Yantai - viimeinen kohde Kiinassa

Ehdin viettää junassa parin viikon aikana reilun kuusikymmentä tuntia. Neljä yötä. Ja tavata varsin erilaisia keskustelukumppaneita, joista yksikään ei puhunut englantia. Muutaman kanssa pystyin keskustelemaan hiukan. Jotkut kiinalaiset eivät puhu mitään sen jälkeen kun huomaavat, etten ymmärrä, mutta useimmat puhuvat. Niin innokkaasti, että 1) tahti on aivan liian nopea 2) sanoja on aivan liikaa. Lisäksi ensimmäisen kahden toiston jälkeen useimmat yrittävät sanoa saman asian toisella tavalla - mikä on tietysti hyvä asia noin yleisesti, mutta kun ensimmäisellä kerrallakaan en ole saanut eroteltua osaamiani sanoja niistä, joita en osaa. Paras oli vanha rouva, joka puhui hitaasti yleensä viidestä kahdeksaan sanan lauseita, ja odotti aina ilmeen kirkastumista. Ja huomioi ne sanat jota toistelin epätietoisena. Ja selitti. Niin että nyt tiedän miten sanotaan että ulkona on valoisaa/pimeää. Ja tiedän myös sanan vanhus - joka tosin on erittäin ilmeinen.

Noniin, olen siis selvinnyt. Jäljellä on enää yksi neljän tunnin juna- tai xx-tunnin bussimatka Qingdaoon, josta laiva lähtee torstaina. Mitähän muuta.

Yantai on upea. En osaa sanoa kovin paljoa itse kaupungista, mutta kun saavuin lauantai-iltana seitsemältä, Kristina oli vastassa; hypättiin taksiin ja hurautettiin suoraan piapploihin ravintolaan syömään Jordonin ystävän synttärikakkua. Pöytä oli täynnä porukkaa, ja kuulin koko illan että "olen kuullu susta paljon, mukava vihdoin tavata". Ja ihan totta: täällä on länkkärinä helppo tuntea itsensä kuuluisaksi. Kiinalaiset katselevat kadulla perään ihan huvikseen ja itseään viihdyttääkseen. Ja sitten menen couchsurffaamaan Shanghaihin ja pääsen heti jonkun nettisivun kuvakollaasiin. And your pictures are all around Instagram. Ja sitten tulen Yantaihin ja kymmenen ihmistä kertoo että olen kuullut susta paljon ja mukava tavata ja ovat niin hirmuisen kiinnostuneita mun matkoista tähän asti ja tulevaisuudessa ja mitä olen tehnyt ja tykännyt ja mitä ajattelen. Voisiko kukaan olla viihtymättä kun on ympäröity lämpöisen kiinnostuneilla ihmisillä joilla on aina hyvä juttu kerrottavana ja huumori kukkii. 

Viimeisen kaksi päivää olen asunut kiinalaisessa opiskelija-asunnossa. Ja olen miettinyt, ettei musta olisi sellaiseen elämään. Asuntolassa on pitkät, kaikuvat käytävät. Huone on iso, mutta kaikuu tietyissä kohdissa koska lattialla ei ole mattoa, eivätkä verhot ole paksut. Ovi on lukittu ulkoa päin munalukolla, joten kotosalla ollessa oveen koputellaan usein ja "sisään" -huudon jälkeen huone täyttyy erinäisellä määrällä ihmisiä jotka ovat satunnaisen ajan. Usein vieraat voivat tulla illalla kymmenen aikaan. Ja ensimmäisen vierasporukan ollessa lähdössä tulee pari kaveria kysäisemään jostain asiasta ja jutustelua jatketaan vielä jokunen tovi. 

Sää täällä on kylymä, ei sentään pakkasella mutta tuuli on meren rannalla hyytävä. Ihmiset on ihania. Tekemistä riittää, koska vieläkään Kiinassa ei asiat mene niin kuin on suunnitellut. Ja WiFiä ei ole käytössä. Mulla on kaikki suvenöörit ostamatta (A, olen todella pahoillani, ja muutamalle muullekin mulla oli ajatus mutta vaikka aikaa oli teoriassa niin käytännössä mikään ei mene niin kuin yrittää ja silloin on parempi olla ajatustensa ja suunnitelmiensa kanssa joustava koska muuten alkaa harmittaa. Varsinkin kuudenkymmenen tunnin junamatkojen ja kaiken semmoisen jälkeen).

Tässäpä näitä. Kello on yksitoista illalla; leivottiin Judyn luona leipää ja leipä on nyt tuhottu, walking deadin ensimmäinen jakso katsottu (vaikka keskityin kyllä kaikin voimin tekemään jotain muuta, esimerkiksi kirjoittamaan tätä tekstiä) ja suuntaamme yläkertaan Jordonin luo iltakahville että Judy pääsee nukkumaan...

* * *

Jälkilisäys: kuvia Yantaista

Näkymä asuntolan parvekkeelta

Pyykkipäivä & Lainavaatteet (hatun sain pitää ^^)

Koulun ruokala ja ystäväni K, joka surffasi mun luona
 Kunmingissa.

Pussiruokaa (mun oli tarkoitus kirjoittaa kiinalaisista pussi-
ruoista blogimerkintä, mutten koskaan saanut aikaiseksi...)

Kevätauringosta nautiskellen - sää kuin Suomessa

Viinimuseo I

Viinimuseo II

Toinen Kunmingissa surffanut ystäväni J,
joka vei meidät korealaiseen ravintolaan
ja sai kuin saikin tilattua lihattomat
pöperöt (kuvassa vasta alkupalat)

Kiinalainen "punnitse ja säästä" -ravintola

Yantain eurooppalainen kortteli (jossa ei asu ketään)

Yantai, eurooppalainen kortteli - huomaa suomenliput ^^
Muut liput olivatkin sitten mielikuvituksellisesti tehty sellai-
silla väriyhdistelmillä, jotka eivät ole oikeiden maiden lippuja.
Näinköhän Suomen lippuakin luultiin kuvitteelliseksi...

Yantai, eurooppalainen kortteli

 

Yantai, eurooppalainen kortteli

Yantai, eurooppalainen kortteli