Oh Grace You Made My Day

Tänään oli viimeinen kokonainen päivä Kunmingissa. Aloitin tehokkaasti melkein nukkumalla pommiin. Yleensä selviän nukkumaan kahdelta mutta viime yönä meni kolmeen ja vaikka heräsin kellon soittoon, en muista edes ajatelleeni että "vielä hetki" mutta niin vain kävi, että kun räpäytin silmiä, kello oli hurahtanut puoli tuntia eteen päin. Taidan käydä aurinkovoimalla, kun olen jaksanut yllättävän hyvin näitä viisi, kuusituntisia öitä jo reilun viikon verran. Ja vielä hyvällä mielellä Ü

Viimeiset oppitunnit meni hujahtamalla; ehdittiin parahiksi käydä viimeinen kappale loppuun ja selvitellä käytännönasioita mun matkaan liittyen. Aivan upea ja huippu, todella ystävällinen avulias opettajani hurautti eilen tuntien jälkeen pikkumopollaan juna-asemalle ostamaan mulle junalipun. Ja kun yöjunaliput neljän yön päähän oli ehtineet jo mennä, hän kärsivällisesti kävi läpi mun kanssa erilaisia vaihtoehtosuunnitelmia. Päädyttiin viimein siihen, että menen ensin Shangri-la:han (Tiibetin rajamaille; yöllä voi olla pakkasta -20 astetta ja päivällä, jos aurinko paistaa, 20 astetta lämmintä) pariksi, kolmeksi päiväksi, ja sen jälkeen eteläisempään Daliin pariksi, kolmeksi päiväksi. Kertoilen reissuista sitten kunhan pääsen vauhtiin.

Mää ja kiinankielen opettaja koululla tänään (to) viimeisten tuntien jälkeen

Mutta tänään. Oi että, Grace made my day. Tapasin Gracen ekan kerran jouluna, eikä olla sen jläkeen oltu yhteyksissä. Mut sovittiin srk:lla että tavataan vielä ennen lähtöä, ja siispä mentiin tänään yhdessä lounaalle. Ja millaiselle lounaalle! ...Kyllä hiukan käväisi katumus mielessä, kun vaihdoin eilisen päivällispaikan tästä toiseen ravintolaan keskustassa asuvien mukavuutta ajatellen. Kerta kaikkiaan mitä ruokaa! Ja hymyilevä henkilökunta - sitäkös tämä tyttö arvostaa Ü

Meidän suloinen tarjoilijapoikanen suositteli mansikka-jotain-jotain. Oli kyllä paras suositus ikinä! Revettiin nauramaan kun ruoka tuli pyötään näytti niin hyvältä (kuva on heikko jäljitelmä siitä mitä silmien edessä oli) ja asetelma oli ihan toista maata kuin perusravintoloissa. Suositeltu ruokalaji paljastui vuohenjuustopalleroiksi, joissa oli ah niin upean rapea pinta ja herkullisen mehevä sisus, että henki meinasi salpautua syödessä... Upeaa on myös se, ettei ruokalajit ole hinnalla pilattuja: maksettiin neljästä ruokalajista (ja kukkaisteestä, jota näissä paikoissa yleisesti tarjoillaan) 54 yuania per nenä. Siis mitä ihmettä kelatkaa ny vähän: vajaa 7 €/hlö. Kuopiossa sillä ei saisi edes kiinalaista take awayta.

Vege-ravintolan henkeäsalpaavat vuohenjuustopallerot mansikoilla,  
 makealla kastikkeella ja qingcài:lla eli vihreillä vihanneksilla.

Ps. Kunmingissa on ainakin kolme vegeravintolaa joita ei mun ymmärrykseni mukaan näy HappyCow:ssa. Tuo tämän päiväinen löytyy Beijing-streetin varren Fortune Centerin takana olevalta länkkärialueelta (oisko kolmisen korttelia FC:ltä), toinen on Renminlun eteläpuolella Beijinlusta itään (vegelounasbuffet; vähän vaikeammin löydettävissä pikkukadun varrella piilossa normaaliravintolan yhteydessä) ja kolmas tästä ihan meidän läheltä, nimeä tiedä nimeä. Tai "tiedän", mun lähellä oleva ja tän päivinen on molemmat buddhalaisia ja yläpuolella lukee simppelisti "Vegetarian restaurant". Eh. Haluisin kyllä päivittää HappyCown, mut jää kielitaidon puutteessa ensikertaan... 


Mahat pulleroisina pyörittiin "duìmiàn"1) eli suunnilleen vastapäätä olevaan  Silver Spoon -kahvilaan jälkkäreille. Ja kyllä meni ihan ranttaliksi; Grace tilasi mulle vadelma-jotainjotain-laten ja kotitekoisen cappuchino-valkosuklaajäätelön (tekivät siinä tiskillä mun selän takana jätskikoneella ^^), ja itselleen ruusu-pu'erteen ja vadelma-juustokakun. Ja mä en voinu olla lisäämättä joukkoon vielä muhkean mehevän näköistä kilpikonnakakkua (suklaista sellaista). Juhlistettiin siis kaikin voimin syömällä ja herkuttelemalla mun viimeistä päivää Kunmingissa, enkä olisi osannut olla rentoutuneempi.

