Moriokasta Miyagin kautta Towadalle ja Hirosakiin

Sade on vihdoin lakannut. Tänään saattaa vielä tulla kuuroja, mutta huomisesta eteen päin on luvassa aurinkoisia päiviä - ja silloin sakuran pitäisi puhjeta täyteen kukkaan. Nukuin [taas] yhden yön hotellissa, ja söin tuhdin aamiaisen; olen suunnilleen oppinut arvaamaan, milloin kyseessä on tofu eikä liha. Lisäksi täältä pohjoisesta tuntuu jostain syystä löytyvän helpommin kasvisvaihtoehtoja. En tiedä voiko näistä vetää lankoja toisiinsa, mutta käsittääkseni pohjoinen Japani on eteläistä köyhempi, ja yleensähän liha on rikkaiden herkkua.

Lasisen teekupin kylki täyttyy sormenjälkiä kun lämmittelen käsiäni ulkona kävelyn jälkeen. Silmiä ja nenää kutittaa. Saattaa olla merkki pienestä flunssasta. Akitan hostilla oli tukkoinen pää ja se pyyteli anteeksi, kun saavuin kaupunkiin. Minkäs teet, niin että sitä odotellessa jos on tullakseen.

Blogiin tarttuminen tuntuu kolmenkin päivän jälkeen vaikealta. Näihin päiviin mahtuu niin paljon kaikenlaista uutta, ja mun pitää vaivata päätäni kovasti, että muistan edes missä olin eilen aamulla herätessäni. Illan ja aamun muistaa, mutta puolitoista vuorokautta, saati kaksi tai kolme ovat jo liikaa. Joudun kaivamaan kameran laukusta välttääkseni liiallisen pohtimisen aiheuttaman päänsäryn.

Noniin, viime päivityksen iltaan mennessä oltiin ajeltu riittävästi ja päädytty liftikuskin kanssa suunnitellusti Iwate-prefektuurin rannikolle "kuuluisalle näköalapaikalle"; rannalle jonka nimeä en muista enkä jaksa selvittääkään. Oltiin ostettu marketista syötävää ja naposteltavaa; katsottiin autossa läppäriltä Hunter X Hunter -animea ennen kuin simahdettiin auton takaosaan yhdentoista jälkeen.

Autossa ei ollut verhoja, joten mä heräsin ilman vaikeuksia (ilman minkäänlaista herätintäkään) auringonnousuun klo 4:45. Puettiin lisäkerroksia päälle ja loikattiin ulos räpsimään kuvia auringonnoususta - myöhästyttiin tosin osin kun ei oltu riittävän ärhäköitä eli nopsia nousemaan. Lisäksi mä jätin vara-akun autoon, joten kuvaaminen loppui lyhyeen kun en ollut huomannut akun olevan lopussa... :D Sellaista se on, mutta tuli ne kummalliset värit jotenkin taltioitua, vaikka linnun laulu ja aamutunnelma (ja varmasti paljon muutakin, mitä ei enää edes muista) kuvista puuttuukin. 

Auringonnousun ensimmäinen muisto.
Iwate ken, Japan.

Yhden yön hotelli.

Auringonnousun ihailun eli 45 min ulkoilun jälkeen palattiin autolle nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi. Herättiin yhdeksältä, ja lähdettii matkaan yhdeltätoista. Oltiin varattu edellisenä päivänä huone syrjäisestä pikkuhotellista Towada-järven ("Towadako") rannalta, ja suunniteltiin ajelevamme päivän aikana rantaviivaa pitkin pohjoiseen maisemia ihaillen ja saapuvamme hostellille neljän, viimeistään viiden aikaan. Kaikkea voi aina suunnitella...

Iwaten rannikolla.

 

2011 tsunamin jälkiä Iwaten rannikolla.

2011 tsunamin jälkiä suht kaukana vesirajasta. Hotelli on
edelleen käytössä, mutta ei turistien vaan rakennusmiesten
majapaikkana.

 

Turhautumisenmuistelukuva: auto ei pysähtynyt Heti, ja niin
Kuva jäi ottamatta. Aurinko taustalta haalistui sinä aikana kun
käytiin kääntämässä auto. Mutta onpahan edes kuva muistona.

Izakaya eli japanilainen pubi; päivällinen matkan varrella.

Kevään korvalla. Oirase, Aomori, Japan.

