Hitsuhaikku - peukalokyydillä Japanissa (osa II)

Tarina jatkuu kolmen tunnin matkalla olon jälkeen noin puolilta päivin matkanvarrelta Shimonosekistä Kyotoon, vesisateen laannuttua.

Nousin siis ison, mustan autobiilin takapenkille, jonka jaoin 13-vuotiaan ujon oloisen pojan kanssa. Etupenkillä istui puhelias - jopa iloisen rääväsuun oloinen - nainen, joka mun ymmärrykseni mukaan pahoitteli sitä, etteivät he ole menossa Kyotoon vaan vain jonkin matkaa eteen päin, mutta mä olin iloinen sateessa seisomisen ja hiljakseen ytimiin hiipivän kylmyyden jälkeen siitä, että saan hetken lämmitellä autossa. Näiden kahden matkalaisen lisäksi kyydissä oli vielä ensimmäistä hiukan vanhempi poika.

Pitkän jutustelun ja eto~, ano~, are? -hetkien jälkeen selvisi, että joukkio oli matkalla vanhemman pojan tenttiin (uusintatentti toisessa kaupungissa), ja että tentin jälkeen matka jatkuisi Kyotoon, ja nainen oli kamalan pahoillaan siitä, että mun matkan teko myöhästyy pari tuntia. Mutta mähän olin vaan iloinen siitä, että saan kyydin perille saakka, ja kun seura oli ihastuttavan rentoa ja iloista - molemmat pojatkin jutteli mulle englantia sen minkä taisivat ja loput japania - niin enhän mä voinut olla muuta kuin innoissani.

Ennen tenttiä ehdittiin etsiä paikka josta mulle löytyi kasvisruokaa, mutten saanut osallistua kuluihin millään tavalla (sama hankaluus kuin Kiinassakin: työntekijät hyväksyvät paremmin kieltä taitavan ja nopeammin puhuvan henkilön rahat). Hyvvee oli, ja lounaan jälkeen R-sanin eli kuskin suusta kuului jo sujuvasti kiitos suomeksi :D Lounaan jälkeen heitettiin pojankoltiainen uusintatenttiin ja lähdettiin käppäilemään kaupungissa, jonka nimeä en tiedä. Mentiin ekana ashiyu onsenin (ei tullut nyt ihan oikein mutta jotain sinne päin) eli jalkakylpylään. Kyseessä oli tällä mun neitsytkerralla ilmainen kadunvarsijalkakylpylä, ja myhäilinpä siinä sadesäällä jalat kuumaan veteen upottaessani että ii kimochi~... Miten veden lämpötila voikin olla niin täydellinen että jalat muuttuvat hetkessä kuumuudesta punaiseksi mutta vesi ei polta...

Yllättävä jalkakylpy - jalat tuntui lämpöisiltä ja
puhtailta vielä pitkään vartin kylvyn jälkeenkin..

Sittenpä R-san soitti mun hostelliini, että tulen vähän myöhässä - ja selvisi, että ei mulla mitään varausta ole. Ja hoksasin, että tosiaan, alunperin ajattelin liftata kahden päivän aikana niin että tein varauksen vasta jälkimmäiselle päivälle, mutta en sitten miettinyt yöpaikkaa ensimmäiselle yölle. Eeee... Tästäpä alkoi siis koko loppumatkan kestänyt yhteystietojen metsästäminen ja viestien ja sähköpostien lähettely, josta ei enempää...

Tentti kesti huomattavasti oletettua pidempään, ja oletetun kello puoli neljän sijaan pääsimme lähtemään vasta viiden jälkeen. Jossain vaiheessa matkaa kävi ilmi (kun seitsemättä kertaa kysyin, miksi matkalaiset ovat menossa Kyotoon, selvisi,) että he ovat itse asiassa viemässä minua Kyotoon ja palaamassa sitten takaisin Shimonosekiin. 

. 

...