Grace tarjoutui herkuttelun jälkeen vielä lähtemään mun mukaan Kunmingin pohjoislaidalla sijaitsevaan Black Dragon Pool -puistoon (黑龙潭 hēilóngtán). Otettiin vähän neljän jälkeen bussi läheiselle bussiasemalle, josta 159路 vie perille, ja 128路 vielä pidemmälle ellei osaa jäädä kyydistä oikealla kohden. Oltiin bussiasemalla puoli viiden maissa. Ja oltiin vielä puoli kuudeltakin. Ja vähän sen jälkeenkin, kunnes jalat sanoi että nyt loppui seisominen ja päätettiin ottaa taksi. Maksoi 15 yuania (pari euroa). Taksissa mieliala nousi - joskaan se ei hyvässä seurassa ja hyvin syöneenä ollut kovin ehtinyt laskeakaan - ja vaille kuusi saavuttiin vihdoin juuri parhaan, lämpöisen kultaisen valon aikaan perille. Ja kyllä tuntui, että kävi sen lisäksi vielä säkä kun lippuluukut näytti olevan kiinni eikä portilla ollut ketään keräämässä maksuja. Ehkä tänään pääsee ilmaiseksi...?

Mutta totuus oli toisenlainen. Grace on kyllä ihan parasta seuraa parhaalla asenteella; väsyneenä ja janoisena ja jalat kuolleinakin se repesi neljässä sekunnissa nauramaan kun meinattiin kävellä sisään ja vartija tuli kertomaan, että puisto suljetaan eikä sisään ole asiaa.


Niin että tässä se nyt sitten on, mun kotia lähinnä oleva Kunming-nähtävyys, johon vihdoin lähtöä edellisenä päivänä sain Gracen avulla itseni raahattua: 

Melkein onnisti.
黑龙潭 hēilóngtán, 昆明 kūn​míng, 云南yún​nán

Upea päivä. Upeat kolme kuukautta Kunmingissa. Haluan jo tulla takaisin vaikken ole edes lähtenyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1) duì = right, just; miàn = face; "vastapäätä" mutta ei yhtä tarkasti kuin suomen kielellä sanottuna. Kiinalainen "vastapäätä" tarkoittaa kaikkea näköetäisyydellä/ nähtävillä olevaa

Kuivuutta, konstruktiota ja kaheleita Kunmingissa

Kunmingissa asuvalle GoKunming on mukava internet-sivusto, josta voi bongata itselle mielenkiintoisia tapahtumia. Variaatiota löytyy pyöräretkistä kielikouluesittelyihin, keikoista teatteriesityksiin ja leffailtoihin. Lisäksi GoKunming tarjoaa kiinan kieltä taitamattomille lyhyehköjä englanninkielisiä uutispläjäyksiä siitä, mitä kaupungissa tapahtuu. Olen tilannut sähköpostiini suunnilleen viikottain ilmestyvän uutiskirjeen, josta poimin seuraavat kolme juttua teidänkin iloksi:

 *  *  *

Kunmingissa on kuivaa. Kämppiksen mukaan täällä ei ole satanut neljään vuoteen. Niinpä kaupungin viranomaiset ovat [taas] ilmoittaneet, että vedenpainetta lasketaan "hamaan tulevaisuuteen", ja tästä päivästä lähtien vain kello 16 ja 20 välillä paine on normaali (ei haitannut suihkussa käyntiä ainakaan tänäaamuna). Pahimmillaan vedentulo saatetaan jossain vaiheessa katkaista joiltakin alueita kokonaan. Niin on tehty ennenkin. Hätätoimenpiteenä on myös perustettu kaupunkilaisille kuuma linja, johon soittamalla voi ilmoittaa vuodoista ja rikkinäisistä putkista. Vuosi sitten GoKunming kertoi, että kaupungin eteläpuolella sijaitseva Dianchin(1), Yunnanin suurimman järven pinta oli laskenut 33 cm edellisen vuoden aikana. Niinpä järvessä oli vaivaiset 83,1 miljoonaa kuutiometriä normaalia vähemmän vettä.

Niinpä mun iho on kuiva. Käsivarretkin hilseilee. Ei pahasti, mutta en muista, että Suomessa olisin koskaan joutunut rasvaamaan käsivarsia. Ja mua janottaa jatkuvasti - en jaksa juoda niin paljon, että jano lähtisi. Taidan olla jo liian tottunut janon tunteeseen. En muista olenko vielä ehtinyt mainita, että hiuksissa kuivuus on tuntunut alusta asti; ne taipuvat paljon vähemmän; jos kampaan märkinä, niin piikksuoriksi jäävät. Irlantilaistuttu sanoi, ettei ole Kunmingiin tulon jälkeen käyttänyt ollenkaan suoristusrautaa. Kaikesta huolimatta mä en taida ihan tajuta mitä tää merkitsee näille ihmisille. Suomessa kun ei ole [mun aikana ole] koskaan [ollut] tällaista.

