Tiger Leaping Gorge

Jostain syystä aina kun alan käydä läpi valokuvia, jokin keskeyttää mut. Ei se mitään, oon mukavassa guesthousessa Yangshuossa (Giggling Tree, "Kikatteleva puu" nimeltään, kolmen hengen dormissa yö 60 yuania), saavuin aamulla kahden päivän junassa ja bussissa ja asemilla oleilun jälkeen likaisena ja väsyneenä ja yhtäkkiä iski vessahätä jota mulla ei ollut kahteen päivään niin että ehdin jo miettiä että miten nopeasti virtsaumpi kehittyy mutta ei mitään hätää, ja sekin vielä että kolmannet menkat reissun päällä on ohi ja huomio kaikki naiset: kuukuppi on reissun päällä yksi parhaista ystävistänne. Suosittelen lämpimästi.

Noniin, olen siis ollut kaikki nämä välipäivät hengissä ja hyvillä mielin, joskin Daliin mahtui yksi epätoivon päivä kun kukaan ei tuntunut puhuvan englantia ja keskustelu oli erittäin rajoittunutta eikä internet jostain syystä toiminut. Pitäisi varmaan osata kertoa asioista aikajärjestyksessä, mutta mitäs sitä selkeästi kirjoittamaan kun nyt olen kerta luisunut tähän kuulumistyyliin; käytiin kyllä Tiger Leaping Gorgella ja helposti saatiin vietettyä kaksi yötä ja törmättiin heti ensimmäisen tunnin aikana Jane's guesthousella suomalaiseen Ninniin, jonka jotkut onkin saattaneet jo bongata facebookista Menan postaamista kuvista (joista mun kaverit oli tykänneet ennen kuin mä ees ehdin nähdä koko kuvia O.o)

Trekki oli mukava, helpompi kuin edellinen - ja tällä kertaa olin myös ehtinyt henkisesti valmistautua paremmin. Kuulin vasta jälkikäteen TLG:lla, että Shangri-la:n trekki oli vajaan kolmisenkymmentä kilometriä; ei ihme, että vähän väsytti. Enemmän ihmetyttää se, että edes selvisin! :D Yhden autossaistumislepopäivän jälkeen olikin hyvä lähteä sitten toiselle trekille, mutta TGL on erinäisistä lähteistä ripoteltujen tietojen mukaan vain parisenkymmentä kilsaa. Alun perin meinattiin kaikkien opastusten vastaisesti kävellä trekki yhdessä päivässä, jotta ehdittäisiin olla kaksi päivää Dalissa, mutta onhan se jo todettu ettei Kiinassa mikään mene niin kuin suunnittelee ja se on ihan jees. Niin että tuhrattiin tähän paljon lyhyempään ja myös maastoltaan kevyempään trekkiin kaksi päivää, mutta seurue pysyi tiiviimmin kasassa ja juttuakin tuli enemmän. Tosin lopussa hajottiin; Ninni lähti eteen päin Haba-kylään, Mena lähti alas Tiger Leaping Stonelle ja mä lähdin linkuttamaan takaisin autotietä matkatakseni Daliin lepuuttamaan yhtäkkisestä trekkausvimmasta kipettynyttä vasenta polvea.

Lopuksi vielä faktoja ja hintoja sellaisia kaipaaville:

* Bussi: Shangri-la -> Tiger Leaping Gorge (虎跳峡 Hǔtiào Xiá) pari tuntia, 39 yuania

* Lippu TLG:lle 65 yuania (LonelyPlanet taas aikaansa jäljessä), alle 24-v opiskelija 32 yuania

* Jane's Guesthouse: dormi 25 yuania, twin room 60 yuania (30/nenu)

* Halfway Guesthouse: 10 hlön dormi (muut kalliimpia) 30? yuania/yö, worth it Ü

* Trekki alkaa kaiketi vajaan parin tuhannen metrin korkeudesta ja huippukohta (joka kannattaa saavuttaa ennen puolta päivää jos mielii selvitä vähemmällä veden kantamisella) on 2600+ m

* * *

Jälkilisäys: Kuvia Loikkaavan tiikerin rotkolta

Vaille 8 aamulla, tunnin kävelyn jälkeen
 sää oli vielä ja edelleen harmaa...