Voiko ystävällisyydellä olla mitään rajaa? Koetin selvitellä kaikkia vaihtoehtoja, ja toki hekin myöntyivät siihen, että jos löytyy toinen kyyti joka vie mut Kyotoon niin kuski ja auto vaihtuvat. Junaakin mä ehdottelin ja he vastasivat että "hyvä ajatus", mutta kertaakaan me ei yritettykään löytää juna-asemaa yhdestäkään kaupungista matkan varrelta. Ja voitteko kuvitella, R-san pahoitteli ainakin viisi kertaa sitä että mun saapumisaika Kyotoon myöhästyy, vaikka sanoin että oon hitsihaikulla, eikä mulla ole mitään suurempia aikatauluja. Kaikki oli piskuisen sekaisin, koska en saanut yhteyttä tiettyihin ihmisiin Kyotossa, kello alkoi olla paljon eikä nettiä ollut käytössä niin, että olisin voinut selvittää edullisehkoja majapaikkoja Kyotossa. Niinpä suomalainen S-tuttavani ehdotti puhelimessa, että nukkuisin 24h-Makudonarudossa eli -Mäkkärissä yhden yönseudun; niin ovat tehneet aikanaan muutkin. Että Kyoton asemalla on kuulemma yksi sellainen. 

Oletettu saapumisaika Kyotoon oli siis tässä vaiheessa noin 10.30 - 11.00pm (+ mäkkärin etsimisaika).

Näyttää siltä, että juttu on pakko jakaa kolmeen osaan mutta lupaan: seuraava on viimeinen Ü

PS. tää juttu on liian pitkä sen takia, että istun hostellin lodgessa, mikä tarkoittaa sitä että "opetin" japanilaiselle miehenalulle juuri kaksi tuntia englantia (juteltiin siis arkipäiväisistä asioista, ja mä korjasin hänen ääntämystään jos se oli liian epäselvä + opetin uusia sanoja ^^ - hauskaa hommaa), ja sitä että viereen istahtaa tyttö joka odottaa ystäväänsä tietokoneelta toista tuntia ja purkaa odotuksensa puolentoista tunnin höpöttelynä ennen kuin väsyy lopullisesti ja hiljenee jälleen... :D Tässä sivussa olen blogia kirjoitellut, enkä jaksa enää nyt puoliltaöin tarkastaa että mitä sitä tuli sanottua... Mutta huomenna tarinan jännät paikat ratkeavat. Ja kuten näette: lopputulos on ihan hyvä, olen hengissä perillä Ü

Kuivuutta, konstruktiota ja kaheleita Kunmingissa

Kunmingissa asuvalle GoKunming on mukava internet-sivusto, josta voi bongata itselle mielenkiintoisia tapahtumia. Variaatiota löytyy pyöräretkistä kielikouluesittelyihin, keikoista teatteriesityksiin ja leffailtoihin. Lisäksi GoKunming tarjoaa kiinan kieltä taitamattomille lyhyehköjä englanninkielisiä uutispläjäyksiä siitä, mitä kaupungissa tapahtuu. Olen tilannut sähköpostiini suunnilleen viikottain ilmestyvän uutiskirjeen, josta poimin seuraavat kolme juttua teidänkin iloksi:

 *  *  *

Kunmingissa on kuivaa. Kämppiksen mukaan täällä ei ole satanut neljään vuoteen. Niinpä kaupungin viranomaiset ovat [taas] ilmoittaneet, että vedenpainetta lasketaan "hamaan tulevaisuuteen", ja tästä päivästä lähtien vain kello 16 ja 20 välillä paine on normaali (ei haitannut suihkussa käyntiä ainakaan tänäaamuna). Pahimmillaan vedentulo saatetaan jossain vaiheessa katkaista joiltakin alueita kokonaan. Niin on tehty ennenkin. Hätätoimenpiteenä on myös perustettu kaupunkilaisille kuuma linja, johon soittamalla voi ilmoittaa vuodoista ja rikkinäisistä putkista. Vuosi sitten GoKunming kertoi, että kaupungin eteläpuolella sijaitseva Dianchin(1), Yunnanin suurimman järven pinta oli laskenut 33 cm edellisen vuoden aikana. Niinpä järvessä oli vaivaiset 83,1 miljoonaa kuutiometriä normaalia vähemmän vettä.

