Kyoto

Kerrottakoon nyt kaikille yhteisesti ettei kielipoliiseja jää vaivaamaan: 

Kyoto on kaupungin englannin kielinen kirjoitusasu, suomen kielisessä tekstissä olisi oikein käyttää kirjoitusasua Kioto. Mutta mä päätin pitäytyä englanninkielisessä nimessä, koska kirjoittelen sähköposteja ja sohvasurffauspyyntöjä ja kaikenmoisia lippulappusia englanniksi, niin että oman mukavuuteni takia pitäydyn yhdessä kirjoitusasussa etten mene sekaisin. Eli saa tehdä väärin kunhan tekee yhdenmukaisesti väärin, eikö?

Kyoto on ...miten sen nyt sanoisi. Ihan hauska paikka. Mun suosikiksi nousivat heti Khaosan guesthouse henkilökunnan ansiosta, sekä kapselihotelli kylvyn ja paksun peiton ansiosta. Olen käynyt parissa puutarhassa ja parilla temppelillä, olen katsellut lopuillaan olevaa sakuraa ja saanut otettua muutaman kuvankin. Mutta täytyy myöntää, että voisin olla täällä olosta enemmänkin innoissani. Kyoto on mulle "ihan jees". Täällä voisi asua. Niin kuin Kunmingissa. Mutta mä en jaksa innostua miljoonista temppeleistä joista kaikissa (niissä, joista löytää tietoa helposti) on miljoona turistia eikä juurikaan rauhaisia sopukoita. Sanotaan näin kahden temppelin kokemuksella - olen siis varmasti väärässä. Mutta kaksi edellistä päivää on ollut sateista, niin että olen hyvällä omalla tunnolla jäänyt sisälle tekemään matkasuunnitelmia ja laiskottelemaan animen ja netin parissa, ja jättänyt temppelit ja shoppailun muille.

Olen syönyt pari kertaa ramenia eli kiinalaisperäistä mutta nykyisin japanilaiseksi tunnustautuvaa nuudelikeittoa; ensimmäisen kerran kasvisravintolassa ja toisen kerran lihapaikassa jossa siirsin lihat omasta kulhosta naapurin kulhoon. Onneksi naapuri sattui olemaan sohvasurffaushosti, niin ettei mun nirsoilu päässyt aiheuttamaan hämminkiä. Todellisuuden nimissä mainittakoon myöskin, että olen syönyt [hyvin pieniä määriä] lihaa ja kalaa Japanissa olon aikana, ja todennut mahan - siis ainakin pienten määrien suhteen - oireettomaksi. Ja siitä taas tuli mieleen, että olen edelleen syönyt maitohappobakteereita tunnollisesti kaksi päivässä, ja kaikki on mennyt hyvin lukuun ottamatta niitä muutamaa maha-sekaisin -päivää Kiinassa, joista olen blogissa valittanut. Japanissa tuskin tulee enää ongelmia, hygienian taso on täällä vähän toinen...

Tänään kävin lähikirjastossa lukemassa lastenkirjoja hiraganoilla. Olisin halunnut lukea mangaa, mutta ei löytynyt. Yhtä kaikki, luin lasten kirjoja ja ymmärsin jotain. Luin korpeista, jotka olivat kylässä ja kaikkialla, pelloilla ja vuorilla, mutta sitten tuli sota ja ihmisiä kuoli ja joku - en tiedä kuolleet vai elävät - menivät meren eteläsaarille ja oli vanha baachan joka sanoi jotakin ja sitten kun sota loppui, korpit tulivat takaisin. Jännä tarina. Kauniita kuvia.

Tällaisia otoksia on muistikortille tallentunut Kyotosta:

Lounaalla ystävien kanssa (en siis minä vaan paikalliset).

Kyoto riverbank; Ihmisiä joenvarrella nautiskelemassa
auringosta ja sakurasta.

Tuikitavallinen japanilainen "piha": ovi suoraan kadulle, mutta
silti seinän ja kadun väliin mahtuu kukoistava puutarha.

Näkymä erään temppelin puutarhasta kaupunkiin päin.

Eeeh, jonkun temppelin luota, M:llä alkava puutarha geisha-alueen lähellä. Tällä tasolla
mun Kyoton nähtävyyksien hallitseminen oikeesti on (noin nimien puolesta)...

the Temple. Ginkakuji, Kyoto

Munkit väkertävät samat kuviot hiekasta uudelleen joka aamu.
Ginkakuji, Kyoto

Joitain pitäis onnistaa; mut mää oonkin siunattu, en heittänyt kolikkoa ^.^
Ginkakuji, Kyoto.

Sakurat ansaitsevat jälleen kerran oman päivityksensä...