...mutta kirkastui hiljalleen. Suomalais-ystä-
väni N ja kiinalainen kylä (jonka ohi oikea
reitti ei todellisuudessa kulje...)

Viljelmä rinteessä matkan varrella

Ei tiedetty, että Maisemat oli vasta edessä päin... ^^

Toinen etappi ja lepotauko Tea Horse guesthousessa

Mekin jätettiin oma viestimme seinälle, kuinkas muuten.
Kuvassa poseeraa mitä mainioin matka-kaverini M, jonka
tapasin sohvasurffauksen kautta.

Tää kuva on vain ja ainoastaan mittasuhteiden takia:
etsi kuvasta ihminen.

Puolivälin etappi, Halfway guesthouse village (ei tosin mulle
ollut puoliväli vaan enää parin tunnin päässä siitä, mihin lopetin)

Tiger Leaping Gorge, Halfway guesthouse

 

Osa porukasta, joiden kanssa jutustettiin yömyöhään ja nukuttiinkin
kaikki samassa (paikan ainoassa) dormissa. Hyvä meininki ^^

 

Päivällisseurue: vasemmalla kiinalainen M, jonka kanssa reissasin 
pisimpään,keskellä naapurini [ruotsalainen] H ja vieressä oikealla suo-
malainen N, johon törmättiin sattumalta Retkenaloitusmajapaikassa.

Aamulla kahdeksan aikaan lähdimme kolmelleen viimeiselle kahden
tunnin repäisylle illalla tavatun seurueen jäädessä syömään aamiaista.

PS. Polvi parani yhden päivän levolla Dalissa, eikä ole oireillut millään lailla. Nuha sen sijaan iski, ja yskä, nekin ehkä äkillisen ulkoilmassa hikoilun ja värjöttelyn eli trekkailun sivutuotteena. Pitäisi vähän varoa tätä innostumista; täällä Yangshuossakin kun voisi kuulemma trekkailla...

Laskujen maksamisesta kuulumisiin

Odottelen kämppistä kotiin tulevaksi. Ei sillä, viihdyn kyllä ilmankin, mutta netti olis kiva.

Kiinassa laskujen maksaminen hoituu vähän eri systeemillä kuin Suomessa. Siinä missä kotomaassa lasku pudotetaan postiluukusta tai sen saa kätevästi sähköpostiin tai maksun voi vielä kätevämmin laittaa suoravelotukseen, Kiinassa ...noh, kaikki on toisin. En ole ollenkaan perillä vielä kaikista koukeroista, mutta tiedän, että läjä käsinkirjoitun kuitin näköisiä lappusia löytyy aika ajoin asuinrakennuksen sisääntulon luota seinille kiinnitettyinä. Jokainen poimii näistä lippulappusista omansa ja käy maksamassa esimerkiksi vesilaskunsa sopivassa äföörientoimituspaikassa, joka voi olla esimerkiksi apteekki. 

Mulle tällä ei ole ollut suurta merkitystä tähän asti, koska paikallinen kämppikseni on hoitanut tällaiset aföörit meidän molempien puolesta. Vaan nytpä onkin käynyt niinnotta kuukausittain etukäteen maksettu netti on kämppiksen poissa ollessa "vanhentunut", ja alkanut kuukausi pitäisi käydä maksamassa paikassa X tietojen X (plus tietysti jonkinlaisen kielitaidon) kanssa. Ja mulla ei ole tietoa paikasta X enkä ole toistaiseksi ollut niin vieroitusoireinen että olisin viitsinyt tehdä asialle mitään. Sitä paitsi kämppiksen piti tulla takaisin jo viimeistään viikko sitten, joten odottelen tässä että päivänä minä hyvänä Joku Muu hoitaisi asian puolestani :B Vaikka mulla onkin niin naurettavan paljon itse luottamusta (ja etenkin luottamusta ympärillä oleviin ihmisiin), että uskoisin saavani hoidettua asian jos vaan haluaisin joskus lähteä ulos.