Niinpä mun iho on kuiva. Käsivarretkin hilseilee. Ei pahasti, mutta en muista, että Suomessa olisin koskaan joutunut rasvaamaan käsivarsia. Ja mua janottaa jatkuvasti - en jaksa juoda niin paljon, että jano lähtisi. Taidan olla jo liian tottunut janon tunteeseen. En muista olenko vielä ehtinyt mainita, että hiuksissa kuivuus on tuntunut alusta asti; ne taipuvat paljon vähemmän; jos kampaan märkinä, niin piikksuoriksi jäävät. Irlantilaistuttu sanoi, ettei ole Kunmingiin tulon jälkeen käyttänyt ollenkaan suoristusrautaa. Kaikesta huolimatta mä en taida ihan tajuta mitä tää merkitsee näille ihmisille. Suomessa kun ei ole [mun aikana ole] koskaan [ollut] tällaista.

(1) Samainen Dianchi-järvi, jonka pohjoispäädyssä kävin pari viikkoa sitten kielenopettajani kanssa lokkejä pällistelemässä ja postasin kuviakin. Vettä ei tosin julkaistuissa kuvissa juurikaan näkynyt

 *  *  *

Toinen silmiin osunut uutinen joka koskettaa minua, oli Běijīnglù:n (lù = katu) rakennustöiden jatkuminen "vielä ainakin yhdeksän kuukauden ajan". Běijīnglù on yksi kaupungin käytetyimmistä kaduista, jota pitkin kuljen bussilla päivittäin täältä pohjoisesta keskustaan. Metrolinjan luomisen aiheuttamat rakennustyöt ovat aiheuttaneet sen, että vähintään puolet muutaman kilometrin matkasta autot ajavat kahdeksan kaistan sijaan 4 - 5 kaistalla sinisten peltiseinien välissä. Jeah, ruuhkat siis jatkuvat. Olen useasti pohtinut, että jos tulisin takaisin vaikka kolmen, neljän vuoden päästä, olisiko tilanne edelleen yhtä kehno.

Běijīnglù, Kūnmíng. Tästä mä kuljen tuollaisen kaksikerroksisen bussin yläkerrassa melkein
joka päivä. Maisema on tosin ehtinyt jo vähän muuttua. Kuva osoitteesta GoKunming.
jälkilisäys: Kuva ei muuten ole mun mielestä Beijinlu:lta vaan lännempänä
sijaitsevalta pohjois-eteläsuuntaiselta kadulta jota bussilinja 84 kulkee...

Kevennyksenä "tää on niin Kiina" -juttu. Homman valmistuttua on pyörilijöillekin luvassa oma (tai skoottereiden kanssa jaettu? mutta muista liikeelläolijoista vapaa kaista), mikä on tietysti sangen mukavaa. Paitsi jos on asunut Kiinassa ja tietää paremmin, kuten tämä artikkeliin kommentin jättänyt "pitkä amerikkalainen": 

"Wonderful, if like all other projects the nice new bike lane the first day will be filled with cabs, parked cars, vendors, scooters going the wrong way, and for some reason all the people that do not like walking on the sidewalks, but would rather clog up the bike lane and or street. ---

- Tallamerican"

..vapaasti käännettynä "Upeaa, jos - kuten aina - uusi upea pyöräväylä täyttyy ensimmäisenä päivänä takseista, pysäköidyistä kärreistä [joilla myyjät kuljettavat & myyvät hedelmiä], kojuista, skoottereista menossa väärään suuntaan, sekä kaikista ihmisistä, jotka jostain ihmeen syystä haluavat mieluummin kävellä kadulla tai pyöräväylällä kuin jalkakäytävällä."

 *  *  *

 

Kolmas uutinen on toinen "tää on Kiina"-juttu, jota mun ei oikeastaan enää tässä vaiheessa tee edes mieli postata, mutta jotain se kertoo yhteiskunnasta ja käyttäytymiskulttuurista joten anti mennä. Männälauantaina joku puoli-isokiho hermostui lentokentällä, kun oli myöhästynyt aiemmaksi varaamaltaan lennolta, varannut sitten uuden lennon samalle päivälle ja myöhästynyt siltäkin. Kyllä vähemmästäkin ärsyttäisi, eli mies päätti vähän hermostua. Videolta voi ihailla neljän minuutin ajan tilanteen kehittymistä, kun kiinalaisherraa ottaa pannuun. Ja jälleen kommenteista irtoaa helmiä kiinalaisesta kultturista, kuten 

"3:36 Random woman in yellow shirt casually walks through the crime scene, then stands in the front row expressionless, with hands in her pockets. Just wanted to get a closer look?" 

eli "keltapaitainen nainen kävelee rennosti rikosnäyttämön halki, seisahtuu ihmisjoukon eturiviin ilmeettömänä, kädet taskussa. Kenties hän vain halusi nähdä paremmin?"

