Terveisiä siskolle *syrän*

Hei V, sain kommentin sähköpostiin vaikken sitä täältä löytänykään - ja tuli hyvä mieli ^^ Mä mietin sekä eilen että tänään ettei mua edes kiinnosta kirjottaa koko blogia kun nään kyllä että ihmiset käy mutten tiedä yhtään ketkä käy (no hyvä on, tiedän tietysti et läheisimmät, mutta niistä muista en tiedä mitään) niin etten oikein tiedä mitä kirjottaisin. Mut mä kirjotan seuraavan merkinnän sit sua ajatellen. Kunhan pääsen Kiinaan ja saan netin toimimaan :)

Tässä välillä oon viettäny erittäin toimettomia päiviä, tänä aamuna perehdyin teemaailmaan - en tosin koko aamupäivän kestäneestä pohdinnasta huolimatta saanut kehitettyä järkevää suomenkielistä monikkoa sanalle tee; tutustuin teiden ihmeelliseen maailmaan just doesn't sound quite right. Mut mielenkiintoista se oli. Satuin valitsemaan hyvän provinssin teen suhteen, koska Yunnanissa tuotetaan pariakin erilaista teetä - ja toinen niistä paranee säilyessään. Tutkailin myös Kiinan postin sivuja selvitelläkseni paketin Suomeenlähetyskuluja, ja hinnat vaikutti niin hyviltä että saatan hyvinkin kotiuttaa muutaman Pu'er-kaakun itseäni odottamaan. Tosin onneks hyvä tee on niin kallista että tuskin paketista kovin painavaa tulee. Käytännöllistä.

Uskallan vihdoin sanoa varovasti aloittaneeni Kiinan opiskelun: Anki on ollut käytössä päivittäin. Jesh! Tosin jo parinkymmenen perinteisen kirjoitusmerkin (ei numeroita) ulkonäön, kirjoitusjärjestyksen ja ääntämysasun tooneineen plus mittasanoineen (ei kannata kysyä mitä ne on, mulla on vain hitusen käryä, mutta ajattelin että on parempi opetella samantien kun ne pakettiin kuuluu) muistaminen tuntuu tuottavan tuskaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun luulee että pelissä on enemmän merkkejä ja sitten laskettuaan tajuaa että ei voi olla totta, näitä on vasta kaksikymmentä! Hikinen tiesi vain jäljelle jää vai kivinenkö se oli, either way.

Mutta näiden laiskojen päivien - ja parin satunnaisen ulkonakäymisen - ajan mua on vaivannu tietty odottamisen tunnelma. En oo oikein osannu asettua tänne kun tiedän että lähden kohta. Enkä saanut innostettua itseäni seikkailemaan enemmälti. Huomasin kyllä tänä iltana, että olisin ehkä viihtynyt kaupungilla paremmin jos en olisi velvoittanut itseäni ottamaan kameraa mukaan joka kerta - kun ei kuitenkaan ole ollut oikein fiilistä kuvata. On tehnyt mieli vaan olla. Mut vapaus on vallinnut (P:n pienistä äitimäisistä tai isosiskomaisista patisteluista huolimatta ^^) ja mulla on hyvä mieli. Sitä paitsi on ihanaa, kun tuntuu että aika on mennyt hitaasti. Kyllä se vielä ehtii nopeastikin kulua...

Tällaisina eipä-tässä-oikein-mitään -päivinä olen ehtinyt nauttimaan yhdestä elintärkeästä asiasta: syömisestä. Tuhosin mm. kuvassa poseeraavan suklaakakun Ü Ja opin [teoriassa], että suklaa on hyvää Aasiassakin jos siitä maksaa - halvemmista puuttuu kaakao eli ne on värjättyä kaakaovoita. Ihme jos ei maistu yhtä hyvälle kuin fasserinsininen. Mutta kyllä täältä makeaa saa mahan täydeltä helposti: söin juuri iltapalaksi "leipää" joka maistuu lähinnä mehukkaalle pullalle (juustoraastetta siinä oli kumminkin päällä niin et leipä se yritti olla) ja "maustamatonta" eli pelkällä sokerilla maustettua jogurttia. Ja kun pullan päällä voi maistuu vähän hassulle niin söin sitten nutellan kaltaista levitettä mun juustoleivällä O.o Olen edelleen sillä kannalla, että paikanpäällä on parasta syödä paikallista eikä yrittää stick with western food, mutta en oo oikein vielä keksinyt mikä se paikallinen korvike aamu- ja välipalalle olisi. Sellanen yhtä helppo kuin jogurtti tai leipä. 

