My Chinese Name

Sain opettajalta läksiäislahjana kiinalaisen nimen, jonka hän oli mulle miettinyt. Tästä eteen päin esittelen itseni kiinalaisille nimellä 明娜 [míngnà]. 

Ensimmäinen merkki 明 tarkoittaa kirkasta. Jälkimmäisen tavun 娜 valinnalle on kaksi syytä. Ääntämysasulla "nà" merkki on yleinen naisten nimissä (esim. Anna 安娜, Diana 黛安娜) ilman sen suurempaa merkitystä. Merkityksellinen siitä tulee ääntämyksellä "nuó"; kaunis.

Lisäksi merkeistä voi löytää kaksi yksityiskohtaa muistona näistä päivistä: 明 on sama merkki kuin tämän mun ensimmäisen Kiinan kotikaupunkini nimen [昆明] jälkimmäinen tavu. 娜 puolestaan muistuttaa mua opettajastani, sillä 阝löytyy myös hänen sukunimestään.



Tykkään.

Oh Grace You Made My Day

Tänään oli viimeinen kokonainen päivä Kunmingissa. Aloitin tehokkaasti melkein nukkumalla pommiin. Yleensä selviän nukkumaan kahdelta mutta viime yönä meni kolmeen ja vaikka heräsin kellon soittoon, en muista edes ajatelleeni että "vielä hetki" mutta niin vain kävi, että kun räpäytin silmiä, kello oli hurahtanut puoli tuntia eteen päin. Taidan käydä aurinkovoimalla, kun olen jaksanut yllättävän hyvin näitä viisi, kuusituntisia öitä jo reilun viikon verran. Ja vielä hyvällä mielellä Ü

Viimeiset oppitunnit meni hujahtamalla; ehdittiin parahiksi käydä viimeinen kappale loppuun ja selvitellä käytännönasioita mun matkaan liittyen. Aivan upea ja huippu, todella ystävällinen avulias opettajani hurautti eilen tuntien jälkeen pikkumopollaan juna-asemalle ostamaan mulle junalipun. Ja kun yöjunaliput neljän yön päähän oli ehtineet jo mennä, hän kärsivällisesti kävi läpi mun kanssa erilaisia vaihtoehtosuunnitelmia. Päädyttiin viimein siihen, että menen ensin Shangri-la:han (Tiibetin rajamaille; yöllä voi olla pakkasta -20 astetta ja päivällä, jos aurinko paistaa, 20 astetta lämmintä) pariksi, kolmeksi päiväksi, ja sen jälkeen eteläisempään Daliin pariksi, kolmeksi päiväksi. Kertoilen reissuista sitten kunhan pääsen vauhtiin.

Mää ja kiinankielen opettaja koululla tänään (to) viimeisten tuntien jälkeen

Mutta tänään. Oi että, Grace made my day. Tapasin Gracen ekan kerran jouluna, eikä olla sen jläkeen oltu yhteyksissä. Mut sovittiin srk:lla että tavataan vielä ennen lähtöä, ja siispä mentiin tänään yhdessä lounaalle. Ja millaiselle lounaalle! ...Kyllä hiukan käväisi katumus mielessä, kun vaihdoin eilisen päivällispaikan tästä toiseen ravintolaan keskustassa asuvien mukavuutta ajatellen. Kerta kaikkiaan mitä ruokaa! Ja hymyilevä henkilökunta - sitäkös tämä tyttö arvostaa Ü

Meidän suloinen tarjoilijapoikanen suositteli mansikka-jotain-jotain. Oli kyllä paras suositus ikinä! Revettiin nauramaan kun ruoka tuli pyötään näytti niin hyvältä (kuva on heikko jäljitelmä siitä mitä silmien edessä oli) ja asetelma oli ihan toista maata kuin perusravintoloissa. Suositeltu ruokalaji paljastui vuohenjuustopalleroiksi, joissa oli ah niin upean rapea pinta ja herkullisen mehevä sisus, että henki meinasi salpautua syödessä... Upeaa on myös se, ettei ruokalajit ole hinnalla pilattuja: maksettiin neljästä ruokalajista (ja kukkaisteestä, jota näissä paikoissa yleisesti tarjoillaan) 54 yuania per nenä. Siis mitä ihmettä kelatkaa ny vähän: vajaa 7 €/hlö. Kuopiossa sillä ei saisi edes kiinalaista take awayta.

Vege-ravintolan henkeäsalpaavat vuohenjuustopallerot mansikoilla,  
 makealla kastikkeella ja qingcài:lla eli vihreillä vihanneksilla.

Ps. Kunmingissa on ainakin kolme vegeravintolaa joita ei mun ymmärrykseni mukaan näy HappyCow:ssa. Tuo tämän päiväinen löytyy Beijing-streetin varren Fortune Centerin takana olevalta länkkärialueelta (oisko kolmisen korttelia FC:ltä), toinen on Renminlun eteläpuolella Beijinlusta itään (vegelounasbuffet; vähän vaikeammin löydettävissä pikkukadun varrella piilossa normaaliravintolan yhteydessä) ja kolmas tästä ihan meidän läheltä, nimeä tiedä nimeä. Tai "tiedän", mun lähellä oleva ja tän päivinen on molemmat buddhalaisia ja yläpuolella lukee simppelisti "Vegetarian restaurant". Eh. Haluisin kyllä päivittää HappyCown, mut jää kielitaidon puutteessa ensikertaan... 


