Hitsuhaikku - peukalokyydillä Japanissa (osa I)

Jeah, selvisin liftaamalla Shimonosekistä Kyotoon! Melkein.

Kaikki alkoi siitä, kun cs-hostini neuvoi mulle himpun verran väärän paikan. Paikalta pääsi kyllä liftaamaan, mutta ei pohjoisen suuntaan Kyotoon vaan etelään Kyuushun saarelle. Eh. Mä pähkäilin aikani, mutta päättelin, että jos liftaan ensin Kyuushulle, voin sitten heti sillan ylitettyäni nousta kyydistä ja kävellä [moottori]tien toiselle puolelle - pakkohan siellä on alikulku tai jokin vastaava olla.

Mut otti kyytiin kaksi ei-paikallista miestä, jotka lopulta ymmärsivät, että vaikka olen menossa Kyotoon, haluan silti mennä ensin vähän aikaa väärään suuntaan ja jäädä pois heti kun mahdollista. Mulle tarjottiin tölkkikahvia (kylmää koska sanoin, ettei mulla ollut kylmä, olin ehtinyt seisonua vasta viitisen minuuttia) ja kyseltiin kohteliaasti mistä olin tulossa ja mihin menossa ja niin päin pois. Ystävällisiä herroja ja - niin kuin monta kertaa myöhemminkin matkan aikana - hämmästyin siitä miten paljon ymmärrän ja osaan puhuakin... Kyuushulle päästyä kävi ilmi, että moottoritieltä ei ihan niin vain poistutakaan. Pysähdyspaikka oli viisi kilometriä sitten, nyt ajellaan tunneleita pitkin ties minne.

Eeeh! Herrat tekivät aikamoisen lenkin ajaessaan ensimmäisen poistumisrampin kautta takaisin päin etsiessään paikkaa, josta avuton ulkomaalainen saisi hyvin kyydin Kyotoon. Ja kun sopiva paikka löytyi, herrat vielä selittivät mulle ilman mitään kiirettä, millaisia rekisterikilpiä [varustettu prefektuurien nimillä] mun tulisi etsiä jotta pääsisin mahdollisimman lähelle Kyotoa. He etsivät vielä sopivan autonkin, ja vasta monien taichoubu desu -vakuuttelujen jälkeenhe jättivät mut omilleni odottamaan auton omistajan tuloa. ...jota en tosin jaksanut odottaa vaan käpsyttelin risteyksen lähelle kyytiä odottelemaan.

Toinen lifti oli mut 20 min odottelun jälkeen kyytiin poiminut herra, joka pahoitteli, että matkaa vain vajaan tunnin verran eteen päin. Hyppäsin silti kyytiin ja sain kouraani lämpimän kahvitölkin, kun keskustelunavauksena aloitin että 'onpas vähän kylmä tänään'. Ajettiin iso osa matkasta hiljaisuuden vallitessa; osasin vastata kaikkiin kysymyksiin mutta en esittää ainuttakaan - mun kielitaito on vielä toistaiseksi paljon vahvemmin korvissa kuin kielenpäällä. Matkamuistoksi sain herran käyntikortin ja ystävällisen tiedon, että voimme tavata myöhemmin hänen tultuaan Kyotoon. Tää vaikuttaa näin sanottuna jotenkin epäilyttävältä, mutta kyseessä oli vanha herrasmies joka halusi auttaa ulkomaalaista, no worries :D

Tän kyydin jälkeen odottelinkin aikamoisen tovin, ehkä tunnin verran vesisateessa [japanilaisen mittakaavan mukaan] pienehköllä huoltoasemalla, ja totesin että ilmeisesti kannattaisi joskus kieltäytyä kyydistä, jos kohde on piskuinen paikka josta et ole kuullutkaan. Jotenkin palautu Jukka-veli mieleen, tuli sellainen olo että mulle olisi selitetty että näin ei kannata tehdä... Mutta mikäpäs siinä kun oli riittävästi vaatetta, hyvin aseteltu rinkka joka ei painanut hartioita sekä kuoritakki ja sateenvarjo - lauleskellen meni. Viimein lähistölle pysähtyi musta, iso auto tummennetuilla laseilla, ja ratintakana oleva nainen huuteli että ovat menossa vain vähän matkaa mutta että jos haluan tulla niin sopii tulla.

Tästä mun tarina vasta alkaa, joten jaan jutun kahteen osaan joista toinen yrittää julkaistua huomenna - muutaman kuvan kera.

Saavuin Kyotoon tänään illan suussa, aikaa täällä kuluu täysi viikko. Mulla on pari CS-kaveria jotka meinaan tavata huomenna ja ylihuomenna, samoin pari suomalaistuttua joiden kanssa ei olla sovittu mitään tarkempaa. Elämä täällä vaikuttaa helpolta, turisti-infosta mulle selvitettiin bussi jolla pääsin helposti hostellille, ja hostellilla puhutaan englantia O.o En tosin ole enää oikein tietoinen siitä mitä kieltä puhun, oli kyseessä englanti, japani tai kiina... Ei tarkoita sitä, että kaikki tulisivat sujuvasti vaan sitä, että kaikki tulevat yhtäaikaa ja vuorotellen niin että en ole aina ihan lauseen sanottuani varma, käytinkö yhtä, kahta vai kolmea kieltä :D Mutta hauskaa on ollut ja kaikki hyvin, vaikka viimeyönä pelkäsinkin ensimmäistä kertaa elämässäni niin että sydän hakkasi ja tärisin kauttaaltaan... Tästä lisää ensikerralla ^^

Lisään tällä kertaa vielä yhden kuvan Shimonosekistä - yksi mun suosikeista vaikka pienellä vaivalla ja puolella lisäminuutilla kuvasta olisi saanut vielä paljon paremman...

Shimonoseki, 'tulivuori'