Toinen-vai-monesko-lie mieltä askarruttava asia tänään oli viinipullon pakkaaminen rinkkaan. Kysyin kyllä itseltäni monta kertaa että onkohan tämä sittenkään niin hyvä idea (autan siis P&M:a tuhoamaan häistä ylijääneitä pulloja yhden pullon verran kun enempää ei saa rajan yli tullitta viedä). Sen näkee vasta sitten jos ja kun ja jos ja enttententten Kunmingissa kaappaan itkien verta valuvan Kafkan liukuhihnalta syliini.

Interesting times ahead Ü

* * * * * * * * * * * * * * * *

Niille teistä (ja ehkä eniten itselleni) jotka odottaa loogista tekstiä: turha odottaa. Mä en jaksa sittenkään keskittyä blogin kirjottamiseen yhtään enempää kuin muihinkaan ajatuksiini. Toistaiseksi. Katsotaan miten kauan aivotuuletus jatkuu. Terveisiä retikoille. Lähden ettii sohvan alta kameran kaukolaukaisinta. En keksi missä muualla se vois enää olla. Mua taitaa väsyttää. Sen taitaa huomata. *grin*

I decided to go adventurous...

Eh, not really. Sen verran vaan että päätin lähteä käymään jossakin neljän seinän ulkopuolella, to get some semi fresh air ^^. Heräsin aamulla seitsemältä - olen todennut, että ei se unirytmi koskaan keikahda kohdalleen jos en ala aamulla herätä aiemmin - ja puoli kahdeksalta lähdin seikkailuun. P saatteli mut työmatkallaan bussille, jolla oli tarkoitus lähteä könyämään Victoria Peakille. Teki mieli toistaa viimeviikkoinen reissu, koska silloin puolet vuoresta oli hautautunut sakeanharmaan pilven sisään eikä kaupungin näkemisestä osannut edes haaveilla.

Victoria Peak pilvessä

Papukaijanmerkki jos löydät

”vuoret” eli kukkulat

Parempi päivä

Sää olikin tällä kertaa parempi, joskaan en yllättäen innostunut paikasta kovin paljoa. Mietin ihan tosissani et onko ylös pääseminen hintansa väärti kuljetuksineen ja lippuineen - ei sillä että jaksaisin katua moista. Hienoa oli tietysti nähdä millaisessa saastepilvessä perushongkongilainen kävelee suunnilleen päivittäin. Ei ihme jos vähän allergia ja astma vaivaa... Mutta ettette käsittäisi väärin: paljaalla silmällä näkee sentään vähän paremmin kuin valokuvista.

Seuraavat retket, jos niitä tulee, suuntautuvat Dragon's backille ja
plööplöö-puutarhaan. 

Molemmat ilmaisia Ü

Uskokaa tai älkää mutta siellä oli kyllä paljon enemmän turisteja...

Se turisteilusta. Muuten olen viettänyt päivät tyytyväisenä japania opiskellen. Animea siis ^^. Olen hommannut itselleni lentolipun Kunmingiin ensi keskiviikoksi, odottelen viisumia ja kämppä on tiedossa eli kaikki hyvin. Miehenkin olisin ehkä itselleni tänään saanut jos olisin halunnut, mutta mähän en halua. Voikohan tälle edes nauraa... o.O

Chi Lin Nunnary

Jeah, pidettiin äitin kanssa kaksin turisteilupäivä. Ei tosin aloitettu aamua taaskaan kovin energisesti; olin laittanu kellon soimaan 9.45, että ehditään aamupalalle (ad 10.30) ajoissa - ja olisin kyllä vieläkin voinu nukkua.