(1) Samainen Dianchi-järvi, jonka pohjoispäädyssä kävin pari viikkoa sitten kielenopettajani kanssa lokkejä pällistelemässä ja postasin kuviakin. Vettä ei tosin julkaistuissa kuvissa juurikaan näkynyt

 *  *  *

Toinen silmiin osunut uutinen joka koskettaa minua, oli Běijīnglù:n (lù = katu) rakennustöiden jatkuminen "vielä ainakin yhdeksän kuukauden ajan". Běijīnglù on yksi kaupungin käytetyimmistä kaduista, jota pitkin kuljen bussilla päivittäin täältä pohjoisesta keskustaan. Metrolinjan luomisen aiheuttamat rakennustyöt ovat aiheuttaneet sen, että vähintään puolet muutaman kilometrin matkasta autot ajavat kahdeksan kaistan sijaan 4 - 5 kaistalla sinisten peltiseinien välissä. Jeah, ruuhkat siis jatkuvat. Olen useasti pohtinut, että jos tulisin takaisin vaikka kolmen, neljän vuoden päästä, olisiko tilanne edelleen yhtä kehno.

Běijīnglù, Kūnmíng. Tästä mä kuljen tuollaisen kaksikerroksisen bussin yläkerrassa melkein
joka päivä. Maisema on tosin ehtinyt jo vähän muuttua. Kuva osoitteesta GoKunming.
jälkilisäys: Kuva ei muuten ole mun mielestä Beijinlu:lta vaan lännempänä
sijaitsevalta pohjois-eteläsuuntaiselta kadulta jota bussilinja 84 kulkee...

Kevennyksenä "tää on niin Kiina" -juttu. Homman valmistuttua on pyörilijöillekin luvassa oma (tai skoottereiden kanssa jaettu? mutta muista liikeelläolijoista vapaa kaista), mikä on tietysti sangen mukavaa. Paitsi jos on asunut Kiinassa ja tietää paremmin, kuten tämä artikkeliin kommentin jättänyt "pitkä amerikkalainen": 

"Wonderful, if like all other projects the nice new bike lane the first day will be filled with cabs, parked cars, vendors, scooters going the wrong way, and for some reason all the people that do not like walking on the sidewalks, but would rather clog up the bike lane and or street. ---

- Tallamerican"

..vapaasti käännettynä "Upeaa, jos - kuten aina - uusi upea pyöräväylä täyttyy ensimmäisenä päivänä takseista, pysäköidyistä kärreistä [joilla myyjät kuljettavat & myyvät hedelmiä], kojuista, skoottereista menossa väärään suuntaan, sekä kaikista ihmisistä, jotka jostain ihmeen syystä haluavat mieluummin kävellä kadulla tai pyöräväylällä kuin jalkakäytävällä."

 *  *  *

 

Kolmas uutinen on toinen "tää on Kiina"-juttu, jota mun ei oikeastaan enää tässä vaiheessa tee edes mieli postata, mutta jotain se kertoo yhteiskunnasta ja käyttäytymiskulttuurista joten anti mennä. Männälauantaina joku puoli-isokiho hermostui lentokentällä, kun oli myöhästynyt aiemmaksi varaamaltaan lennolta, varannut sitten uuden lennon samalle päivälle ja myöhästynyt siltäkin. Kyllä vähemmästäkin ärsyttäisi, eli mies päätti vähän hermostua. Videolta voi ihailla neljän minuutin ajan tilanteen kehittymistä, kun kiinalaisherraa ottaa pannuun. Ja jälleen kommenteista irtoaa helmiä kiinalaisesta kultturista, kuten 

"3:36 Random woman in yellow shirt casually walks through the crime scene, then stands in the front row expressionless, with hands in her pockets. Just wanted to get a closer look?" 

eli "keltapaitainen nainen kävelee rennosti rikosnäyttämön halki, seisahtuu ihmisjoukon eturiviin ilmeettömänä, kädet taskussa. Kenties hän vain halusi nähdä paremmin?"

 *  *  *

Tällaisia uutisia Kunmingista. Mutta kuten uutisilla on yleisesti tapana, tässäkin esitellään pääasiallisesti niitä ikäviä juttuja. In my opinion Kunming on upea paikka, enkä ole tavannut ketään viimeisen artikkelin päähenkilön kaltaista henkilöä. Tyttöjen täällä näkee kohtuullisen usein hermostuvan poikakavereilleen niin että kyyneleet lentää kun kadunvarrella käydään parisuhdekeskustelua kurkku suorana huutaen. But that's another story...

Jospa me tuoksuisimmekin orkideoille

Mainitsin tässä pari merkintää sitten tunnistaneeni aamuisella bussimatkalla bussipysäkin mainostaululta sanat kevät ja Kunming. Paras on kuitenkin vielä kertomatta: tunnistin kokonaisen lauseen – siis neljä tuttua merkkiä peräkkäin(!). Selvällä kiinan kielellä tavasin 爱我昆明, eli rakastaa [ài], minä [wǒ] ja kaupungin nimi [kūn míng]. Ihmettelin sanajärjestystä, koska mikäli haluttaisiin ilmaista, että mää niin tykkään tästä paikasta, sanajärjestys olisi loogisesti "minä + rakastaa + kunming". Onneksi mulla on opettaja jolta kysyä Ü. Ja saatiinkin aiheesta juttua pitkäksi aikaa, mutta lyhykäisyydessään: kiinan kieli on mielenkiintoinen, ja asioita voi yksinkertaistaa aika paljon kuten japanin kielessäkin. Selvitän muutamalla esimerkkilauseella vähän sitä, miten kiinan kieli toimii, että on helpompi ymmärtää mitä selitän - tai sitten ei. 