Määoonnääsviihtynyt erinomaisen hyvin sisällä. Tähän liittyy osittain se seikka, että jo viidettä päivää vatsani päästelee kummallisia rolisevia ja kurluttavia ääniä joiden seuraumuksena olen oppinyt ymmärtämään sanonnan "vatsa kuralla" todellisen merkityksen. Onni onnettomuudessa on, että jälleen kerran ongelma on sen verran pieni, että olen esimerkiksi kyennyt ongelmitta matkustamaan bussissa kaksi tuntia. En kuitenkaan ehdoin tahdoin halua lähteä kaupungille haahuilemaan, koska kaikenlainen liikkuminen saa vatsan toimimaan entistä vikkelämmin! Viikonloppuna ehdin testata huò xiāng zhèng qì jiāo náng:ia eli kiinalaista rohdosvalmistetta josta jo aiemmassa blogi-tekstissä mainitsin, mutta kaksi ensimmäistä pilleriä eivät tuntuneet tuovan vaivaan minkäänlaista helpotusta, niin että hyvänä farmaseuttina mutta huonona potilaana lopetin lääkkeen käytön siihen... Seuraavaksi voisin kokeilla jo ainakin kahdella aiemmalla matkalla turhaan mukana raahattuja Loperamideja, joille tosin täytyisi heittää käyttöohje ulkomuistista koska paketti on aikaa sitten kadonnut enkä nyt[kään] jaksa käyttää aikaa ohjeen etsimiseen netistä. 

Mitähän muuta. Kiinasta alkaa pikkuhiljaa löytyä ihmisiä joita voisi kutsua ystäviksi. Ja kielikin - vaikka kaukana Osaamisesta vielä ollaankin - alkaa olla jo sen verran hanskassa, että kaupassa käynti luonnistuu melkein mutkattomasti. Puhuminen on tosin edelleen yhtä hidasta, ja kun koululle tullessa kysyn keittäjältämme onko tänään lounasta (nyt loma-aikana ei läheskään aina ole), alan jo bussissa miettiä mitä sanoja käyttäisin, että kysyminen itse tilanteessa sujuisi vähemmän takkuisesti. Mutta hui kamala miltä tuntuu huomata, että mulla on seitsemäs viikko - seitsemäs kirjan kappale menossa. Vastahan mä aloitin! Ja se, että viikot alkaa olla vähissä, tarkoittaa myös sitä, että aika alkaa olla vähissä. Jää mulle onneksi hyvät pari viikkoa matkustella opiskelujen jälkeen kun nyt tehdään vähän tiheämmällä tahdilla lomista huolimatta. 

Tällaista tänne. Erinomaisen hengissä ja hyvävointisena jään odottelemaan lauantaisia raketinräjähdyksiä sekä tuumailemaan, mitä teille seuraavaksi kertoisin elämästä täällä.

Päiväkirjatavaraa eli Minnan normipäivä (tai vähemmän normi)

Kerronpa huvikseni yhdestä päivästä täällä (sellaisesta, jona poistun talosta aamulla ja palaan illalla - en sellaisesta jonka vietän läppärin kanssa sohvannurkassa kököttäen) niin että myöhemminkin muistan millaista täällä oli näin alkuvaiheessa, ja saatte vähän kuvaa siitä mitä täällä tapahtuu.