 

Oirase, Aomori, Japan.

Ilmainen lumitie (tuli mieleen aiempi
ja huomattavasti kalliimpi kokemusmatka).

 

Laskettelijoiden suosiossa oleva Sukiyu onsen Eh. Mutta ihan
ylihinnoiteltu paikka (600 yeniä/allas; vaihtoehtoina yksi joko
 seka- tai pelkästään oman sukupuolen sisäallas).

Satunnainen "paikallinen herkku" -syömäpaikka.
Hirosaki, Aomori, Japan.

Näkymä Route Innin ikkunasta tänäaamuna. Hirosaki, Japan.

Noniin, Olennaiset matkajutut on taas kirjattu ylös. Päässä ei ole kovin montaa ajatusta; olen onnellinen pienistä asioista kuten siitä, että viereisen pöydän ketjupolttajat saivat keskustelunsa päätökseen. Ja siitä, etten pessyt pyykkiä eilen vaan vasta tänään, että saan tupakan savun pois. Mistä johtuu, että tupakka ei haissut Kiinassa yhtä pahalle kuin täällä?

Matkaa on jäljellä kuukausi. Ajatella. Enkä ole vielä tehnyt mitään asunnon hankkimisen eteen (lukuun ottamatta mainintaa fb:ssa). Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa valmistautua ajatukseen Suomeen paluusta. Mutta vielä sitä ennen edessä on pari kuulemma-kuvauksellista pysähdyspaikkaa ennen Tokioon menoa; sitten Tokiossa isot festarit ja vähän chillailua ja kaupunkiin tutustumista ennen kuin ajattelin ottaa vihdoin seitsemän päiväisen reilipassin käyttöön ja junailla Japania ristiin rastiin; ajatuksia kohteista on, mutta mikäänhän ei ole koskaan varmaa, niin että palaillaan viimeisiin kohteisiin sitten kun sinne päästään...

Sateinen Tohokun kevät vai ame onna?

Olen pyörinyt Tohokua eli Japanin pääsaaren Honshun pohjoisempaa puolta ristiin rastiin kaiketi jokusen päivän, vai lienenkö jo viikko vierähtänyt. Sadetta on piisannut, ja olen joutunut vakavasti miettimään, olenko japanilainen ame onna - nainen, jota sade seuraa. Toivottavasti kyse on vain keväästä =)

Viime päivinä olen lillunut onseneissa (senkin jälkeen kahdesti kun viimekirjoituksessa asiasta mainitsin) ja testannut mixed bathin eli miesten ja naisten sekaonsenin. Vesi oli valkean maitomaista, joten näkyvyys veden alla oli nolla, mutta olin silti altaan ainoa nainen. Japanilaiset miehet siirtyivät puolessa minuutissa kaikessa hiljaisuudessa eleettömän kohteliaasti altaan toiselle laidalle. Sisällä naisten puolella paikallinen nainen tiesi kertoa, että vielä hänen isoäitinsä (tai isoäitinsä isoäidin, ei näitä oikein muista) aikana oli luonnollista käydä sekakylvyssä. Syytä tilanteen muutokseen en ole japanilaisilta kuullut, mutta joskus luin, että sekakylvyt olivat lähetystyöntekijöille aikoinaan kauhistus ja niinpä ne laitettiin heti pannaan. Liekö samoilta ajoilta periytynyt naisten pelko miehiä kohtaan - lähinnä liittyen samassa huoneessa nukkumiseen. On kuin miehet muuttuisivat pimeän tullen pedoiksi jotka eivät voi hallita itseään. Mä en kylläkään osaa määritellä sitä, mitä normaali suomalainen vastaavasta tilanteesta ajattelee, taidan itsekin olla vähän poikkeustapaus asuttuani mies-naiskommuunissa. Mitä nyt muutenkin tällainen ituhipahtava kasvissyöjäkummajainen...

Noniin, lisäksi olen istunut tuntikausia autossa sateen piiskatessa peltoja ja pientareita. Eilen pyörähdettiin K:n kanssa Tazawako-järven ympärystä. K on siis japanilainen herrasmies, joka poimi mut kyytiin liftaamasta keskeltä ei mitään; K vaeltaa kultaisen viikon eli tiistai iltapäivään asti autollaan Tohokua ristiin rastiin vailla suunnitelmaa, niin että mulle vähän niin kuin siunaantui autokuski, kun K kysee kovasti mitä mä haluaisin nähdä ja sanoi vievänsä mut minne haluan. Pysytään kuitenkin kohtuuden rajoissa, ei ole reilua ottaa japanilaisesta ystävällisyydestä kaikkea irti. Tässä parit räpsyt eiliseltä päivältä:

Joku nähtävyys Tazawakon rannalla ^^

Tazawako-järvki lounaspaikan sateisen ikkunan läpi.
Tazawako, Akita.