Mahat pulleroisina pyörittiin "duìmiàn"1) eli suunnilleen vastapäätä olevaan  Silver Spoon -kahvilaan jälkkäreille. Ja kyllä meni ihan ranttaliksi; Grace tilasi mulle vadelma-jotainjotain-laten ja kotitekoisen cappuchino-valkosuklaajäätelön (tekivät siinä tiskillä mun selän takana jätskikoneella ^^), ja itselleen ruusu-pu'erteen ja vadelma-juustokakun. Ja mä en voinu olla lisäämättä joukkoon vielä muhkean mehevän näköistä kilpikonnakakkua (suklaista sellaista). Juhlistettiin siis kaikin voimin syömällä ja herkuttelemalla mun viimeistä päivää Kunmingissa, enkä olisi osannut olla rentoutuneempi.

Grace tarjoutui herkuttelun jälkeen vielä lähtemään mun mukaan Kunmingin pohjoislaidalla sijaitsevaan Black Dragon Pool -puistoon (黑龙潭 hēilóngtán). Otettiin vähän neljän jälkeen bussi läheiselle bussiasemalle, josta 159路 vie perille, ja 128路 vielä pidemmälle ellei osaa jäädä kyydistä oikealla kohden. Oltiin bussiasemalla puoli viiden maissa. Ja oltiin vielä puoli kuudeltakin. Ja vähän sen jälkeenkin, kunnes jalat sanoi että nyt loppui seisominen ja päätettiin ottaa taksi. Maksoi 15 yuania (pari euroa). Taksissa mieliala nousi - joskaan se ei hyvässä seurassa ja hyvin syöneenä ollut kovin ehtinyt laskeakaan - ja vaille kuusi saavuttiin vihdoin juuri parhaan, lämpöisen kultaisen valon aikaan perille. Ja kyllä tuntui, että kävi sen lisäksi vielä säkä kun lippuluukut näytti olevan kiinni eikä portilla ollut ketään keräämässä maksuja. Ehkä tänään pääsee ilmaiseksi...?

Mutta totuus oli toisenlainen. Grace on kyllä ihan parasta seuraa parhaalla asenteella; väsyneenä ja janoisena ja jalat kuolleinakin se repesi neljässä sekunnissa nauramaan kun meinattiin kävellä sisään ja vartija tuli kertomaan, että puisto suljetaan eikä sisään ole asiaa.


Niin että tässä se nyt sitten on, mun kotia lähinnä oleva Kunming-nähtävyys, johon vihdoin lähtöä edellisenä päivänä sain Gracen avulla itseni raahattua: 

Melkein onnisti.
黑龙潭 hēilóngtán, 昆明 kūn​míng, 云南yún​nán

Upea päivä. Upeat kolme kuukautta Kunmingissa. Haluan jo tulla takaisin vaikken ole edes lähtenyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1) duì = right, just; miàn = face; "vastapäätä" mutta ei yhtä tarkasti kuin suomen kielellä sanottuna. Kiinalainen "vastapäätä" tarkoittaa kaikkea näköetäisyydellä/ nähtävillä olevaa

I choose not to stay in one single place

Eh, seitsemäs päivä maaliskuuta. Miten sitä voidaan jo taas olla niin pitkällä? Huomenna on viimeiset oppitunnit. Mä luulin pitkään, että opiskelisin vielä ensi viikon, mutta voinkin lähteä lomalle. Ja kuten aina ennen lomaa, mullakin on nyt kauhia kiire. Ihana kiire. Kiire, jonka aiheuttaa se, että ihmiset haluaa nähdä mua ennen kuin lähden. Kiire, jonka aiheuttaa se, että mä haluan nähdä ihmisiä ennen kuin lähden. Onnellista. 

Onnellista on myös se, että mun opettaja ja kämppis on molemmat erittäin avuliaita. Ja parhaaseen mahdolliseen aikaan; silloin kun mulla on yhtäkkiä kiire. Kun pitää muistaa ja mennä ja selvittää uusia asioita. Opettaja osti mulle paikallista teetä. Hyvää laatua. Maksoi melkein tuplasti enemmän kuin olin antanut luvan, mutta en harmittele ollenkaan. Oli nimittäin 物美价廉 [wù měi jià lián], vapaasti käännettynä hyvä diili. Maksoin kahdenkymmenen vanhasta hyvälaatuisesta vuosikerrasta 150 yuania/ kakku. Paikallinen kertoi, että maksaa yhden, kahden vuoden ikäisestä vuosikerrasta 70 - 80 yuania. Taisin saada ystävähinnalla...

Kämppis taas vei mut kukkais-lintumarketille, josta ei tosin löytynyt kaivattua Mao-kelloa, mutta muuta sekalaista krääsää kyllä. En päätynyt toistaiseksi ostamaan mitään, vaikka tarjolla oli kaikkea toukista koruihin, pillipiiparivehkeistä vaateriepuihin sekä teestä ja teeseteistä kaneihin. Ja tietenkin kukista lintuihin. Hauska oli kierrellä, mutta kamerasta loppui akku kesken ja niinpä jäi (Kunmingissa melko harvinaiset) vanhat rakennukset kuvaamatta parhaan valon aikaan. Life is life.