Pimennysverhojen lämpimämmällä puolella kello soi seitsemältä. Ei täällä huoneessa silti mitenkään lämmin ollut, ja olen harvinaisen kiitollinen siitä ylös-ulos-ja-lenkille -refleksistä joka toimii edelleenkin ilman torkutuksen tarvetta; seitsemäntoista sekuntin peitonalla laiskottelu riitti kampeamaan mut ylös ja suihkuun. Vessa on kylmä ja laatoitettu lattia on jäinen, mut lämmintä (kuumaakin) vettä riittää kunhan muistaa illalla laittaa sähköisen vedenlämmittäjän päälle. Ja vesisäiliön vesi riittää helposti, koska suihkusta tahtoo aina mahdollisimman pian pois. Välihuomautuksena: tämän [suihkujen pikaisuuden] takia olin erittäin kiitollinen joulusaunasta suomalaisten tuttujen luona - uskomatonta mikä määrä likaa ja pölyä ja ihoa irtoaa puolentoista kuukauden saunattomuuden jälkeen O.o

Jos aamulla jää aikaa ja sää on kaunis, saatan mennä "viltti päällä" ikkunan ääreen katsomaan kun auringon punainen kajo muuttuu valoksi läntisillä vuorilla, ja miten varjo muuttuu valoksi kerrostalojen seinillä. Yleensä käytän ajan istuen sängyllä vilttiin kääriytyneenä ja kertailen kiinan sanoja oppikirjasta. Puoli yhdeksältä vaihdan sisätohvelit ulkokenkiin, varmistan että avain on mukana, sähkölaitteet poissa päältä ja poistun mukanani vähintäänkin bussikortti ja -aikataulu, kartta, lompakko, puhelin ja muuta erinäistä sälää (kuten fraasisanakirja ja muuta ei-ihan-niin-olennaista). Hississä en tiedä sanoisinko naapureille jotain kun vähän tekisi mieli mutta kun kukaan muukaan ei sano niin en sano minäkään; vaikka haluaisin olla se wàigúorén eli ulkomaalainen joka aina hymyilee ja tervehtii. 

Kävelen noin kymmenen minuutin matkan bussiasemalle enkä oikein kadullakaan tiedä katsoisinko ihmisiä silmiin vai kiinnitänkö katseen jossain edellä kävelevän niskaan. Osa vastaantulijoista tai paikallaan maleksijoista tuijottaa, osa ei. Yksi on toivottanut hyvää huomenta kiinaksi. Osasin jopa vastata, vaikka siinä kiireessä meni ne miljoona äshhää vähän zekaishin. Asemalla valitsen kahdesta bussista nopeamman ja kalliimman (2 yuania l. 0,025 €) tai halvimman ja hiukan hitaamman (1 yuan). Halvempi on yleensä tupaten täynnä, ja 45 minuutin matkalla (joista 20 menee ruuhkassa mateluun) seisominen huvittaa vähemmän. Vaikka kyllähän se "puoleen hintaan" kuulostaa hyvältä, mutta sen pohtiminen maksaako länkkäri kyydistään 12,5 cnt vai 25 cnt tuntuu merkityksettömältä. Päivää kohti hinnaksi tulee (kahdella matkalla) joko 0,25 tai 0,5 €, eli ei taida kaataa reissubudjettia kun sillä saa myös istumapaikan ja säästää ehkä viisi minuuttia.

Puoliyhdeksältä olen valmiina kielikoululla aloittamaan oppitunnin, mennään opettajan kanssa ikkunattomaan huoneeseen (mistä olen onnellinen, koska kiinalaiset rakastavat tuulettamista vuodenajasta ja ulkolämpötilasta riippumatta), levitetään kirjat pöydälle, kerrataan eilisen läksy ja opetellaan uutta. Tunneista en viitsi tässä kertoa sen enempää kun joka kerta on erilaista, mutta yksityistunnit on 1) ihan jees koska voin kysyä kaiken mitä mieleen tulee pelkäämättä, että jota kuta alkaa häiritä se että jumitetaan yhdessä asiassa tai poiketaan pääasiasta 2) vähän mehut vievää, koska on oltava koko ajan skarppina ja kuunneltava mitä opettaja sanoo ja vastattava ja muistettava edelliset ja opittava uudet. 

