Niin siinä vaan kävi. Mä sain kutsun kaksi vuotta sitten häihin Hongkongiin, ja mistä lie tullut se ajatus että jos sitä vaikka lähtisi. Ja että jos kerran lähtisi niin miksei samantien pidemmäksi aikaa. Että jos sitä vähän reissaisi. Koska Irlannissa mua puraisi se kärpänen enkä ole vielä parantunut; matkustaminen maistuu. Ei niinkään kaiken näkeminen ja päätä pahkaa eteen päin säntääminen, vaan sen selvittäminen, miten ihmiset muualla maailmassa elävät.
Niin mä sitten päätin lähteä. Aikaa kaiken järjestämiselle jäi vuoden verran - tai mitäpä siinä olisi järjestellyt sen enempää, rinkka piti ostaa ja kävelykengät ja läppäri sun muuta mistä -- eh, mä kirjoittelin kyllä merkintöjä ennen lähtöä mutta en saanut blogiin asti koska keksin nimen vasta matkan päällä. Milloinkas muulloin ne hankinnat tekisi kuin viime sinisessä. Seuraa olisin ehkä matkalle ottanut mukaan mutta kun kukaan ei ollut lähdössä niin totesin että en mä sen takia jätä lähtemättä. Sanoivat rohkeaksi, mut en mä oikein vieläkään itseäni sellaiseksi koe. Täällä mä nyhjään yhtä helposti kotona kuin Suomessakin, kun on täälläkin oma koti ja tekemistähän mä osaan itselleni keksiä. En ole silti ottanut paineita ulos lähtemisestä. Sivuseikka.
Kohteiden valitsemisesta mä en osaa paljoa kertoa. Hongkong oli selvä, koska siellä oli häät. Kiina kiinnosti. Että jos kerran Hongkongiin niin kai sitä Kiinaan sit kans. Kävin alkukesästä kielen alkeiskurssinkin, vaikka ei sieltä paljoa mieleen jäänyt kun en innostunut opiskelemaan itsenäisesti sen enempää. Japaninmaa kiinnosti varmaan jo ennen Kiinaa, koska mussa on himpun verran animenörtin vikaa ja olen käynyt kaksi japaninkielen pikakurssia ihan vaan että kun sarjoja katsoessa oppii sanoja niin osaisi niitä sitten jotenkin käyttääkin. Niin että Japaniin siis suunta. Ja Kiinaan. Ja niin, Taiwan näyttäisi olevan sopivasti niiden välissä jos meriteitse matkustaisi ja olisi siten vähän ekologisempi kuin lentäessä. Ja mä innostuinkin Taiwanista - se vaikuttaa upealta paikalta ja haluan ehdottomasti käydä joskus tutustumassa ajan kanssa. Siellä ois upeaa ja helppoa pyöräillä ja katsella maisemia ja oi nauttia elämästä (tietysti vielä enemmän jos osais kieltä - kuten täälläkin). Mutta.
En kuitenkaan lyöny mitään suunnitelmia lukkoon, vaikka luulinkin että sentään kaikki nämä kolme maata pikaisesti kiertäisin noin puolessa vuodessa niin että marraskuun puolivälistä helmikuun puoliväliin asti kuluttaisin aikaa Kiinassa ja Hongkongissa, sitten menisin kuukaudeksi Taiwanille, ja maaliskuussajoittaisin Japaniin menon niin, että voisin seurailla sakuran kukkimista etelästä pohjoiseen tai jäädä matkan varrelle jos huvittaa. Kiinassa ajattelin reissata etelä-/kaakkoisrannikolla, koska vuodenaika on kylmin mahdollinen enkä halunnut ottaa talvivaatteita.
Niin että miten tässä näin kävi: mä olen Kunmingissa; kaakkoisrannikolla kävin pyörähtämässä viikonlopun mutta en palannut eikä ole suunnitelmissakaan palata. Ei sillä ettenkö olisi tykännyt - kävi vaan niin että Kunmingista sydämeeni osuman sain ja mun oli pakko palata takaisin. Myös sen takia, että Kiina sykähdytti kummallisella tavalla ja mulle tuli halu opiskella yhtä maailman vaikeimmista kielistä (mut mähän osaan jo yhden sellaisen niin ei voi olla liian paha ^^), ja kielikoulussa on helpompi opiskella jos pysyy kohtuullisen aloillaan. Asiaa auttoi rutkasti se, että suomalaiset tuttavani Kunmingissa auttoivat asioiden (asunnon, kielikoulun) järjestämisessä. Selvittelin mahdollisuuksia kulkea täältä lähtiessä Taiwanista Japaniin maiden välissä olevia saaria pitkin, mutta näytti siltä, että lauttaliikenne on lakannut ja saarikiista sotkee asioita sen verran, että lopulta päätin jäädä tänne. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut mennä Taiwanille, mutta kun musta kolmekin kuukautta Kunmingissa tuntuu jo nyt aivan liian lyhyeltä ajalta!
Että tässä sitä nyt ollaan, kieltä opiskelemassa. Ei lähtenyt ketään Suomesta mukaan; jos olis lähtenyt, en varmasti olisi tässä. En myöskään olisi tässä, jos olisin suunnitellut matkan tarkasti etukäteen, varaillut kulkuneuvoja paikkojen välille ja niin päin pois. Ois sellanenkin reissaaminen varmasti ihan hauskaa ollut, olisi tavannut fellow-travellereita ja tutustunut uusiin ihmisiin - mutta ehkä vähemmän Kiinaan. On huippua, kun on kiinalainen kielenopettaja, ja tuttuja, jotka on asuneet täällä melkein sen ajan mitä mä oon elänyt. Kuulen ja näen jatkuvasti kaikenlaista mielenkiintoista, vaikka alun jälkeen en olekaan enää yhtä hanakasti kirjoittanut kaikkea ylös. Mm. Tästä tuli vähän erilainen reissu.
Sisko sanoi ennen lähtöä etten ole sama ihminen kun tulen takaisin. Rakas V, et varmaan voisi olla enempää oikeassa.
Meinasin laittaa tähän liiteeksi vielä pakkauslistan, mutta lisään sen myöhemmin...
Noniin, en mä oikein osaa muuta sanoa. Madventuresin jätkät on siistejä ja kaikkien pitäis vähän nähdä elämää (siis muutakin kuin beach life) jossain muualla kuin kotikuvioissa niin elämä tuntuis toisenmoiselta - luultavasti paremmalla tavalla. Mutta tää on vaan mun mielipide... : )