Juup, olen siis tapaillut ihmisiä - sekä uusia että vanhoja. Tosin melko vähän näitä uusia tuttavuuksia; osan uusista olen jotenkin "kadottanut". Yhteyden saaminen ihmisiin on nimittäin välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa; milloin prepaidista on [vastaanottajalla] rahat loppu, milloin... noh, syitähän voi olla monia. Mutta Menan sentään tapasin; couchsurffarin, jonka kanssa jaetaan varmaan osa Pohjois-Yunnanin reissusta. Suunniteltiin tänään matkaa päivällisellä, jolle seitsemästä kutsutusta neljä pääsi tulemaan. Kiireinen kaupunki. Mutta viihdyin seurassa ja luulen että muutkin viihtyi, niin että olen tyytyväinen. 

Huominen (to) on täynnä ohjelmaa. Aamulla menen viimeisille luennoille (harkitsin meneväni ennen luentoja kuvaamaan aamuauringossa vanhoja rakennuksia, mutta totesin että kun kello lyö kohta kolmea yöllä niin parempi ehkä panostaa nukkumiseen, vaikka jälkikäteen harmittaisikin se, ettei ole kuvia muistuttamassa millaista täällä oli), ja luentojen jälkeen nousen mahdollisimman pian bussiin suunnatakseni keskustasta vähän itään ystävän kanssa lounaalle. Sitten joko tapaan toisen ystävän tai käyn Walmartissa viimeisillä ostoksilla, ja suuntaan bussilla muutaman kilometrin pohjoisemmaksi puistoon, jonka opettaja sanoi olevan nyt täynnä kukkivia puita ja puskia. Auringonlaskun aikoihin suuntailen takaisin kotiin ja soitan siskon kanssa Skype-puhelun. Aloitan pakkaamisen ja siivoamisen. 

Perjantaina. Hmm. Perjantai on vielä auki. Saatan lähteä Pohjoiseen jo perjantai-iltana, missä tapauksessa hoitaisin aamulla loppuun pakkaamisen ym. asiat, kävisin palauttamassa pyörän ja oi-toivoa-sopii saunomassa suomalaistuttujen luona ennen suuntaamista suomalaiskaverin luo kaupungin länsilaidalle ehkä leffaa katsomaan tai muuten vaan aikaa viettämään. Ja illalla sitten bussiin.

Jos lähden vasta lauantaina, ehtisin ehkä vielä käydä parturissa ja lähetellä muutamia sähköposteja ja kirjoittaa blogimerkintöjä. Voi jäädä haaveeksi, mutta katsotaan kuinka Minnaa onnistaa.

Ja ajatuksissa soi: 

"I've met so many amazing friends..." 

En mieti sitä, että olen kohta lähdössä enkä enää näe näitä ihmisiä. Muuten tulisi ikävä ja itkettäisi. Parempi katsoa eteen päin.

Btw, maha on ollut loistokunnossa viimeisen xxx-aikaa. Ja olen syönyt maitohappobakteereita kiitettävän säännöllisesti - olen melkein ylpeä itsestäni kun muisti on toiminut hyvin. Musta voisi tulla vielä hyvä potilas...

Ensin kielestä, koska harhauduin...

Kyllä sietää hävetä kun viikko vierähtää helposti mitään blogiin päivittämättä, vaikka parhaina päivinä kävijöitä on nelisenkymmentä. Sääli tuottaa ihmisille pettymys päivä toisensa perään... Niinpä mä koetan nyt vähän ryhdistäytyä ^^

Mutta ei täällä ole kummia tapahtunut. Olen ollut lomalla eli tekemättä oikeastaan mitään reilun viikon verran. Mainittavan arvoista on lähinnä se, että ensimmäisenä vapaapäivänä kielenopettajani vei mut lounaalle siskonsa ja heidän molempien lastensa kanssa. Ja ettepä uskokaan: mut vietiin buffetkasvisravintolaan, jota ei mainita edes happycow:ssa - varmaankin koska paikka oli vähän mutkien takana sivukujalla syrjässä niin, että näytti kuin oltaisiin puikadettu satunnaisen talon sisäpihalle. Oli muuten maan mainiota ruokaa Ü. Pääsin [osittain pakosta, koska opettaja oli mukana] näyttämään kiinankielen taitoni ja voi sitä ylistyksen määrää mikä sateli opettajalta ja hänen siskoltaan. Ei mun kiina vielä niin hyvä oo... Mutta hyvät naurut sain aikaiseksi kun vastasin kiinalaiseen tapaan että 哪里哪里 [nǎlinǎli] (sananmukaisesti "missämissä?").

Vähän Kaikkea buffetista. Kuva kuvan vuoksi - miten mua kaduttikaan että jätin salaman kotiin - ja voi ahdistus missä olet rakas ystäväni Photoshop, sä oisit voinu pelastaa tässä niin paljon... *kyynel* Kyllä, mun sydäntä todella riipii ja kirpaisee ja hävettää laittaa kuvia joihin en ole alkuunkaan tyytyväinen. Kun värisävytkin on ihan kummalliset. Ja kyllä, mä tiedän, ettei pitäisi kertoa kellekään niin harva ehkä ajattelisi, mutta... Eeh, tää taitaa karata käsistä. Piste. Ps. Ruoka oli hyvää.