Puoliyhdeltätoista opettaja lähtee skootterilla kotiin ja mä jään [yleensä] koululle syömään lounaan, jonka hinta taitaa olla 6 yuania. Porukka on rentoa ja hyväntuulista, suurin osa syömäreistä on henkilökuntaa ja keskustelu on isolta osalta kiinaksi silloin kun joku ei kysy multa tai mä en kysy joltakulta toiselta että mitäs sun elämääsi täällä kuuluu. Eli pääosin en ymmärrä keskusteluista mitään, ellei välillä joku vähän tulkkaa. Muut opiskelijat on selvästi edistyneempiä, yleensä asuneet kiinassa jo muutaman vuoden. Yhden maissa kulhot alkaa olla tyhjiä vaikka juttua vielä riittäisi, ja voin lähteä kotiin tai kaupungille tai tehdä mitä huvittaa.

Tällaisia mun päivät on tiistaista perjantaihin. Viikonloppuvapaat on lauantaista maanantaihin. 

Tänään lähdin oppituntien jälkeen kävelemään keskustan itä-länsisuuntaista pääkatua tarkoituksena päätyä käymään eilisellä lokkilammella, mutta päädyinkin pulupuistoon katselemaan miten ne ressukat kyyhkyläiset töpöttivät vuoroin kiinalaislasten perässä ja vuoroin samaisia lapsia karkuun, kun lapset välillä heittelivät linnuille jyviä (piskuisen aukion laidalla oli kärry jossa siemeniä myytiin) ja kohta hätistelivät lintuja kauemmas. Hymyilytti; meillä lokit ja pulut on pakollisia turhakkeita, täällä ne on ilon ja riemastuksen aihe ja hui miten jännää jos oikea elävä lintu koskettaa ja katso se tuli mun olkapäälle ja kamerat esiin! Istuskelin jonkin aikaa puiston penkillä auringossa ennen kuin lähdin jatkamaan matkaani. 

Auringosta puheenollen: täällä pilvisyys tuntuu olevan suoraanverrannollinen lämpötilaan: ne kaksi kylmää päivää olivat aivan pilvisiä; tänään aamulla oli viileä kun oli vielä pilviä vuorien yllä, mutta pilvien väistyessä lämpötila kimposi aamun neljästä asteesta lähelle pariakymmentä (saattoi mennä ylikin, ei ollu mittaria). Suomessa ei oo oikein tottunut tällaisiin lämpötilanvaihteluihin - vaikka kyllähän keväällä menee miinukselta plussalle, mutta se ei tunnu ihan näin rajulta. Ja sitäpaitsi Suomessa pilviset päivät on yleensä lämpimämpiä kuin aurinkoiset ainakin talvella.

Juup, sitten: pistäydyin tänään paikallisessa kirkossa. Ihan vaan kun kadunvarrella sattui olemaan sellainen, ja ovella seisoi mies joka hymyillen viittoi mua tulemaan sisään, ja kun näki että kaivan kameraa esiin halusi ottaa musta [mun kameralla] kuvan. Kävin sitten vähän aikaa sisällä istuksimassa, en jutellut kellekään mitään, hymyilin vaan ja istahdin hetkeksi takapenkkiin ja suljin silmät kun väsytti, kuuntelin kun ihmiset jutteli - osa kovemmalla ja osa hiljaisemmalla äänellä. Kirkon keskiosassa äiti koetti syöttää lastaan ja käveli perässä sinne minne lapsi meni. Sellainen on täällä ihan normaalia, että lapsi kävelee syödessään ja vanhemmat seuraa ja ojentaa aina välillä lusikkaa suuta kohti. *Pyörittelee silmiä...*

Meinasin vaan pysähtyä räppäämään kuvan kirkon koristellusta suuaukosta mutta päädyinkin kuvattavaksi.