Illaksi palasin Akitaan ja menin hostieni (tai hostin ja hänen äitinsä) kanssa paikalliseen pikkubaariin live jazz -keikalle, joka pidetään joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Ai että mitkä jamit! Keikka alkoi kahdeksalta, puoli kymmenen oltaisiin mieluusti jääty jatkamaan mutta nälkä alkoi kurnia kun reissaamisinnostuspäissämme ei kukaan oltu oikein syöty kunnolla (mä olin syönyt parhaiten; varmaan koska japanilaiset on ehkä tarkempia syömisestä myös matkustellessaan kun tällaiset mistään mitään tietämättömät reissaajat joille ruoan etsiminenkin on vieraassa kulttuurissa joskus vähän mendokusai, työlästä).

Jazz jamit kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Akita, Japan.

Löydettiin aivan upea okonomiyaki-paikka ja voi hitsit kun en ottanut kuvaa. Mutta sain hyvän kasvisversion ja masun täyteen, niin että 11pm oli hyvä mennä vielä lillumaan Hana no yu -hotellin kahdentoista altaan spahan eli kylpylään. Altaat - ja kaiketi vesikin - jäljittelivät onsenia, ja kokemus oli varsin rentouttava, vaikka vesi ei "ihan aitoa" ollutkaan :D Paikasta löytyi myös olohuoneen kokoinen avara, taulu-tv:llä varustettu sauna, jossa ehdin 45 minuutin pikakylpemisen aikana käydä kahdestikin. Ja varmaan vain saunasta viileään järviveteen hypänneet (tai avannossa käyneet) tietää sen tunteen, mikä mulle tuli kun saunan jälkeen upotin itseni kylmävesi altaaseen. Voi ah sitä autuutta! Sanoin aiemmin samana päivänä kylpykaveri-japanilaiselle onsenissa, että voi olla että onsen voittaa saunan. Mutta perun puheeni: ainakin sauna + vilvoittavaan veteen pulahtaminen sen jälken lyö onsenin sata - kolmetoista!

Menin nukkumaan yhdeltä ja heräsin aamulla vaille kuusi tullakseni aikaisella junalla Moriokaan. Eilen aamulla kirjoitin K:n avustuksella matkasuunnitelman, ja kolme tulevaa päivää menee Iwate- Aomori -akselilla; hiukan maisema-ajelua, hiukan kävelyreittejä ja hiukan ehkä sakuraa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Jatko riippuu vielä vähän siitä, miten sohvasurffaus onnistuu, mutta päätin jättää Hokkaidon joka tapauksessa väliin; kulkemisiin sinne ja takaisin menisi vähintään kaksi päivää, voi olla että menisi kolmekin, jolloin päiviä itse Hokkaidolla olemiselle jäisi noin viikon verran. Ja hintaa tulisi pelkille kulkemisille arviolta 200 - 300 €. Totesin, että ei taida olla tällä kertaa sen väärti, kun sääkin on siellä vielä niin kylmä. Jos olisi enemmän aikaa, menisin ehdottomasti säästä ja hinnasta huolimatta.

Lisään loppuun vielä kolme päähän pälkähtänyttä mutta varsin sekalaista ajatusta, jotka mut on yllättäneet Japaniin tultua (eli joiden kuvittelin olevan toisin)

1) Täällä ei juurikaan katsota animea. Suuri osa ei edes tiedä animen ja mangan eroa.

2) Kaikki japanilaiset talot eivät ole kauniita. Itse asiassa maaseudulla matkaillessani olen joutunut rankasti kyseenalaistamaan ajatuksen japanilaisesta estetiikasta (mulla oli tänne tullessa se käsitys, että Japanissa kaikki on kauniisti ajatuksella suunniteltu ja rakennettu).