Simppeleiden lauseiden muodostaminen kiinaksi on erittäin simppeliä. Verbit eivät taivu, ja lauseita voi muodostaa latelemalla sanoja peräkkäin tähän tyyliin: 

Olen suomalainen:

我是芬兰人 [wǒ shì fēn lán rén] 

eli "minä olla tuoksuva-orkidea-ihminen" – eli suomalainen (täällä harrastetaan paljon sitä, että ulkomailta tuodut sanat käännetään niin, että ääntämys kuulostaa samalta mutta sanoilla on myös jokin merkitys – näistä myöhemmin lisää)

He ovat ulkomaalaisia:

他们是外国人 [tā men shì wài guó rén]

eli "he olla ulkomaan ihminen"

Anna minulle kirja:

你给我一本书 [nǐ gěi wǒ yī běn shū]

eli "sinä antaa minä yksi 'mittasana' kirja" (harmaalla kirjoitetut eivät ole pakollisia)

Äitini on myös suomalainen:

我的妈妈也是芬兰人 [wǒ de mā ma yě shì fēn lán rén]

eli "minä de äiti myös olla suomalainen" jossa de on genetiivi ("minun"); sitä ei kuitenkaan ole välttämätöntä käyttää koska kyseessä on läheinen ihminen.

Aamulla bongaamani "rakastaa minä kunming" olikin juuri sitä miltä kuulostaa, jos vain ymmärtää asian oikein. Lausetta on yksinkertaistettu niin, että "minä" tarkoitaa "meitä", mutta "minä" on henkilökohtaisempi ja se tuo asian omammaksi ja läheisemmäksi. Lisäksi omistuspartikkeli "de" on jätetty pois, koska Kunming on niin läheinen. Kyseessä olikin siis (vapaasti käännettynä) iskulause: "Huolehditaan kaupungistamme".

Mulla olis lisääkin kerrottavaa mutta menee liian sekavaksi jos jatkan tähän, eli saatte kuulla toisen jutun kiinankielestä huomenna :)

Loppukevennyksenä kuva propagandakantisesta vihkosta, jonka ostin kirjakaupasta 2,8 yuanilla muutama viikko sitten. En voinut olla nauramatta kuvalle. And the text goes like this:

HELLO CHILD ARMY

To serve for the people, the motherland, 

advocating honor, believe that truth

study hard and make progress every day

Pieni talo Kunmignissa

And this is what it looks like:

Kahdeskymmenesensimmäinen kerros

Mä asun siis pyöreässä talossa, ja mun huoneen ulkoseinä on kaareva; ei sentään pehmustettu. Plussaa on auringonlasku läntisten vuorten taa ja sen näkeminen kahdennestakymmenennestä-ensimmäisetä kerroksesta - totesin kyllä muutaman valokuvan jälkeen etten osaa ikuistaa tätä koko näkymää. Mainittakoon, että se kalansilmäobjektiivi jonka olin ajatellut ostaa HK:sta olisi ollut parempi vaihtoehto kuin halppislaajislisäke jonka myyjän suosittelemana päädyin ostamaan ("tää on puolet halvempi eikä tuu vääristymiä kato nyt kato"), mutta selittäkää joku kiltti mulle tämä: kaupassa vääristymiä ei tullut mut kotona tuli. Ja lisäks kulmat jää laajimmassa kulmassa tummiksi. Kävin itse asiassa liikkeessä uudelleen valittamassa tästä; ei ollut sama myyjä paikalla, mutta toinen vaan selitti: niin siinä käy, sun pitää vaan pidentää polttoväliä eikä ottaa laajimmalla kulmalla. Eh, siinä vähän häviää sen laajentajan (en jaksa ettiä oikeeta termiä) idea. Lisäksi reunat jää epätarkoiksi. Noniin, mut ei mun tässä ollu tarkoitus avautua siitä miten pitäis pysyä alkuperäisessä päätöksessään eikä luottaa myyjiin jotka vaikuttaa asiantuntevilta ja ystävällisiltä. Mur. Olkoon tämä nyt sitten se puuttuva valitusvirsi joka tuli otsikoitua mutta jolta jäi teksti puuttumaan.

Noniin, sitten mä innostuin. Väkersin pohjapiirrustuksen niin että voitte sielunne silmin kuvitella miltä kokonaisuus näyttää. Kuvien laatu ei ole häikäisevä, mä oon täällä laiskistunu ja musta on tullut räpsijä... Ärsyttää :P