Kirkkohetken jälkeen jatkoin kadun tallaamista mutten jaksanut ottaa kertaa esille tarkastaakseni mikä poikkikatu vei lokkilammakolle, ja päädyin sille bussipysäkille, josta bussi kuljetti mua kohti skandinaavisten karkkien iltaa (johon mullakin oli viemistä, kiitos Saara :). Tutustuin täällä suomalaiseen kiinankielen opiskelijaan, joka kutsui mut aiemmin "kaikkiin kemuihin" ja nää oli ensimmäiset (jätin eiliset uudenvuodenpippalot väliin koska viimeinen bussi ois lähtenyt kotiin jo pitkälti ennen vuoden vaihtumista). Mitähän sitä muuta sanoisi kuin että olipas mukavaa Ü Nautin uusista ihmisistä ja seurasta ja tulin hyvälle mielelle siitä, että sain painettua (ainakin väliaikaisesti) mieleeni useimpien nimet. Joo ja karkit oli hyviä; oli kingkongeja ja tervapiruja ja eh öh eihän niitä nimiä voi muistaa, noitapillejä ja aasin kulkusia ja salmiakkisuklaata ja turkinpippureita ja helmiä ilmeitä ja nenän nyrpistyksiä ja yllättäviä this is not badejä. Viimeinen bussi lähti kotiin kymmeneltä, ja matka "keskikaupungin länsilaidalta" tänne pohjoiseen kesti ilman ruuhkiakin neljäkymmentäviisi minuuttia. Huomisaamuna herään poikkeuksellisesti vasta vaille kahdeksan koska jätän suihun väliin - ah, neljäkymmentäviisi minuuttia (eli kokonaisen bussimatkallisen verran) enemmän unta <3

MUUTA:

Maha oli sekaisin sen yhden yön ja aamupäivän, seuraavana päivänäkin möyri vielä pari kertaa ison aterian jälkeen mutta ylimääräisiä vessareissuja ei tullut joten selvisin vähällä :) ...mistä tulikin mieleen että unohdin tänään syödä maitohappobakteerikapselit *.* 

Oli mulla muitakin ajatuksia mutta eiköhän tää riitä tällä erää - enkä mä muuta enää muistakaan. En jaksa tarkistaakaan. Ja olen jälkikäteen vähän pahoillani kun en jaksa lisätä alkuun mitään varoitusta normaalia tylsemmästä tekstistä ^^

Luonnon oma Detox-kuuri

Hei kaikki, blogi on jäänyt päivittämättä, koska mä oon ollu niin valtavan kiireinen tehdessäni en-oikeastaan-mitään. Suomeksi siis: ei oo ollut oikein mitään erityistä kerrottavaa näistä päivistä; oon valvonu myöhään, kattonu muutman leffan, surffannu netissä, opiskellu kiinaa, kuunnellu musiikkia, nukkunu silloin kun on nukuttanut; aattona kävin joululounaalla ja kotitekoisessa näytelmässä näyttelemässä enkeliä (jotenkin kummasti se osa lankesi seurueen ainoalle vaaleahiuksiselle…), tapaninpäivänä pääsin herkuttelemaan rosollilla ja porkkana- ja lanttulaatikolla (ja söin pari mansikkaa jotka oli istutettu kinkkulautasen reunaa koristamaan)… Ja eilen ja toissapäivänä kävin tuttujen työpaikan kirjastolla omaksi ilokseni ja muiden hyödyksi järjestämässä kirjahyllyt [kirjastonhoitajaa ei ole].