Muuten olenkin sitten ollut pitkälti lomalla kiinankielestä; mitä nyt satunnaisesti toivotan kämppikselle hyvää yötä (晚安 [wǎn​'ān]) ja hyvää huomenta (早上好 [zǎo​shang​hǎo]). Juu ja tänään - en tiedä mihin kyytiin olisin päässyt, mutta: matkalla "seurakunnalta kotiin" eli tyypillisen kolmen tunnin lounastamis- ja jutustelumutkan jälkeen jeah sain vihdoin keskustella kiinaksi muutaman lauseen sen maastopukuisen keski-ikäisen mukavan miehen kanssa, joka on monta kertaa tervehtinyt 早 zǎo:lla  ("aikainen" eli 'huomenta') tai 你好 nǐ​hǎo:lla ("sinä hyvä", kuten kaikki varmaan tietää...) kun olen ollut matkalla bussiasemalle tai kotiin. -- Sivumennen: mä olen selvästi rakastunut pitkiin ja monimutkaisiin lauseisiin. Pahoitteluni. -- Tänään olin jo ehtinyt kävellä ohi kun mies huusi perään jotakin, ja mä päätin, että nyt keskustellaan kiinaksi. Käännyin takaisin ja kysyin että 什麼 [shén​me], "mitä?). Eihän sitä tule koskaan kieltä opittua jos ei puhu. Ja jos joku mulle alkaa jutella niin pakkohan siihen on jotain yrittää sanoa. Ystäväni Jordonin sanoin: fake it till you make it ^.^

Keskustelua en kovin paljoa osaa tähän avata. Se koostui paljolti mun kysyvistä katseista ja toistuvista "hmm.. shénma?"-hyminöistä ja siitä, että yritin toistaa ne sanat jotka ymmärsin. Ensin ilmeisesti selviteltiin (monilla pitkillä lauseilla), olenko yksin. Bongasin sanat "一个人 [yī gè rén]" eli "yksi ihminen", ja osoittelua ja elehdintää selvitti loput merkityksestä. Kyllä juu, yksin olen. Seuraavaksi herra totesi, että "我给你 [wǒ gěi nǐ] ---" eli "minä annan sinulle" jtknjtkn. Öh. Hyvä on: "我懂你给我... 什麼?" - minä ymmärrän, sinä annat minulle... mitä?" Lause toistettiin mulle hitaasti, ja tällä kertaa bongasin myös sanan "Kunming". Kun lisäksi käsi viittilöi ympyrää, ajattelin että tässä puhutaan ehkä kiertoajelun antamisesta. 

Hokshoks. Kyllä päässä raksutti kovasti. Kun raksuttaminen ei lopu siihen, että luulee ymmärtävänsä mitä toinen sanoo, vaan yrittää myös keksiä miten tässä yhtäkkiä yllättäen eteen tulleessa tilanteessa osaisi vastata. Miehellä oli sen verran pilkettä silmäkulmassa, että olisi tehnyt mieli heittää, että äiti on opettanut että ei pidä lähteä vieraitten miesten mukaan, mutta pakko myöntää ettei vielä ihan riitä kielitaito. Eh. Ihan. Niinpä päädyin huijaamaan sillä yksinkertaisimmalla vastausvaihtoehdolla (joka kyllä saattoi olla tottakin): 對不起, 我不懂 [duì​bu​qǐ, wǒ ​bu dǒng] - olen pahoillani, en ymmärrä. 

Uuuuuh. On se hienoa osata jotain, mutta mä kyllä käytän wǒbudǒng:ia ihan liikaa. Onnellista on se, että kiinalaiset ei tunnu siitä hämmentyvän. Tänä aamuna hissiä odotellessa törmäsin taas uuteen kerrosnaapuriin, joka hänkin selitteli ja kyseli kiinaksi jotain. Ymmärsin sanan "koulu" ja jotain-muuta-mitä-en-enää-muista, ja osasin [sentään] kertoa että opiskelen kiinankieltä. Mutta kun multa kysyttiin että missä, olin hetken hiljaa ennen kuin englanniksi kysyvästi kerroin että eeeeh, ethän sattuisi, no, et kyllä varmasti tiedä, mutta "Rainbowbridge?". Eikä kiinalainen naapurini tietenkään tiennyt - ehkä edes ymmärtänyt mitä tarkoitin. Mutta ei se menoa haitannut, vaan hississä jutustelu jatkui vielä muutaman sanan verran (siitä, että hissi on menossa ylös vaikka me haluttais alas, ja siitä miten hidas hissi on) kunnes saatiin seuraa, ja hissi hiljeni kuten Suomessakin käy toisilleen vieraiden ihmisten ahtautuessa pieneen ja äänettömään koppiin puoleksitoista minuutiksi.