3) Tiet ovat huonossa kunnossa. Suomalainen asvalttitie on huomattavasti parempi kulkea.
4) Täällä ei ole roskiksia. Suomessa ollaan totuttu siihen, että roskat voi dumpata roskikseen joka kadun kulmassa, mutta täällä ihmiset opetetaan viemään roskat kotiin. Lähin julkinen roskis löytyy yleensä lähimmän combinin eli convenience storen eli [yleensä 24/7 auki olevan] kioskin oven luota. Onneksi ne ovat sentään valtavan yleisiä, mutta multa meni hetki tottua siihen, että mun pitää itse asiassa poiketa kadulta, että pääsen roskista eroon. めんどくさいな~...

Mutta ihmiset. Ei tällaisia ihmisiä löydä varmaan mistään muualta maailmasta........ Ü Edellisen hostin äiti, joka ei ole matkaillut paljoa, eikä koskaan yksikseen, kehui maata helpoksi matkustaa ilman kielitaitoa. Ihmiset ovat avuliaita. Hän totesi myös, että hän nyt onkin ollut "poikansa vastuulla", voisi hän viettää täällä päiviä itsekseenkin ja viihtyä silti loistavasti. Ja mää komppaan. Ja Madventures kanssa: Japani on varmasti yksi maailman helpoimpia maita matkustaa.

Nakufestarit, yhden päivän talvi ja ensikosketus onseniin

Kun ulkona on neljä astetta plussan puolella ja tässä vanhassa guesthouseksi muutetussa talossa sisällä tasan saman verran, yllättyy itsekin siitä miten iloinen on siitä, että vessan istuinrengas on japanilaiseen tapaan lämmitetty (tosin näissä lämpötiloissa pitäisi sanoa ennemminkin "ei ole kylmä"). 

Olen Matsumotossa keskellä Japania - matkasin tänne Takayamasta/ Furukawan nakufestivaaleilta lumisen huipun halki hyvässä seurassa. Kuvassa olijoista tosin vain lumi seurasi mua, niin että paljas (ja lunta pitkään aikaan näkemätön) maa oli mun ensimmäisen yön jälkeen viiden sentin lumikerroksen alla. Aamulla sää muistutti kovasti Suomen kevättä loskineen pilvineen, mutta myöhään iltapäivällä supermarketissa ruokostoksilla käydessä tiet olivat jo kuin mitään lunta ei olisi koskaan ollut ollutkaan.

Furukawa, Gifu, Japan 19.4.2013

Kettuminiatyyripatsas sakurapuun varjossa, Furukawa

Kevään korvalla, Furukawa

Festivaalien valmistelua. Furukawa festival

Festivaali"kärryn" koriste. Furukawa festival

Musikantit asemissaan. Furukawa festival

Normipäivä. Furukawa festival

Mörkö tässä tanssii ja ruokopillit soi... Furukawa festival

Pussihattara: Wanted Chopper petto, 500 beli. Furukawa festival

 

Festariherkkuja: sokerikuorrutteista omenaa.
ja suklaa-banaanicrepeä. Furukawa festival

The naked men and their drums. Furukawa festival

Tasapainoilua. Furukawa festival

Nuoriso keikkuu rummunkantovarsien päissä, vanhemmat seuraa
asemissa taustalla rumpujen päällä istuen. Furukawa festival

Minnan yksipäiväinen talvi 2013. Takeyama.

Oli siellä muitakin: Taiwanilaisten uuden vuoden aikaan
Japani pursuaa turisteja.

Ja taas mun tekee mieli painaa mieleen: Furukawassa törmättiin paikalliseen pariskuntaan, jonka luo olisi päästy iltaa istumaan ja festivaalien päätösparaatia seuraamaan iltakymmenestä puoleen yöhön. Mutta väsymys iski ja päätettiin lähteä kymmeneltä muiden hostellilta juhlimaan tulleiden seurassa takaisin Takayamaan. Vaan ei sitä niin vähällä japanilaisten ystävällisyydestä pääse: kun menin ilmoittamaan, että olemme erittäin iloisia ja kiitollisia kutsusta, mutta tällä kertaa on jätettävä väliin (aamulla aikainen herätys), oli pöytä katettu ja tulkaanytedesviideksiminuutiksi ja niinpä sain maistella japanilaista kullertavaa sakea jossa on ihan oikeasti kultaa ja juteltiin muumeista ja mainiosta aomorilaisesta (Pohjois-Japanin kaupunki) omenamehusta. Ja nyt on sitten [taas] yksi paikka lisää, mihin on "koska vain tervetullut" Ü