Vietän aikaa enimmäkseen omassa huoneessa ("vuokranantaja" eli kämppäkäveri ei suostunut siihen, että mä olisin nukkunut sohvalla, joten niin mulla on nyt sit oma huone), olkkarin sohvalla ja satunnaisesti keittiössä jos esimerkiksi harjoittelen kaasuhellan sytyttämistä niin ettei ihokarvat pala (ja keitän siinä sivussa kananmunia). Parvekkeella käväisen vaatteiden pesun ja kuivamaan laittamisen merkeissä. Mitähän muuta. Lattiat on likaiset ja täällä käytetään sisätohveleita (oon ottanut kuvan mutta tässä merkinnässä taitaa olla katseltavaa jo ihan riittävästi ^^). Ja keittiön liukuovia pidetään pääsääntöisesti kiinni koska naapurit kuulemma kokkailevat kummallisen hajuisia ruokia. Vähän tylsäähän tää on että tähän merkintään tulee kaikkien edellisten merkintöjen kuvat (ei aiheellisesti vaan määrällisesti), mut sellasta se on kun valta on mulla ^^

2 - Eteisen lipasto, johon on piilotettu läjä sisätohveleita vieraita varten

1 - Eteinen

3 - Varastohuone

4 - Parveke

5 - Keittiö1

6 - Kettiö2

8 - Keittiö4

7 - Keittiö3

9 - WC1

10 - WC2: Kiinalainen vessa

12 - WC4

11 - WC3: Suihku

13 - Olohuone1

14 - Olohuone2

15 - Olohuone3

16 - Oma huone1

17 - Oma huone2

PS. Kuvia ei ole mitenkään erityisesti sommiteltu, en tiedä onko se blogspotilla mahdollistakaan. Mutta tapeltu on, hävisin (kuvat vähän miten sattuu) ja voitin (on sentään kuvat!)...

Singing in the Rain and other facts about Kunming

torstai 4.1.2013

Ensimmäinen sateinen päivä. Aamulla hämmästyin kun länsivuoria ei näkynytkään ikkunasta – kukkuloita peitti paksuhko sumu. En silti ottanut bussille lähtiessä sateenvarjoa mukaan koska 'ei täällä ole ennenkään satanut' (niinä kolmena tai neljänä pilvisenä päivänä joita mun täälläoloaikana on ehtinyt olla) ja maa näytti kuivalta. Selvisin onneksi ilmankin, mutta kylläpä hämmennyin kun kotimatkalla bussiin noustuani huomasin, että tienpintaan tuli märkiä pisteitä. ¡Siissataakotäällävettä! o.O Mut ei menny pasmat sekaisin multa eikä muilta, sellaiseksi säälittäväksi tihkuttamiseksi se jäi. Tuskin edes pensasten ja pöheikköjen kastelijat, joita täällä usein näkee, sai vapaapäivää työstään. 

Aamuisella bussimatkalla innostuin, kun bongasin tienvarren mainostaululta monta tuttua merkkiä. Mitä säihin tulee, yksi merkeistä oli Kunmingiin (tunnistin samaiselta taululta myös kaupungin nimen; tästä lisää parin postauksen kuluttua) mainiosti sopiva 春 [chūn] eli kevät.  Tätähän siteerataan joka paikassa ikuisen kevään kaupungiksi, koska säät hellii paikkaa ympäri vuoden olematta liian kylmiä tai kuumia: keskilämpötila on talvikuukausina 15—20 °C ja kesällä 22—25 °C. Niinpä kukatkin kukkii ympäri vuoden, vaikka ei täällä nyt se hehkein loistokausi ole kyllä meneillään... Suomalaisella mittapuulla mitattuna on silti ollut lämmintä, mä oon vaan kotomaiseen tapaan puhunut säästä ainoastaan silloin kun se on huono ^^. Mutta kun _tammikuussa_ lämpötila pyörii miinus yhden ja plus seitsemäntoista asteen välillä – enimmäkseen siellä 10+ -asteen tienoilla – niin ihan oikeesti: ei viitsi valittaa :)

Kuva pöllitty osoitteesta

http://www.chinatravelca.com/places/kunming/

Noniin, pitäydytään sitten vielä hetki sää-/ilmastoaiheessa: Kunminghan on Lounais-Kiinassa Burman, Laosin ja Vietnamin rajalla sijaitsevan Yunnanin provinssin pääkaupunki. Lisäksi opin, että Kunming sijaitsee heti Kravunkääntöpiirin pohjoispuolella; kerran vuodessa täällä siis melkein paistaa aurinko zeniitissä. Yúnnán 云南 merkitsee kirjaimellisesti pilvistä etelään, ja sen voisi kuvitella selittävän loistavia säitä. Vajaan 400 000 km²:n kokoisen provinssin alueelta löytyy kuitenkin niin viidakkoa kuin lumihuippuisia vuoriakin, ja korkeus merenpinnasta vaihtelee 76 m:n ja 6740 m:n välillä, eli luntakin täältä halutessaan löytää.

Yunnanin provinssi: Kunming sijoittuu tuohon melkolailla keskellä olevien järvien pohjoispuolelle.