Noniin, olen siis opiskellut kieltä [hävettää myöntää, että näinkin kauan:] seitsemän 8-tuntista viikkoa eli 56 tuntia kahden kuukauden aikana. On hienoa bongata kiinankielisestä puheesta edes muutama tuttu sana, mutta haastavaa on koettaa niiden perusteella keksiä, mistä tässä nyt oikeastaan on kyse kun vielä vähintään puolet jää arvauksen varaan. Siitä olen kuitenkin varma, että jos olisin täällä pidempään, oppisin kielen "tuota pikaa" - kyllä täällä selvästi saisi tilaisuuksia jutella ihmisten kanssa jos vaan haluaisi eli ottaisi katsekontaktia. Tai suhteellisen tuota pikaa; en ehkä kolmessa kuukaudessa kuten meidän belgialainen vaihtari aikanaan oppi suomen kielen, mutta tuttavapiiristä riippuen puolessa vuodessa voisi päästä pitkälle. Ei kiinan puhuminen ja ymmärtäminen ole sen vaikeampaa kuin muidenkaan kielien. Mut toi kirjotusjärjestelmä, se on ihan oma juttunsa...

Be my guest

Kiinan(kin) kieli on siitä mielenkiintoinen, että se avaa kurkistusikkunan kulttuuriin. Hyvä esimerkki tästä on sana 请 qǐng, joka tulee ensimmäisenä vastaan kysymyksessä 请问,你叫什么名字 [qǐng wèn, nǐ jiào shénma míngzi] eli karusti "qǐng kysyä, sinä olla-nimeltä mikä nimi" ja suomeksi kukas oot miehiäs. Englanniksi qǐng wèn käännetään "excuse me", mutta suomeksi ei kovan hyvää vastinetta tule mieleen; "anteeksi" ei ole kovin osuva. Mulla on siis käytössä englanninkielinen oppikirja mikä ei tietenkään ole ihan paras vaihtoehto, koska joudun miettimään kielien väliset erot englannin kautta sen sijaan että opettaja selittäisi suomeksi mikä ero kielillä on.

Qǐng:illä on neljä eri käyttöaihetta, joista kaksi muistuttaa toisiaan. Sitä käytetään pyydettäessä (englannin please): ensimmänen tapa on käskevämpi, eikä silloin kuulu hangoitella vastaan; toinen on kohteliaampi. Jätän näissä hanzit eli kirjoitusmerkit kirjoittamatta koska en oo opetellut vielä kirjottamaan niitä koneella eli merkkien etsiminen nettisanakirjasta on hidasta, ja mun pitää herätä kolmen tunnin päästä.

käskevämpi:

[qǐng gěi wǒ ní de shū] eli "qǐng anna minä sinä [de eli genetiivi] kirja"

kohteliaampi:

[qǐng gěi wǒ ní de shū, hǎo bu hǎ?] "qǐng anna minä sinä [de] kirja, hyvä ei hyvä?" eli jooko, sopiiko

Mielenkiintoiseksi qǐngin tekevät ne kaksi muuta käyttöaihetta. Ensinnäkin: qǐng:iä käytetään kutsuttaessa joku johonkin. Esimerkkilauseina väkersin 

老师请你来教室 [lǎoshī qǐng nǐ lái jiàoshì] 

eli "opettaja qǐng=kutsua sinä tulla luokkahuone"

你有没有请他爱人 [nǐ yǒu-méi-yǒu qǐng tā àiren]

eli "sinä olla-ei-olla qǐng hän rakas-ihminen" 

eli Oletko kutsunut hänen puolisonsa? (tai käsittääkseni yhtä lailla myös kutsuitko tai aiotko kutsua)

 * yǒu = engl. "to have" → olla

* rakas-ihminen = puoliso

Viimeinen käyttöaihe on ruoan maksaminen, mikä on kiinalaisessa kulttuurissa ihan toisenlainen juttu kuin meillä länkkäreillä. Täällä on tapana, että kun mennään porukalla ulos syömään, maksaa yksi seurueesta kaiken. Syömiskulttuurikin on erilainen, ja "annokset" eli ruokalajit keskellä pöytää ovat kaikille yhteisiä. Maksaminen on kunniatehtävä, ja aterian päätyttyä olen nähnyt useita kertoja muutaman miehen kilvan ojentavan rahojaan ja tyrkkivän toisiaan hiukan kauemmaksi (hommassa on leikkimieltä, ei hätää) tarjoilijasta, jotta itse saisi maksaa. Kaikenlaisia kepulikonsteja, kuten kaverin rahan väittämistä väärennetyksi, voi käyttää.

Jos peliä pelataan hienostuneemmin, voi yrittää livahtaa pöydästä ihan vaan noin ohimennen kenenkään huomaamatta esimerkiksi vessaan sujuvasti kassan ohi. Jos osaa oikein taiten reissunsa tehdä, voi käydä niin (kuten Shantoussa eräällä monista reissun hot pot -aterioista), että ruokailun päätyttyä jonkun ehättäessä maksamaan tarjoilija toteaa, että homma on jo hoidettu. Kaikkein taitavimpien kohdalla syyllistä ei koskaan saada selville. Shantoussa osoiteltiin ja pidettiin isoa ääntä, ilmeiltiin ja kyseltiin sinä, sinä kävit, kävitkö, en käynyt se oli varmaan tuo, ei en minä, kuka kävi, sinäkö, ja keskustelu jatkui minuuttikaupalla. Kyllä mua sivusta katsojana nauratti - aikuisten keppostelua koko homma ^^

Mutta takaisin qǐng:iin ja maksamiseen; isäntä voi todeta vieraalle 客 [kè], että 

我请客 [wǒ qǐng kè] "minä qǐng vieras" tai

我请你 [wǒ qǐng nǐ] "minä qǐng sinä"

Tämähän on selvää; jos länsimaalaisessa kulttuurissakin, niin täällä vielä enemmän isäntä ilmanmuuta maksaa vieraan puolesta. Koko jutun hauskuus piileekin siinä, että kutsua ja maksaa ovat sama sana. Wǒ qǐng nǐ; minä kutsun sinut - minä myös maksan.