 *  *  *

Tällaisia uutisia Kunmingista. Mutta kuten uutisilla on yleisesti tapana, tässäkin esitellään pääasiallisesti niitä ikäviä juttuja. In my opinion Kunming on upea paikka, enkä ole tavannut ketään viimeisen artikkelin päähenkilön kaltaista henkilöä. Tyttöjen täällä näkee kohtuullisen usein hermostuvan poikakavereilleen niin että kyyneleet lentää kun kadunvarrella käydään parisuhdekeskustelua kurkku suorana huutaen. But that's another story...

Ylläreitä Kiinassa: vessajuttuja

Jeah, sain tänään viimein puoli kolmelta vääntäydyttyä suihkuun, kun sovittiin Jordonin kanssa, että tavataan neljältä, syödään jotain pientä tai vähän isompaa ja lähdetään Grand View Parkiin. 

Meillä ei tule kämppiksen kanssa ilmeisesti aina ihan kommunikoitua asioista - suihkun aikana kylään tuli ihmisiä (ei siinä sinänsä mitään, olis vaan ihan kiva tietää noin yleisesti ottaen jos meille on tulossa vieraita; usein kämppis kyllä ilmoittaakin). Puhtaita vaatteita en tietenkään arvannut ottaa mukaan et olisin voinut pukea. Niinpä siinä hiuksia kuivaillessa vähän säikähdin, kun joku alkoi rämpätä vessan lukittua ovea, ja ehdin parahiksi livahtaa oven taakse piilon ja tyrkätä jalan oven eteen juuri kun lukko antoi periksi. Kysymykseen "kuka siellä" mörähti jotakin miehen ääni, ja ovi painui takaisin kiinni. Eipäs ihan mennyt vilautteluksi. Jatkoin hiusten kuivailua oven takana niin ettei pääse muut vieraat yllättämään. 

Hupsista. Niinkin voi käydä.

Puoli minuuttia myöhemmin säikähdin uudelleen pahemman kerran, kun ihan siihen viereen lattialle räsähti säpäleiksi reiluhko palanen katosta. Silleen sopivasti, etten tiedä miltä mun pää näyttäisi jos en olisi seisonut oven takana vahdissa. Sillä hetkellä vessa alkoi tuntua ahdistavalta paikalta, joten kietaisin pyyhkeen päälle, otin hiusten kuivaajan mukaan ja livahdin omaan huoneeseeni. Vieraat lähtivät muutamassa minuutissa (olivat vain hakemassa joitakin tavaroita), ja kerroin Margaretille kuin suurenkin uutisen, että vessan katto alkaa hajota ja pala putosi jo melkein mun päähän. "Joo, mä tiesin", oli vastaus. Eh...? Eikö asialle kannattais tehdä jotain? Mutta täällä Kiinassa mentaliteetti tuntuu olevan toisenlainen. Antakaahan kun kerron:

Meidän vessasta hajosi reilu kuukausi sitten hana. Parahiksi silloin, kun käppis oli matkalla. Onneksi ihanat couchsurffarini olivat juuri sopivasti kylässä, niin että tee-se-itse-Jordon melkein pelasti tilanteen. Ongelmana sattui vaan olemaan se, että täällä tupataan laittamaan homma kasaan kunhan-on-vähän-sinne-päin -asenteella, ja niinpä yhden asian korjaaminen johti siihen, että huomattiin miljoona muuta ongelmaa. Ei sentään, mutta lavuaarin vesiputki oli kanssa pakko irrottaa ja sen jälkeen sitä ei meinannutkaan saada enää paikalleen ennen kuin suostuttiin käyttämään siihenkin asti hyväksi todettua kiinalaista menetelmää eli muovipussia tiivisteenä. Joku putkimies osais varmaan selittää tän vähän paremmin.

Sirpaleet tuottaa onnea vai miten se meni?