Kunming on vaatimattomasti 1891 (sivustosta riippuen 1890—1900) metriä merenpinnasta (vrt. Halti 1324 m), ja tätä käyttävät reenauspaikkana sekä sekä ulkomaalaiset että kiinalaiset huippu-urheilijat. Paikka on palvellut tässä tarkoituksessa maataan jo ainakin 30 kunnioitettavaa vuotta – enemmän kuin mun pienen ikäni. Ja on täällä reenaamisesta urheilijoille varmaan hyötyä, kun korkeuden huomaa arjessakin: tässä männäpäivänä (joka taisi olla eilen) tein jotain poikkeuksellista eli juoksin bussiin – ensimmäistä kertaa. Paikalliset harrastavat bussiinjuoksua paljonkin, mutta mulla ei yleensä ole kiire eikä siis tarvetta hoppuilla kun seuraava bussi tulee kuitenkin muutaman minuutin päästä. Lisäksi juokseminen on joskus turhaa, sillä se aukenevatko ovet meille sukeutumisen jälkeen uudelleen riippuu ihan kuskista. Eilen mä kuitenkin tein poikkeuksen eli ensimmäistä kertaa hölkyttelin pysäkille kun näin kaukana suoran päässä bussin kaartavan kadulle. Ja mä ehdin ja selvisin ja kaikki meni hyvin mutta totesin, että taitaa tää korkeus vähän tuntua kun vielä kolme minuuttia pienen hölkäytyksen jälkeen pohdin että jospa mä sittenkin juoksin. Portaita kävellessä olen lisäksi olen huomannut ettei pahemmin tee mieli jutella. Tai siis kylläpäs tekee enkä malta olla juttelematta, minkä sitten huomaa viimeistään kolmannessa kerroksessa...



Kunmingin historiaan en ole jaksanut erityisesti perehtyä, mutta mielenkiintoisia knoppitietoja on tarttunut matkan varrella kalloon muihin juttuihin liittyen. Esimerkiksi Yunnan on Kiinan suurin tupakantuottaja, ja siitä saamme kiittää Ameriikan lentäviä tiikereitä (the Flying Tigers) jotka toisen maailmansodan aikaan käyttivät paikkaa tukikohtanaan, koska Yunnan oli ainoita provinsseja (vai ainoa, mene ja tiedä) jota japanilaiset eivät valloittaneet. Tänne pakeni älymystö ja ylimystö, ja rikkaudet (museoita varten ka? O.o) ja sivistys tuotiin tietysti mukana. Viinin toivat pari sataa vuotta sitten ranskalaiset lähetystyöntekijät, jotka halusivat nostalgisoida kotimaataan ja pystyttivät "maailman ainoan viininviljelyalueen yli 1500 metrin korkeudessa" (en tiedä onko tilanne ehtinyt muuttua). Yunnanin kovasti kehutut teetkin on [yllättäen] tuotu muualta, mutta väliäkö hällä, täällä niitä nyt kasvatellaan. ...ainiin, kahvikin on provinssilla omansa, mutta siit' mie en tiijä mittään muuta kuin et sellaistakin on.

Päivän Kunmingpläjäys oli tässä. Tulevina päivinä saatte kuulla vähän lisää; ensin tästä vaaleanpunaisesta hempeydestä jossa mä majailen, sitten höpöttelen jotain kielestä ennen kuin kerron teille bussillamatkustamisen ihmeellisestä maailmasta joka ei loppujen lopuksi ole sittenkään kovin ihmeellinen. Sitten tulee vielä pari merkintää, joiden jälkeen mun pitäis olla takaisin maisemissa ja saatan kertoa jotaintulevasta reissusta, joka menee etukäteen suunnitellen näin:

A) Kunming → 190 km → B) Jianshui → 80 km →
C) Yuanyang → 440 km → D) Xishuanbanna → 520 km → A) Kunming

Lämpimämpää pitäisi olla, Xishuangbannaan (/sen pääkaupunkiin Jinghongiin, johon ollaan mitä luultavimmin menossa) on luvattu yli kahtakymmentäviittä astetta. Katsotaan tulenko sitten punanahkana takaisin, mutta aurinkoa pitäisi olla luvassa ja siispä -lasit ja -rasvat (ne minimaalisen pienet tuubit jotka otin mukaan nenänpäätä varten) on pakattu ^^

Ja lopuksi vielä muutama teaseri; turha odottaa multa näin hienoja kuvia mutta voitte herkustella etukäteen ajatuksella siitä millaisia kuvia olis mahdollista ottaa jos osaisi ^^ Näillä näkymin palaan "livenä" maisemiin tammikuun puolivälisä.

Jinshua

Ei oo mun kuva

kuten ei myöskään tämä

Yuanyang

Jonkun toisen kuva

samoin kuin tämäkin

Xishuangbanna

Ja vielä viimeinen

Lisää lainattuja kuvia

hengissä. eipä muuta; vähän [erittäin] väsynyttä hymyä.

heräsin kahdeksalta. kymmeneltä markkinoille, ostin mung-papuja idätettäväksi ja eurolla saksanpähkinöitä ja puolikkaalla minimandariineja. puolilta päivin lähdettiin kunmingin toiseen kasvisravintolaan syömään. sieltä päivän pääkohteeseen eli kielikoululle rainbow bridgeen sopimaan asioista, aloitan yksityistunnit ensiviikolla kunhan sopiva opettaja löytyy. länkkärikahvilaan (m kävi tervehtimässä tuttaviaan) josta ostin mokkapaloja kun ajattelin viedä alakertaan uusille kiinalaisille ystäville, joiden luo mut kutsuttiin eilen sekä lounaalle että päivälliselle. mut olinkin sit niin väsynyt et kävelin suoraan kotiin ja suihkuun. nukuttaa, vaikka nousin just tehokkailta kymmenen minuutin päikkäreiltä. siirsin parturissa käynnin huomiseen. lähikaduilla on paljon hierojia, sokeat kuulemma parhaita, aion etsiä käsiini yhden mahdollisimman pian. ei muuta kunmingista.