Jospa me tuoksuisimmekin orkideoille

Mainitsin tässä pari merkintää sitten tunnistaneeni aamuisella bussimatkalla bussipysäkin mainostaululta sanat kevät ja Kunming. Paras on kuitenkin vielä kertomatta: tunnistin kokonaisen lauseen – siis neljä tuttua merkkiä peräkkäin(!). Selvällä kiinan kielellä tavasin 爱我昆明, eli rakastaa [ài], minä [wǒ] ja kaupungin nimi [kūn míng]. Ihmettelin sanajärjestystä, koska mikäli haluttaisiin ilmaista, että mää niin tykkään tästä paikasta, sanajärjestys olisi loogisesti "minä + rakastaa + kunming". Onneksi mulla on opettaja jolta kysyä Ü. Ja saatiinkin aiheesta juttua pitkäksi aikaa, mutta lyhykäisyydessään: kiinan kieli on mielenkiintoinen, ja asioita voi yksinkertaistaa aika paljon kuten japanin kielessäkin. Selvitän muutamalla esimerkkilauseella vähän sitä, miten kiinan kieli toimii, että on helpompi ymmärtää mitä selitän - tai sitten ei. 

Simppeleiden lauseiden muodostaminen kiinaksi on erittäin simppeliä. Verbit eivät taivu, ja lauseita voi muodostaa latelemalla sanoja peräkkäin tähän tyyliin: 

Olen suomalainen:

我是芬兰人 [wǒ shì fēn lán rén] 

eli "minä olla tuoksuva-orkidea-ihminen" – eli suomalainen (täällä harrastetaan paljon sitä, että ulkomailta tuodut sanat käännetään niin, että ääntämys kuulostaa samalta mutta sanoilla on myös jokin merkitys – näistä myöhemmin lisää)

He ovat ulkomaalaisia:

他们是外国人 [tā men shì wài guó rén]

eli "he olla ulkomaan ihminen"

Anna minulle kirja:

你给我一本书 [nǐ gěi wǒ yī běn shū]

eli "sinä antaa minä yksi 'mittasana' kirja" (harmaalla kirjoitetut eivät ole pakollisia)

Äitini on myös suomalainen:

我的妈妈也是芬兰人 [wǒ de mā ma yě shì fēn lán rén]

eli "minä de äiti myös olla suomalainen" jossa de on genetiivi ("minun"); sitä ei kuitenkaan ole välttämätöntä käyttää koska kyseessä on läheinen ihminen.

Aamulla bongaamani "rakastaa minä kunming" olikin juuri sitä miltä kuulostaa, jos vain ymmärtää asian oikein. Lausetta on yksinkertaistettu niin, että "minä" tarkoitaa "meitä", mutta "minä" on henkilökohtaisempi ja se tuo asian omammaksi ja läheisemmäksi. Lisäksi omistuspartikkeli "de" on jätetty pois, koska Kunming on niin läheinen. Kyseessä olikin siis (vapaasti käännettynä) iskulause: "Huolehditaan kaupungistamme".

Mulla olis lisääkin kerrottavaa mutta menee liian sekavaksi jos jatkan tähän, eli saatte kuulla toisen jutun kiinankielestä huomenna :)

Loppukevennyksenä kuva propagandakantisesta vihkosta, jonka ostin kirjakaupasta 2,8 yuanilla muutama viikko sitten. En voinut olla nauramatta kuvalle. And the text goes like this:

HELLO CHILD ARMY

To serve for the people, the motherland, 

advocating honor, believe that truth

study hard and make progress every day

Oppitunti numero yksi

Heh. "Must be some kind of faith" opettajani sanoi ekalla tunnilla. Hän on ammatiltaan lääkäri, hänen edellinen oppilaansa oli sairaanhoitaja, ja mä olen farmaseutti. Ja opiskelen ravitsemustiedettä. Hän voisi kuulemma esitellä mut sairaalassa työskentelevälle kollegalleen, joka kaiketi on aloittelemassa jonkinlaista tutkimusta tai projektia sairaalassa ravitsemukseen liittyen. Että "täällä lääkärit alkavat vasta nyt ymmärtää, että ravitsemuksella voi olla merkitystä sairauksien hoidossa". 

Opettajani Yun on mukava [ihan oikeesti, ei silleen tylsän pliisun tavallisesti]. Aloitettiin kyllä tavujen alku- ja loppuäänteistä ja siirryttiin tooneihin - mutta olin onnellinen kun Yun totesi pian että näähän taitaa olla sulle tuttuja (niin kuin yritin alussa jo selittääkin - olen käynyt muutamalla kiinantunnilla ja ainakin kiinalaiset opettajat alottaa varmaan aina näistä). Päästiin siis nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että käydään nyt läpi vain hankalimpia, ja palataan myöhemmin muihin jos ongelmia ilmenee. Huomenna siirrytään sitten jo kirjan ensimmäiseen kappaleeseen eli sivulle 63; voitte kuvitella miten paljon kiinan opiskelussa painotetaan ääntämistä... 