Tänään mun oli tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä ulos ihan vaan ulkoilun takia – ajattelin tutustua läheiseen Walmartiin ja käydä tutustumassa lähiympäristöön, mutta taidan jatkaa kotoilupäiviä: heräsin viimeyönä valtavaan mahakipuun joka tuntuu nälältä, mutta jota ruoka pahentaa. Oire on tuttu Suomesta, sillä olen viimeisen kuuden vuoden aikana herännyt pari kertaa samalla tavalla mahakipuun sillä seurauksella, että aikani vääntelehdittyä ja yritettyäni syödä olen oksentanut rajusti. Tällä kertaa osasin jo jättää keittiön rauhaan ja kävellä suoraan vessaan. 

Kumma kyllä oksennus ei tullut. Koetin välillä mennä takaisin sänkyyn pitkälleen sillä seurauksella, että vatsakipu paheni. Palasin vessan siis lattialle kyykkimään; Suomessa olisin istahtanut, mutta täällä on sen verran kylmä, ettei käy edes mielessä vaikka olisi kuinka väsynyt. Unenpöpperöisistä ajatuksista muistan vain yhden: I’ve mastered the Chinese kyykkiminen. Täällä on kuulemma yleistä, että – siinä missä meillä istutaan, täällä ollaan rennosti kyykyssä. Kantapäät maassa. Että on kuulemma paras asento ikinä. Niin pitkälle mä en oo vielä päässy että parasikinä, mutta sen verran oon edistyny rentoudessa, että taisin hiukan torkahtaa siinä kyykkiessäni *tyyts* - kaikesta sitä voikin vieraassa maassa olla tyytyväinen Ü

Olon parannuttua hieman palasin sänkyyn vääntelehtimään, ja lopulta vatsakipu rauhoittui sen verran että nukahdin. Mutta ei siitä niin helpolla voi päästä: aamulla herätessä vessa oli ensimmäinen ajatus <3. Tarina päättyy tähän, ja voin todeta etten edelleenkään aio lähteä mihinkään tänään(kään), koska toiletin on syytä pysytellä toistaiseksi lähimaastossa. Harkitsen maitohappobakteereiden yliannostusta. Ja olen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa mielipiteeni eroaa vahvasti niistä, jotka sanovat, että kiinalainen vessa on länsimaalaista hygieenisempi ja kätevämpi.

Peitän teelehdet kuumalla vedellä, otan kupin mukaan käsiä lämmittämään ja kiiruhdan Hotelli Helpotukseen suunnittelemaan seuraavaa blogitekstiä…

PS. Maha oireili jo ennen joulua toimimalla varsin vilkkaasti, mutta vasta nyt toiminta äityi erinomaisen tehokkaaksi. On mulla loperamidia mukana, mutta huomaan että kun en ole tottunut käyttämään, viivyttelen hoidon aloittamista ja odottelen josko tauti menisi pian ohi issekseen.. Ja jos loperamidi ei auta tai pillerit loppuu, on mulla paperille kirjoitettuna vastaavan kiinalaisen valmisteen nimi藿香正气胶囊 eli huò xiāng zhèng qì jiāo náng. Sisältää mukavan sekoituksen 13:a erilaista kiinalaisessa lääketieteessä käytettyä rohtoa. Näistä Googlen avulla tunnistettavia olivat kuivattu tangeriininkuori (mandariinikaltainen hedelmä…) [kiinalaisen] lakritsin juuri, kiinantaateli ja inkivääri. Valmiste ”reduces wet and soothes the circulation”; sitä voi käyttää flunssaan, päänsärkyyn, vatsakipuun, ripuliin ja lämpöhalvauksen estoon ja hoitoon. Lisäksi käyttöaiheita olivat ”sick” ja “cold of stomach and intestine type”. Itseään ilahduttaakseen voi nettiapteekin sivuilla perehtyä myös englannin kielisiin precautioneihin. Oma suosikkini oli ”children, oldness and weakling should use under chemist’s suggestion.” Että kemistin juttusille vaan siitä te vanhuudet ja rääpäleet.