Jjei, se toimii sittenkin ^^

Jjeii: passed through the great firewall ^^. Nettiyhteys tosin on hitaampi kuin mitä oon käyttänyt vuosiin. Enemmän kärsivällisyyttä, vähemmän surffailua.

Selvisin takaisin Kiinaan. Oon tosin vähän hämilläni: en todellakaan ajatellut kuukausi sitten, että tän puolen vuoden aikana tulisi vastaan tuttuja maisemia - ja nyt ne on jo tässä. Ja mä inhoan sitä miten vastuuttomasti käyttelen välimerkkejä ihan fiiliksellä. Huomenna meen poliisilaitokselle rekisteröitymään ja toivottavasti perjantaina kielikouluun hoitamaan asiat selviksi. Katselin illansuussa rinkka selässä uuden, kolmekymmentäkolmekerroksisen kotitaloni pihalta alas kadulle ja tunsin oloni kotoisaksi. Noilla kaduilla mä käyn vähän seikkailemassa. Ihan vaan katselemassa mitä löytyy. Lähellä on kaikkea: vaateputiikkeja, teekauppa, hedelmäkauppa, parturi, syömäpaikkoja... mitä vaan peruselämässä selviämiseen voi kuvitella tarvitsevansa. Bussiasemakin on kohtuullisen lähellä. Ja ette voi kuvitella (paitsi A ehkä voi) miltä musta tuntui kun selvis että ihan vieressä (ehkä "korttelin päässä" vaikka ei täällä sillä tavalla oikein voi mitata) on täysin kasviksinen ja kasviksen makuinen 1) kasvisruokapaikka. Ja vielä halpa sellainen. Alakerrasta voi ottaa lautaselleen seisovasta pöydästä mitä haluaa, yläkerrassa tilataan listalta. En pelkäis mennä sinne yksinkään, koska kaikki näytti niin syötävän hyvältä ^^

Ja tää asunto. Mä oletin Kiinassa vähän toisenlaista, mut tää on ihana! ^^ En siis tarkota mun unelmaa, vaan sitä, etten todellakaan kuvitellu pääseväni elämään näin halvalla näin hyvin. Kelpaa kyllä tää kahdennenkymmenennenensimmäisen kerroksen näköala läntisille vuorille auringonlaskua kohti. Ikkunoita ei kuulemma valitettavasti pysty pesemään :/

Muuta sekalaista:

Jutustin lennon ajan varsin mukavan keski-ikäisen kiinalaisen bisnesmiehen kanssa, joka lupasi näyttää mulle Shenzeniä jos tulen joskus käymään ^^ Oli vähän toista maata kuin se ranskanöhmöhm-maalainen jonka tapasin Hongkongissa.

Ilahduin kommenttiliudasta - vaikka kai sellaisella valituksella on pakko heruakin, eh... Kiitos teille :-)

Mulle tarjoutui tilaisuus päästä osaksi kiinalaisen gradun (tai vastaavan) "tutkimusaineistoa"; olisin voinu päästä ilmaiseksi uuden opetusmenetelmän koekaniiniksi mut juttu meni sitten yllättäen niin säädellyksi ja monimutkaisen tuntuiseksi, että halusin pitäytyä Raibow Bridgen yksityistunneissa.

Söin tänään mansikoita. Ihan äsken, itse asiassa. Mansikoita jouluksi, toinen satokausi nääs. En tosin ole kovin joulufiiliksissä, mut limbistä järjestelmää on aktivoimassa ainakin uunituore tulokas suoraan Hongkongista lahjana mukaan lähtenyt Starbuck'sin joulukahvi, ja lisänä tuhannen pirstaleiksi hajonnut mutta silti varmasti ah niin joulun makuinen Fazerin joulusuklaalevy. Ja Rajattomien joululevy. Kahden viimeisen yhdistelmä oli tosin siltä lähinnä siksi, että olin ajatellut viettää joulun yksin jossain tuikituntemattomassa pikkukaupungissa lounaisrannikolla. Toisin taitaa käydä. P.S. Äiti älä huoli, nyt kun oon takasin Kunmingissa niin saatan käydä ostamassa Whicker Basketista pipprakakkuja. ^^

And one more thing: 

Täällä on kylmä 

terveisin Sukat+Villasukat+Tossut+kahdet Housut + kolme Paitaa + lämmin Viltti. Ja sormet on silti jäässä.

...ainiin, mut ei tietenkään yhtä kylmä kuin Suomessa.

Hajotkaa - wait for it... 

pakkaseen.