Käytiin tänään pari yksinkertaista lausetta, joilla pääsen heti harjoittelemaan z:n, c:n, s:n, j:n, q:n ja x:n välisiä eroja. Vielä reilu vuosi sitten olisin ääntänyt ne täysin eri tavalla kuin nyt - j:n ja q:n ero on esimerkiksi se, että q on aspiroitu. Ja x taas eroaa niistä niin, ettei siinä ole t:tä alussa. Xìexie. Ajattelin venäjän seitsemää ässää ja totesin et vähän samanlaista mutta tuntuu vaikeammalta. Lohdullista oli, että kun tunnin päätteeksi opettaja lausui milloin minkin noista kuudesta äänteestä ja mä yritin tietää mistä on kyse niin 1) suurin osa meni oikein 2) tää tuottaa kuulemma vaikeuksia myös kiinalaisille lapsille...

Nyt pitäis sit vaan lähteä kauppaan kyselemään että qǐng wèn, nǐ jiào shén ma míng zì eli kukas olet miehiäsi ja ...eh, mun piti osata kysyä myös että minkäs verran on ikää, mutta oon ilmeisesti kopioinut jonkun sanan taululta väärin. Otetaanpa siis huomenna uusiksi; Yun nimittäin opetti mulle monimutkaisemman lauseen kuin mitä netin fraasisanakirjat ja muut kiina-on-toooosi-helppoa-sanot-vaan-näin -tyyppiset sivustot tarjoaisi, eli ei löydy sieltäkään apua tähän hätään...

Halpaa ja kallista

Elämä on. Kerrankin pääosin halpaa, kalliiks tulee lähinnä kielikoulu, koska tulin tänne väärään aikaan (kesken lukukautta) jolloin ryhmäopetukseen ei kannata enää hypätä mukaan ja otan siksi yksityistunteja huomisesta alkaen 8 h viikossa eli ti - pe klo 9.30-11.30. Ja koska on kyse yksityistunneista, on aikataulu oletettavasti joskus myös muokattavissa - suunnittelin jo saldovapaalomaa tammikuulle niin et pidettäis tunteja parin viikon ajan ahkerammin jos vaan opettajalle sopii. Tunnit maksaa 70 yuania eli vajaan 10 € kappaleelta; kymmenelle viikolle tulee hintaa noin 700 €. Jos sen jakaa sille 3 kk:lle jonka oon Kiinassa, lohkaisee kielikoulu päiväbudjetista (25 €/vrk) lähes kolmanneksen... 

Peruselinkutannukset mulla on täällä seuraavanlaiset:

- vuokra 750 yuania (95 €)/kk (maksan vain kolmanneksen kun yksi huone on "varastovuokralla")

- netti 2Mt 45 yuania (vajaa 6€)/kk

- sähkö, lämmitys, vesi ja muut vastaavat arviolta alle 100 yuania eli ehkä kymmenisen euroa /kk

Epäsäännöllisempiä menoja en oo vielä ehtiny arvioida, mutta tästä saa ehkä jonkinlaista kuvaa:

* ruoka:

- neljän henkilön lounas/päivällinen ravintolassa (vaihtelee paljon mut normihalpa) 80 - 100 yuania siis 10 - 12,5 € koko porukalta; neljälle hengelle jaettuna kolme egeä per masu

- banaanit 2,5 yuania eli reilu 0,3 €/kg

- mung-pavut laadusta riippuen 10 - 15 yuania eli 1 - 2 €/kg
* mun kiinankielen oppikirjat sis. cd:n 56 yuania (7 €)/kpl

* hiustenleikkaus: 15 ( - 30) yuania eli 2( - 4) €

* kokovartalohieronta: 30 - 60 yuania (4 - 8€)/ tunti

* liikkuminen kaupungissa (taksille ei tosin juurikaan oo tarvetta, lentokentälle mennessä jees):

- taksi: 8 yuania eli 1 € ekalta 3 km:n pätkältä ja sen jälkeen 1,8 yuania eli huikeat parikymmentä senttiä per kilsa

- bussi: 1 - 2 yuania käteisellä (oltava tasaraha) ja 0,9 - 1,8 yuania eli 0,1 - 0,25 € bussikortilla; pidemmistä matkoista mulla on vähemmän kokemusta, mutta esim. täältä noin 120 km:n päähän Shíliniin pääsee noin 3,5 €:lla - Suomessa maksaa ainakin Kuopiossa jo kaupunginsisäinen bussilippu melkein saman verran...

Tänne vois tulla sit eläkkeellä elelemään, eh. Rahaa voi halutessaan kuitenkin tuhlata ainakin 1) länkkäriromppeisiin ja/tai -ruokaan 2) laatuun. Ja tavallaan myös huonoon laatuun, koska joutuu ostamaan enemmän/ useammin, mut siitä vois joku kirjottaa johonkin ekologisuus- tai säästämisblogiin...

