Laskujen maksamisesta kuulumisiin

Odottelen kämppistä kotiin tulevaksi. Ei sillä, viihdyn kyllä ilmankin, mutta netti olis kiva.

Kiinassa laskujen maksaminen hoituu vähän eri systeemillä kuin Suomessa. Siinä missä kotomaassa lasku pudotetaan postiluukusta tai sen saa kätevästi sähköpostiin tai maksun voi vielä kätevämmin laittaa suoravelotukseen, Kiinassa ...noh, kaikki on toisin. En ole ollenkaan perillä vielä kaikista koukeroista, mutta tiedän, että läjä käsinkirjoitun kuitin näköisiä lappusia löytyy aika ajoin asuinrakennuksen sisääntulon luota seinille kiinnitettyinä. Jokainen poimii näistä lippulappusista omansa ja käy maksamassa esimerkiksi vesilaskunsa sopivassa äföörientoimituspaikassa, joka voi olla esimerkiksi apteekki. 

Mulle tällä ei ole ollut suurta merkitystä tähän asti, koska paikallinen kämppikseni on hoitanut tällaiset aföörit meidän molempien puolesta. Vaan nytpä onkin käynyt niinnotta kuukausittain etukäteen maksettu netti on kämppiksen poissa ollessa "vanhentunut", ja alkanut kuukausi pitäisi käydä maksamassa paikassa X tietojen X (plus tietysti jonkinlaisen kielitaidon) kanssa. Ja mulla ei ole tietoa paikasta X enkä ole toistaiseksi ollut niin vieroitusoireinen että olisin viitsinyt tehdä asialle mitään. Sitä paitsi kämppiksen piti tulla takaisin jo viimeistään viikko sitten, joten odottelen tässä että päivänä minä hyvänä Joku Muu hoitaisi asian puolestani :B Vaikka mulla onkin niin naurettavan paljon itse luottamusta (ja etenkin luottamusta ympärillä oleviin ihmisiin), että uskoisin saavani hoidettua asian jos vaan haluaisin joskus lähteä ulos.

Määoonnääsviihtynyt erinomaisen hyvin sisällä. Tähän liittyy osittain se seikka, että jo viidettä päivää vatsani päästelee kummallisia rolisevia ja kurluttavia ääniä joiden seuraumuksena olen oppinyt ymmärtämään sanonnan "vatsa kuralla" todellisen merkityksen. Onni onnettomuudessa on, että jälleen kerran ongelma on sen verran pieni, että olen esimerkiksi kyennyt ongelmitta matkustamaan bussissa kaksi tuntia. En kuitenkaan ehdoin tahdoin halua lähteä kaupungille haahuilemaan, koska kaikenlainen liikkuminen saa vatsan toimimaan entistä vikkelämmin! Viikonloppuna ehdin testata huò xiāng zhèng qì jiāo náng:ia eli kiinalaista rohdosvalmistetta josta jo aiemmassa blogi-tekstissä mainitsin, mutta kaksi ensimmäistä pilleriä eivät tuntuneet tuovan vaivaan minkäänlaista helpotusta, niin että hyvänä farmaseuttina mutta huonona potilaana lopetin lääkkeen käytön siihen... Seuraavaksi voisin kokeilla jo ainakin kahdella aiemmalla matkalla turhaan mukana raahattuja Loperamideja, joille tosin täytyisi heittää käyttöohje ulkomuistista koska paketti on aikaa sitten kadonnut enkä nyt[kään] jaksa käyttää aikaa ohjeen etsimiseen netistä. 

Mitähän muuta. Kiinasta alkaa pikkuhiljaa löytyä ihmisiä joita voisi kutsua ystäviksi. Ja kielikin - vaikka kaukana Osaamisesta vielä ollaankin - alkaa olla jo sen verran hanskassa, että kaupassa käynti luonnistuu melkein mutkattomasti. Puhuminen on tosin edelleen yhtä hidasta, ja kun koululle tullessa kysyn keittäjältämme onko tänään lounasta (nyt loma-aikana ei läheskään aina ole), alan jo bussissa miettiä mitä sanoja käyttäisin, että kysyminen itse tilanteessa sujuisi vähemmän takkuisesti. Mutta hui kamala miltä tuntuu huomata, että mulla on seitsemäs viikko - seitsemäs kirjan kappale menossa. Vastahan mä aloitin! Ja se, että viikot alkaa olla vähissä, tarkoittaa myös sitä, että aika alkaa olla vähissä. Jää mulle onneksi hyvät pari viikkoa matkustella opiskelujen jälkeen kun nyt tehdään vähän tiheämmällä tahdilla lomista huolimatta. 

Tällaista tänne. Erinomaisen hengissä ja hyvävointisena jään odottelemaan lauantaisia raketinräjähdyksiä sekä tuumailemaan, mitä teille seuraavaksi kertoisin elämästä täällä.