Yhden maissa olin saanut riittävän määrän sähköposteja kirjoitettua ja lähdettiin metrolla seikkailemaan. Hienosti löydettiin perille, vaikka unohdinkin Lonely Planetin hotellille - opasteet oli metrolta asti eikä sinne ollukaan asemalta kuin pari sataa metriä. Tää tosin hämmensi mua vähän, koska jotenkin olin ajatellut, että tää "rauhallisuuden tyyssija" olisi jossain kaupungin hälinän ulottumattomissa mut kattia kanssa - puutarhaa ympäröi kai joka puolelta autotie, ja se on paikassa jota mä suomalaisena voisin kutsua keskustaksi ^^

Saatiin kulutettua paikalla melkein kolme tuntia. Luulen, että normaalit ihmiset käpsyttelis helposti varmaan tunnissa kaiken ympäri. Mut meilläpä olikin aikaa, me ollaan niin rikkaita ^^ Aika on kiva, koska silloin ehtii puuhastella kameran kanssa rauhassa. Ei tosin oltu pilvisen taivaan kanssa oikein samalla aaltopituudella ja hotellille palattuani vihasin itseäni valokuvaajana koska en jaksanu tarkastaa paikanpäällä miten kuvat onnistu. Eipä haittaa, sain sentään mun dos and don'ts -listaa kasvatettua tulevaisuuden blogimerkintää varten Ü

Kun 1) kiinalaiset turistit alkoivat valua ryppäinä paikalle 2) vettä alkoi sataa ensin tihkuttamalla ja sitten vähän lujemmin 3) huomasimme, että paikan kasvisravintola olikin suljettu (avoinna aamupäivästä ad 14.30 ja sitten taas 18-21) ja vatsamme huusivat ruokaa, päätimme yksissä tuumin etsiytyä johonkin hotellin lähistölle syömään. Hurautettiin siis metrolla takaisin Hong Kong Islandille ja pienen seikkailun ja hedelmäostosten jälkeen päädyttiin sivukujan ruokalaan jossa näytti olevan näytti olevan tarjolla seafoodin lisäksi pari kasvisvaihtoehtoakin. Työntekijä puhui englantia, tai siis sain jopa selvää. Olen jokseenkin hämmentynyt siitä, etten useinkaan meinaa ymmärtää mitä mulle sanotaan. Oon sitä mieltä, että moni ihminen (kuten aamuinen pikkupuodin kassaneiti jolle tarjottelin Octopus-korttia ladattavaksi, tai kotimatkalla katutorin kojulla mulle seafoodia esitellyt mies) puhuvat mulle englantia. Ongelma on, että mulla ei ole aavistustakaan, mitä he yrittävät sanoa. En pysty poimimaan yhtäkään ymmärretävää englannin kielistä sanaa. En välttämättä edes kolmen toiston jälkeen. Jees jees siinä sitten vaan ja hymyilet kauniisti kun toinen huitoo käsillään ja kysyy selvästi jotakin johon voit vastata vain hämmentyneellä katseella ja pään pudistuksella. Ottaa kaiketi vielä aikaa tottua aasianenglantiin...

Noniin, saimme siis kelvollista ruokaa, ja naurettiin äitin kanssa että ehkä tää on maitohappobakteereille ensimmäinen todellinen koettelemus... En tosin yrittänytkään vilkaista keittiön, joten syöminen ei tuntunut lainkaan pahalta. Paikkaan tuli ruokailutuokiomme lopussa vielä neljä pukumiestäkin - hassua, kun Suomessa nesemmoiset syö yleensä jossain vähän hienommissa paikoissa. Ilta menivalokuvia ja videoita katsellessa ja nauraessa. Jospa jossain vaiheessa saisin ladattua tännekin jonkun pätkän leikattua meidän viiliksistä reissun varrella ^^

Unisen ihmisen ajatuspoukkoilua

Käytiin häimässä. Nautin. Hassua oli olla melkein ainoa vaaleahiuksinen. Oli meitä länsimaalaisia kuusi. Tai kaksi oli Chilestä.

Ihana tavata uusia ihmisiä. :) Ja jutustella kaikenlaista. Milloinkahan mä lakkaan toistelemasta samoja asioita... Seremonia oli varsin länsimaalaistettu aamuista teeseremoniaa lukuun ottamatta. Teeseremonia oli lähimmille perheenjäsenille, joihin meidän laskettiin kuuluvaksi sydänsydänhymiö ^^ Taas pitäis( =haluais) käyttää aikaa siihen, että kertois perinteistä ja seremonioista tarkemmin... 