Mitäs muuta. Oon katellu auringonlaskuja ikkunasta, tapaillut sopivasti ihmisiä ja odotellut opiskelujen alkamista. Tänään käytiin poliisilaitoksella rekisteröitymässä ja siellä istuessa mietin et harmi kun ei ehkä kehtaa kysyä että saiskos ottaa kuvan siitä miten rupuinen teidän toimisto on? - aika toista maata kuin Suomessa. Ei se oikeastaan edes muistuta toimistoa. Mut niin, on rekisteröidytty. Ja totesin, että viisumin hankkiminen etukäteen Suomesta on sekä työlästä että kallista; Honkkareissa maksoin 360 HKD eli alle 40 € turistiviisumista, joka Suomessa maksaa 60 €. Täällä taas, kun opiskelijana pitää hommata asianmukainen viisumi, pulitan 450 rmb:tä eli alle 60 € siitä, että joku hoitaa mun puolesta viisumin kuntoon - ja summa on sama olinpa opiskelijana kolme kuukautta tai vuoden... Ens kerran kannattaa siis tulla vuodeksi ^^ Ja hyvinkin voisin tulla...

Koska mun suunnitelmat on ehtiny ja ehtii vaihtua vielä miljoona kertaa niin ei tuu jokaista kutkuttavaa tulevaisuudensuunnitelmaa tule kirjattua ylös. Rustataan kuitenkin tämä: tällä hetkellä jossain mun mielensopukoissa pyörii epämääräinen ajatus siitä, että voisin hengailla nyt kolme kuukautta Kiinassa, mennä sitten Japaniin kolmeksi kuukaudeksi, tulla Suomeen töihin (*kyynel* - vaikka oon kyllä muistellu työkavereita aina purkkaa mutustellessa ^^) kesäksi, hoitaa opiskelut loppuun vuodessa tai puolessatoista - ja kukaties, tulla reilun parin vuoden päästä takaisin Kiinaan jos silloin vielä siltä tuntuu...

Kaupunkipäiviä

Kylläpä tuntuu päivät pitkiltä kun ehtii niin paljon; eilenaamulla löhöiltiin taas johonkin asti kunnes päätettiin äitin kanssa että tehdään sittenkin tänään jotain, ja soiteltiin tutuille että tavataan puoliltapäivin. Ja apua muistinkin että unohdin käydä lunastamassa yhden laukun jonka varasin itselleni juhlamekon vaihtarisiskon häihin... voivoivoi. Pitää muistaa tänään käväistä. Mitähän sitä osaisi kertoa. Että ilahduin Tiinan mailista kun tulin kotiin; täällä kaipaa tavallista enemmän sitä, että joku on muistanut. Ja että tavattiin taas yksi suomalainen. Päästään kyllä ihan liian helpolla äitin kanssa kun saadaan melkein jatkuvasti puhua suomea... Äitille se on tietysti kiva :)

Tänään on suunnitelmissa mennä Läntisille vuorille. Kiinassa on jatkuvasti aurinkoista vaikka ilma onkin sen verran saasteinen että pitää räkiä limaa kurkusta; ehkä siihen tottuu. Suurkaupungin hulinaa on ilmassa, mutta tuttujen opastuksella ollaan selvitty oikeisiin busseihin ja oikeille pysäkeille ongelmitta. Päivät venyy pitkiksi, tullaan myöhään "kotiin", siinä syy miksen oo kirjotellut kovin aktiivisesti, mutta hyvin täällä menee, oon ihan rakastunu Kiinaan ^^ Johtuu varmaan siitä että pelkäsin niin paljon etukäteen kun kuulin kaikenlaisia juttuja, mutta kun tulee paikanpäälle niin ei tää ole ollenkaan kamalaa, ihmiset täällä on aivan todella mukavia. Eilenkin ohjasivat meitä kymmenen aikaan illalla jäämään oikealle pysäkille kun mulla meni sekä kuulutus että tekstit ohi. Kovasti oon koettanut opetella lausumaan oikein, että osaan sit hyödyntää sanakirjaa kun koittaa se aika ettei oo enää omaa tulkkia matkassa.

Mut todellakin: mää nautin. Jos ennen matkaa aloin epäillä että olikohan järkevää lähteä niin ei kyllä kaduta Ü

Kuvia tulee ehkä ylihuomenna, oon kyllä napsinu muutaman ihan kivan, mutta taidan laittaa jälkikäteen ajan säästämiseksi et ehdin vähän siivoilla.

昆明

Kunming. Pistävä bensan katku tuntuu ohimoissa. Ympärillä seitsemän miljoonaa ihmistä. Loputtomasti korkeita kerrostaloja. Jo tämä kaupunki on enemmän kuin me. Vielä huomenna ehätämme paikasta toiseen, sitten on ehkä pohtimistauko. En osaa kiinaa. Osaan kuitenkin sanoa "minä haluan" ja "riisi" (muutamalla eri tavalla jotka tarkoittavat eri asiaa) ja "vihannekset" ja "kananmuna" ja "keitetty" ja "paistettu" ja "lasku kiitos". Lisäksi tiedän mistä nostaa rahaa. Ja olen taltioinut passin ja käteistä rahavyöhön, niin että jos mua ei ryöstetä niin selviän tästä. Kyllä mä selviän. Kiina tuntuu edelleen puoleensavetävältä, vaikka kaipaankin hengähdystaukoa. Tänä iltana laitan kuulokkeet korville ja palaan hetkeksi tuttuihin maisemiin.