_____________

1) kasviksen makuinen ei viittaa puisevaan tai muuhun vastaavaan, vaan siihen, että NFM eli ei mitään petkuhuiputuksia jotka on kasvista mut maistuu aivan lihalle

昆明

Kunming. Pistävä bensan katku tuntuu ohimoissa. Ympärillä seitsemän miljoonaa ihmistä. Loputtomasti korkeita kerrostaloja. Jo tämä kaupunki on enemmän kuin me. Vielä huomenna ehätämme paikasta toiseen, sitten on ehkä pohtimistauko. En osaa kiinaa. Osaan kuitenkin sanoa "minä haluan" ja "riisi" (muutamalla eri tavalla jotka tarkoittavat eri asiaa) ja "vihannekset" ja "kananmuna" ja "keitetty" ja "paistettu" ja "lasku kiitos". Lisäksi tiedän mistä nostaa rahaa. Ja olen taltioinut passin ja käteistä rahavyöhön, niin että jos mua ei ryöstetä niin selviän tästä. Kyllä mä selviän. Kiina tuntuu edelleen puoleensavetävältä, vaikka kaipaankin hengähdystaukoa. Tänä iltana laitan kuulokkeet korville ja palaan hetkeksi tuttuihin maisemiin.

Tänään (pe) oli mukava päivä, heräiltiin kaikessa rauhassa eli yhdeltätoista. On siis unirytmi vähän sekaisin, Suomessa en nuku koskaan sikeästi näin myöhään. Mut nyt onkin loma. Siinä rauhallisen heräilyn jälkeen heitettiin reput selkään ja takit niskaan ja lähdettiin kaupungille. Viime yönä satoi joten ilma oli vähän viileämpi ja mittari näytti siinä ulos lähtiessä vain 16 °C. Oon pahoillani, mutta mua ei kyllä yhtään harmita olla täällä säiden puolesta... vaikka on se Suomen talvikin ihan kiva, mut varmaan osaan vuoden päästä nauttia sit kaksin verroin enemmän kun tänä vuonna jää talvi väliin.

Noniin, hypättiin sitten bussiin, maksettiin huikeat 2 yuania (n. 25 cnt) / hlö matkasta ja mentiin syömään kivimetsän (eli eilisen reissukohteen) lähelle. Tällä kertaa saatiin maksaa ruoasta vähän turistihintoja, viiden lajin lounas oli normaalin <80 yuanin sijasta 101 yuania. Sellasta se on turistikohteiden lähellä. Mut ihan jees ruokaa, söin mm. tofunnahkaa. Kertoilen ruoista ja hinnoista ja sen semmoisista paremmin joskus omissa merkinnöissään, tää on enemmän tällainen päiväkirjamerkintä. Lounaan jälkeen suunnattiin läheiseen vähemmistökylään, jossa katseltiin talojen seiniin maalailtuja kuvia ja ostettiin parit tuomiset (siis lähinnä äiti osti). Iltapäivällä käytiin vielä vähän paikallista markettia ja supermarkettia kiertämässä ja tuli testattua mm. baozi.

Nappailin muutamia kuvia, mut mausteliemessä killuvat houkuttelevan näköiset vitivalkeat kananjalat jäivät kuvaamatta koska myyjä kielsi O.o sellainen on käsittääkseni aika harvinaista kun ei ollut ees mitään riskiä siihen, että joku ihminen jäis kuvaan. Mutta en jäänyt harmittelemaan; tilaisuuksia napata siivekkäiden kintuista kuva tulee varmasti vielä monta :)

Toreilta tultiin lähibussilla kotiin, bussissa oli tunnelmaa ja mua nuoremmat tytöt hymyili ja jutteli innokkaasti kun ne näki että bussiin nousee länkkäreitä. Bussimatka meni rattoisasti ja kun noustiin kyydistä muut matkalaiset jäi kattelemaan perään ja neljä, viis kamerapuhelinta nous ikkunaan räppäämään kuvan valkonaamoista. Mitäs siinä muuta kuin suut korviin ja aasialaispose ja vilkutukset perään niin kaikille jäi iloinen mieli tapaamisesta, jossa ei vaihdettu sanoja.

Ilta kului kotona päivien aikana kertyneitä herkkuja ja kummallisuuksia (lähinnä hedelmiä) maistellessa ja ihmetellessä. Huomenna (la) suunnataan takaisin Kunmingiin ja vietellään siellä aikaa keskiviikkoon asti. Mun pitäis mm. ostaa uudet housut: lähdin reissuun kaksilla pöksyillä (travelpants ja farkut), ja farkut kului jo haaroista puhki. Eh. Toivoa sopii että täältä löytyy naisia joilla on vähän leveämpi lantio, pituus on kyllä varmasti just passeli. Ihmiset nimittäin pukeutuu täällä ihan siististi, ois kiva sopia joukkoon.

Sitten, ihan vain mielenkiinnosta niille jotka kyselivät miten meinaan pärjätä valokuvauksen kanssa: eilen muistikortille tallentui noin 10 Gt. Tänään vain 3,5. Kyllä mä opettelen vielä hillitsemään itseni, + tähän mennessä oon ehtiny joka päivä käydä päivän kuvat pikaisesti läpi ja siirtää parhaat toiseen kansioon. Niin että mä en ehkä tarvitsekaan sitä kuukauden lomaa kuvien järjestelyyn täältä palattuani... :B

Ja edelliseen merkintään äitin korjaukset: me tosiaan lähdettiin matkaan maanantai- eikä sunnuntaiaamuna, ja tavattiin kentällä äitin sisko eikä täti. My bad.