Viime päivinä tuli ensi kertaa testattua onsen eli kuuma lähde. Japani on onseneistaan tunnettu, eikä muuten ollut mikään huono reissu: iho tuntui jälkikäteen raikkaalta ja pehmeältä ja mieli oli rento kuin keitetty spagetti. Oli jopa sen verran mieluisaa, että olen tämän päivän suunnitellut sopivaa ryokan/onsen kohdetta parille seuraavalle päivälle. Ryokan tarkoittaa perinteistä japanilaista majoitusta, joka kuulemma jokaisen Japanissa käyvän tulisi testata. Mulle valitseminen tosin teettää hiukan työtä, koska useimmiten huoneet (ja hinnat) ovat kahdelle, ja yhden hengen huoneetkin maksavat vähintään puolitoista kertaa sen, mitä enimmillään haluan maksaa hostellista. Vaan kerrankos sitä täällä kaksikertaa ollaan, ei auta pihistellä ^^ Onseneissa käynti ei ole kovin kallista [itsessään], mutta esimerkiksi Hirayuun reissu maksoi reilun 30 €: 500 yeniä onsenista, 3000+ yeniä Takayama-Hirayuu-Takayama -bussista.

Kuumimmat altaat. Hirayu no mori onsen

Minnan lemppariallas. Hirayu no mori onsen

Eiköhän noita tuossa. Tällä hetkellä viihdyn erinomaisesti pari kuukautta sitten Matsumotossa avatussa japanilaisessa guesthousessa, jossa olen ainoa asukas. Viime yönä mulla oli seurana viisi tokiolaista (joista yksi nukkui mun kanssa dormissa), mutta kaikki palasivat tänään Tokioon mennäkseen huomenna töihin. Hauskaa on se, ettei henkilökuntaakaan ole paikalla - kaikki kuusi paikan työntekijää, samoin kuin omistajakin, pyörittävät guesthousea pitkäpäiväisen päivätyön sivuduunina, joten he käyvät täällä lähinnä vastaanottamassa vieraat sekä avaamassa ja sulkemassa ovet. 

Talo on vanha ja tuntuu kotoisalta - itse asiassa mun eilen illalla myöhään kaupunkiin saapuessakin mulla oli kotoisa olo, vaikkei turisti-info ollut enää auki eikä mulla ollut yöpaikan sijainnistakaan muuta tietoa kuin "linnan lähellä" (mikä on melkoisen laaja käsite). Starbucksin ystävällisen henkilökunnan ja WiFin avulla selvisin kuin selvisinkin vesisateessa mutta hyvällä mielellä oikeaan paikkaan vähän vaille yhdeksän illalla erinomaisen väsyneenä ja hiukan yskivänä - niin että omistaja tilasi mulle tuota pikaa puhelimella jonkun välityksellä yskänlääkettä. ..jonka tosin muistin ottaa vasta tänä aamuna. Ja lääke kuuluu palveluun. Ja tölkkikahvi satunnaisesti tarjottuna ^^. Tää paikka on enemmän koti kuin guesthouse. Minnan mieltä riemastuttaa kun se löytää tällaisen paikan johon ei kovin moni länsimaalainen eksy vahingossakaan. Vaikka sisällä on kylmä (kuumailmapuhallin taistelee urheasti neljää astetta vastaan), ei mua haittaa: onhan mulla Yantaista ystävältä saatu pipo päätä lämmittämässä ja fleece ja villasukatkin vielä matkatavaroissa mukana.

Hinnoista pari mainintaa:
* Japanissa on kätevä lähettää matkatavaroita postilla kaupungista toiseen, hinta määräytyy tavaran koon perusteella. Mun rinkan lähettäminen Takayamasta Matsumotoon (toimitus ovelle) kesti päivän ja maksoi 14 €. En tosin tiennyt, ettei painoa huomioida, ja niin pakkasin painavimpia tavaroita itselleni vuoren yli mukana kannettavaksi... :D
* Bussilla matkustaminen tuntuu ihan sairaan kalliilta. Varmaan samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Parin päivän päästä menen Naganoon ja ostan itselleni Itä-Japanin reilipassin, jospa sillä sitten surrailisi niin paljon että tulisi siinä sivussa säästäneeksi rahaa vai miten se meni.......