PPS. Puolentoista tunnin ja viiden vessareissun jälkeen maha tuntuu rauhoittuneen hieman…

PPPS. Huomasin kyllä viime blogimerkinnän julkaisemisen jälkeen, ettei otsikko sopinut tekstiin lainkaan. Mun oli kaiketi tarkotus valittaa jostain mut unohdin syyn ja sittemmin näemmä otsikon vaihtamisen… :B

PPPPS. Detoxin nimeen vannovat älkööt vaivautuko pitämään luentoa siitä, miten väärin käytän termiä otsikossani ^^

Pointsit Gefilukselle?

Noniin, on jo korkea aika ilmoittaa sidonnaisuudet ettei kukaan pääse viime metreillä tai jälkikäteen valittamaan, eh. Juttuhan menee nimittäin niin, että suulaana tyttönä puhuin itselleni Gefiluksen sponssaamaan maitohappobakteerit reissun ajaksi, ja vastapalveluksena lupasin päivitellä mahan toiminnasta aina silloin tällöin. Tähän mennessä ei ole ollut valittamista eli sanottavaa… Olisi tietysti kiva liittää suunnittelemani vessakatsaus ja muuta hygieniasälää, mutta sekin juttu on vielä kesken joten päätin kohtuuden nimissä nyt pari viikkoa matkan aloittamisen jälkeen tuoda tämän asian julki ihan omana juttunaan.

Maitohappobakteerien tehoa on tutkittu vähän siihen ja tähän ja tuohonkin, mutta näyttö lienee selkeintä lasten antibioottiripulin hoidossa. Myös turistiripuliin pöpöillä näyttäisi olevan estävä vaikutus, joskin teho on ollut tutkimuksissa melko vähäinen lasten antibioottiripulin estoon nähden. T-ripulin kohdalle osuessa taudin kesto voi myös vähän lyhentyä. Itse en ennen matkaa tutkimuksiin ehtinyt perehtyä, mutta ystäväni tutustui aiheeseen paremmin ja linkkasi muutaman artikkelin; lopussa on muutama viite jos joku tahtoo lueskella. Itse olen kyllä tällä hetkellä Hongkongissa hotellissa löhöillessäni erittäin laiska kirjoittamaan minkäänlaista tieteellistä tekstiä muistuttavaa tekstiä; kaukana on Kuopio ja Itä-Suomen yliopisto, kaukaiselta tuntuu viime[opiskelu]vuosi ja vähintään yhtä kaukaiselta seuraava… *onnellinen olotila*

Puolen vuoden ajan mä olen sitten lupautunut nappailemaan pari kapselia päivässä. Olen käyttänyt käsidesiä tähän mennessä vain kerran, olen nuollut näppini sen jälkeen kun kuorin hedelmän jota en ollut pessyt, olen pessyt hampaani vesijohtovedellä (en harrasta purskuttelua) ja niin päin pois. Tähän mennessä ”on toiminut hyvin” eli ainakin maha on toiminut hyvin, bakteereista en tiedä. Ei ongelmia siis ole ollut. Täällä länsimaisuuden rajamailla – missä kyllä halutessaan löytää kaikkea kummallista syömistä mutta hotellissa majaillessaan tulee niitä vähemmän kokeilleeksi – luulee olevansa pienemmässä riskissä kokea delhibellyä. Olen luultavasti väärässä.
 

Muutama tutkimus:

• McFarland LV: Meta-analysis of probiotics for the prevention of traveler's diarrhea. Travel Med Infect Dis. 5(2):97-105, 2007

• Sazawal S, Hiremath G, Dhingra U, Malik P, Deb S, Black RE: Efficacy of probiotics in prevention of acute diarrhoea: a meta-analysis of masked, randomised, placebo-controlled trials. Lancet Infect Dis. 6(6):374-82, 2006