Päästiin äitin kaa meikattavaks ja kampaajalle, mulle räväytettiin eka kertaa eläissäni tekoripset silmiin O.o Kaikenlaista jännää sitä saa täällä kokea. Sanoivat, että jos selviän itkemättä niin saattavat kestää koko päivän. Ei pudonneet.

Perinteisiin kuuluvat seremoniat vietettiin hotellihuoneistossa. Häppeningit alkoi sulhasen saapuessa kuuden bestmaninsa kanssa huoneiston ovelle, jota kaasot vartioivat. Ennen kuin sulhanen sai tavata morsiamen, hänen piti miehistönsä kanssa selvitä muutamasta kaasojen kehittelemästä tehtävästä. Kyseessä oli siis ikään kuin morsiamenryöstö, mutta näin toteutettuna se itse asiassa toimi loistavasti (inhoan morsiamenryöstöä suomalaisissa häissä). Tehtäviin kuuluivat muun mussa hinnasta sopiminen (kovaa ja varsin äänekästä tinkimistä tallentui videolle), punnertaminen eh, tanssiminen ja ömh, jonkinlainen karkkitutin kuljetus ilman käsiä ketjun päästä toiseen tjtn. Juu ja tietenkin sulhasen räppäämä tai ainakin rytmisesti lukema rakkaudentunnustus tai muu vastaava. Ja niin he saivat toisensa.

Seremonian toinen vaihe (tai toinen seremonia) oli teeseremonia, jossa morsiusparista kumpikin tarjoaa vuorotellen molempien vanhemmille teetä. Teen maistaminen osoittaa hyväksyntää. Vastalahjaksi parille annetaan punainen kuori ja usein myös lahja. Päästiin äitin kanssa osallistumaan, minä tulkin ominaisuudessa (ei mua tosin oikeestaan olis tarvittu, mutta aina on hyvä olla yks ihminen lisää koheltamassa...). :)

Loppupäivä oli hotellin alakerrassa banquet hallissa, jossa syötiin ja valokuvattiin ja vähän skoolattiin (gompui tjtn? O.o - eri kuin mandariinikiinan kampei), leikattiin kakku - joo ja tietenkin suoritettiin vitsikkään tuomarin johdolla virallinen vihkiminen ja allekirjoitukset ja muu tarpeellinen sälä. Tää oli siis aika länsimaalaista kamaa, mutta ei mulle henk.koht. yhtään sen vähempiarvoista ja kyllä siinä meinasi itku tirahtaa kun P oli valmistellut kiitospuheessa mulle ja äitille pätkän suomeksi.

Illalla käytiin vielä perhelounaalla, jossa olisi saanut kokeilla kaikkea mielenkiintoista. Kananjalkoja ei tällä kertaa ollut tarjolla, mutta kananpää oli kivasti vielä siinä kokonaisesta kanasta viipaleiksi viillellyn tarjottimellisen laidalla. Maistoin meduusaa. Hongkongissa on yllättäen hankalampaa olla kasvissyöjä kuin Kiinassa, but I can deal with that. Ei mulla siis mitään pakkoa ollut, tein sen noin niin kuin enemmänkin kulttuurinkokemisen vuoksi. Ja lusikallisen hainselkäeväkeittoa. Mut pahemmalta tuntui se, että syömättä jääneet kasvisruoat meni roskiin... Ois pitäny syödä enemmän O.o

Ihoa raapaistessa kynnen alle jää paksu kerros meikkiä. Kiva kun hiukset on laitettu (tosin en tiedä miten selviän hiustenharjaamisesta aamulla tän lakkamäärän kanssa). Väsyttää. Lyhyesti siis: hyvä, mielenkiintoinen päivä taas takana :) Koetan tässä ohessa järjestellä asioita viisumin ja aikataulujen ja kielikoulun suhteen. Mä inhoan kirjoittaa näitä päiväkirjamerkintöjä teille mutta en jaksa nyt muuta enkä viikkoon varmaan ehdikään. Mut erittäin hengissä ollaan täällä maailman perillä Ü

Tätä blogipäivitystä kirjottamassa yhdeltä yöllä.