No, surffareiden lähdettyä kaksi asiaa oli kunnossa: hana oli ehjä eikä vuotanut, ja lavuaarin vesiputki oli tiivistetty paremmin niin ettei sekään vuotanut. Mutta ei ehtinyt kulua kuin pari päivää, kun kolmas ongelma ilmeni: kotiin tultuani kuumavesivaraajan tiivisteistä tjtn toinen tiputti. Neljän tunnin harkinnan ja pohdinnan ja muutaman yrityksen ja periksi antamisen ja uuden pohdinnan ja antaa-olla-hetken jälkeen sain ratkaistua ongelman virittämällä Suomesta mukaan tulleen kuminauhan kiristämään tappia niin, että tippuminen lakkasi.

Noniin, sitten hajosi katto. Muita ongelmia ei periaatteessa ole, mitä nyt kuumavesivaraajan pistoke iskee kipinää aina satunnaisesti kun sen laittaa päälle tai sammuttaa, ja vessan vesisäiliö ei aina ymmärrä rajojaan vaan jatkaa täyttymistä loputtomiin, jolloin vesi poistuu (onnellisen sujuvasti) suoraan pönttöön. Käytännössä siis vessa vetää itseään koko ajan, kohina vaan käy. Ongelma on helppo korjata, vähän paukauttaa vesisäiliön kylkeä niin kohina lakkaa. Sama pamauttaminen auttaa myös silloin, jos vesisäiliö ei ollenkaan täyty eikä vessaa siis voi vetää. Olen kokenut itseni harvinaisen kyvykkääksi ihmiseksi kun olen ratkaissut kaikki nämä kummalliset ongelmat itse.

Ja keittiön hana on vuotanut koko sen ajan kun olen ollut täällä. Kun mainitsin asiasta, M kertoi sanoneensa asiasta vuokranantajalle, joka oli todennut että "ei se mitään haittaa". No ei varmaan haittaa vuokranantajaa se millainen vesilasku vuokralaiselle tulee. No, ei siinä auta muu kuin koettaa joka kerta hanaa käytettyään koettaa vääntää tappi niin ääriasentoon kuin mahdollista, ettei hana jää tiputtamaan. Mutta antakaas olla, kerrankos sitä vähän vääntää liikaa ja tappi menee yli ääri asennon. Ja silloinkin hanasta tulee vettä. Nyt on sitten sama kumpaan suuntaan hanaa kääntää, vettä tulee kumminkin. Yksi asia on kuitenkin korjautunut: kun hana on millilleen keskellä, se ei tiputa. Jeah!

Että terveisiä Kiinasta. Täällä turvallisuuteen suhtaudutaan vähän toisella tavalla, sen huomaa liikenteessäkin. Mutta siitä voisi kertoa ihan oman juttunsa. Niin kuin kiinalaisista vessoistakin. Mulla alkaa olla kohtalainen kokoelma valokuvia kokemistani vessoista tällä reissulla - katsotaan maltanko odottaa Japaniin saakka vai postaanko jossain vaiheessa oman merkintänsä kiinalaisista vessoista.

PS. Jordoniuksen Instagram-kuvissa olen mäkin edustettuna huikeassa kolmessa kuvassa. Ainakin. Muun muassa tän hetken uusimmassa näpäyksessä, joka otettiin kun eilen autoin Jordonia siirtämään tavaransa guest housesta varsin mukavan keski-ikäisen gentlemannin asuntoon, jossa iltakylässä jutusteltiin mukavia ja katseltiin ilotulituksia. Voi että, kyllä mulla ois monta juttua taas mielessä mut taidan jättää tällä kertaa kuulumiset tähän :)

Be my guest

Kiinan(kin) kieli on siitä mielenkiintoinen, että se avaa kurkistusikkunan kulttuuriin. Hyvä esimerkki tästä on sana 请 qǐng, joka tulee ensimmäisenä vastaan kysymyksessä 请问,你叫什么名字 [qǐng wèn, nǐ jiào shénma míngzi] eli karusti "qǐng kysyä, sinä olla-nimeltä mikä nimi" ja suomeksi kukas oot miehiäs. Englanniksi qǐng wèn käännetään "excuse me", mutta suomeksi ei kovan hyvää vastinetta tule mieleen; "anteeksi" ei ole kovin osuva. Mulla on siis käytössä englanninkielinen oppikirja mikä ei tietenkään ole ihan paras vaihtoehto, koska joudun miettimään kielien väliset erot englannin kautta sen sijaan että opettaja selittäisi suomeksi mikä ero kielillä on.

