinaavisten karkkien iltaa (johon mullakin oli viemistä, kiitos Saara :). Tutustuin täällä suomalaiseen kiinankielen opiskelijaan, joka kutsui mut aiemmin "kaikkiin kemuihin" ja nää oli ensimmäiset (jätin eiliset uudenvuodenpippalot väliin koska viimeinen bussi ois lähtenyt kotiin jo pitkälti ennen vuoden vaihtumista). Mitähän sitä muuta sanoisi kuin että olipas mukavaa Ü Nautin uusista ihmisistä ja seurasta ja tulin hyvälle mielelle siitä, että sain painettua (ainakin väliaikaisesti) mieleeni useimpien nimet. Joo ja karkit oli hyviä; oli kingkongeja ja tervapiruja ja eh öh eihän niitä nimiä voi muistaa, noitapillejä ja aasin kulkusia ja salmiakkisuklaata ja turkinpippureita ja helmiä ilmeitä ja nenän nyrpistyksiä ja yllättäviä this is not badejä. Viimeinen bussi lähti kotiin kymmeneltä, ja matka "keskikaupungin länsilaidalta" tänne pohjoiseen kesti ilman ruuhkiakin neljäkymmentäviisi minuuttia. Huomisaamuna herään poikkeuksellisesti vasta vaille kahdeksan koska jätän suihun väliin - ah, neljäkymmentäviisi minuuttia (eli kokonaisen bussimatkallisen verran) enemmän unta <3

MUUTA:

Maha oli sekaisin sen yhden yön ja aamupäivän, seuraavana päivänäkin möyri vielä pari kertaa ison aterian jälkeen mutta ylimääräisiä vessareissuja ei tullut joten selvisin vähällä :) ...mistä tulikin mieleen että unohdin tänään syödä maitohappobakteerikapselit *.* 

Oli mulla muitakin ajatuksia mutta eiköhän tää riitä tällä erää - enkä mä muuta enää muistakaan. En jaksa tarkistaakaan. Ja olen jälkikäteen vähän pahoillani kun en jaksa lisätä alkuun mitään varoitusta normaalia tylsemmästä tekstistä ^^