Qǐng:illä on neljä eri käyttöaihetta, joista kaksi muistuttaa toisiaan. Sitä käytetään pyydettäessä (englannin please): ensimmänen tapa on käskevämpi, eikä silloin kuulu hangoitella vastaan; toinen on kohteliaampi. Jätän näissä hanzit eli kirjoitusmerkit kirjoittamatta koska en oo opetellut vielä kirjottamaan niitä koneella eli merkkien etsiminen nettisanakirjasta on hidasta, ja mun pitää herätä kolmen tunnin päästä.

käskevämpi:

[qǐng gěi wǒ ní de shū] eli "qǐng anna minä sinä [de eli genetiivi] kirja"

kohteliaampi:

[qǐng gěi wǒ ní de shū, hǎo bu hǎ?] "qǐng anna minä sinä [de] kirja, hyvä ei hyvä?" eli jooko, sopiiko

Mielenkiintoiseksi qǐngin tekevät ne kaksi muuta käyttöaihetta. Ensinnäkin: qǐng:iä käytetään kutsuttaessa joku johonkin. Esimerkkilauseina väkersin 

老师请你来教室 [lǎoshī qǐng nǐ lái jiàoshì] 

eli "opettaja qǐng=kutsua sinä tulla luokkahuone"

你有没有请他爱人 [nǐ yǒu-méi-yǒu qǐng tā àiren]

eli "sinä olla-ei-olla qǐng hän rakas-ihminen" 

eli Oletko kutsunut hänen puolisonsa? (tai käsittääkseni yhtä lailla myös kutsuitko tai aiotko kutsua)

 * yǒu = engl. "to have" → olla

* rakas-ihminen = puoliso

Viimeinen käyttöaihe on ruoan maksaminen, mikä on kiinalaisessa kulttuurissa ihan toisenlainen juttu kuin meillä länkkäreillä. Täällä on tapana, että kun mennään porukalla ulos syömään, maksaa yksi seurueesta kaiken. Syömiskulttuurikin on erilainen, ja "annokset" eli ruokalajit keskellä pöytää ovat kaikille yhteisiä. Maksaminen on kunniatehtävä, ja aterian päätyttyä olen nähnyt useita kertoja muutaman miehen kilvan ojentavan rahojaan ja tyrkkivän toisiaan hiukan kauemmaksi (hommassa on leikkimieltä, ei hätää) tarjoilijasta, jotta itse saisi maksaa. Kaikenlaisia kepulikonsteja, kuten kaverin rahan väittämistä väärennetyksi, voi käyttää.

Jos peliä pelataan hienostuneemmin, voi yrittää livahtaa pöydästä ihan vaan noin ohimennen kenenkään huomaamatta esimerkiksi vessaan sujuvasti kassan ohi. Jos osaa oikein taiten reissunsa tehdä, voi käydä niin (kuten Shantoussa eräällä monista reissun hot pot -aterioista), että ruokailun päätyttyä jonkun ehättäessä maksamaan tarjoilija toteaa, että homma on jo hoidettu. Kaikkein taitavimpien kohdalla syyllistä ei koskaan saada selville. Shantoussa osoiteltiin ja pidettiin isoa ääntä, ilmeiltiin ja kyseltiin sinä, sinä kävit, kävitkö, en käynyt se oli varmaan tuo, ei en minä, kuka kävi, sinäkö, ja keskustelu jatkui minuuttikaupalla. Kyllä mua sivusta katsojana nauratti - aikuisten keppostelua koko homma ^^

Mutta takaisin qǐng:iin ja maksamiseen; isäntä voi todeta vieraalle 客 [kè], että 

我请客 [wǒ qǐng kè] "minä qǐng vieras" tai

我请你 [wǒ qǐng nǐ] "minä qǐng sinä"

Tämähän on selvää; jos länsimaalaisessa kulttuurissakin, niin täällä vielä enemmän isäntä ilmanmuuta maksaa vieraan puolesta. Koko jutun hauskuus piileekin siinä, että kutsua ja maksaa ovat sama sana. Wǒ qǐng nǐ; minä kutsun sinut - minä myös maksan.