Asunnotta vaan ei koditta

Ensimmäinen viikko Suomessa takana. Kiittelin eilen Kuopiossa käväistessä työnantajaa siitä, että sain reilun viikon vapaata ennen töiden aloittamista. Ensimmäiset päivät olin sisäisesti hiukan ulalla. Ihmettelin sinistä taivasta ihailin koivujen kylkiä, ja vehreyttä, joka jatkuu teiden varsilla loputtomiin. Ihmisten puuttuminen ei shokeerannut; olen blogissakin muutamaan kertaan, ja vielä useammin ihmisten kanssa keskustellessa kertonut siitä, miten vähän asukkaita Suomessa on moneen muuhun maahan - tai kaupunkiin - verrattuna.

Se, mikä musta tuntui täällä hetken aikaa kaikkein oudoimmalle, oli ruoka. Olen viime aikoina tottunut syömään paljon kevyesti paistettua ruokaa, riisiä ja keittoja. Yhdellä aterialla on pieni määrä montaa eri sorttia. Toki poikkeuksiakin on, mutta noin yleisesti alla oleva kuva kuvasti sitä, mitä japanissa kotona ja ravintoloissa syödään. Täällä taas on tapana paistaa uunissa, ja lautaselle lapataan kasa samaa yhtenäistä mössöä (ei mössöä sinänsä, mutta mössöä verrattuna japanilaiseen, usein varsin esteettisesti esille pantuun ruokaan). Ja makukin on niin toisenlainen. Onko suomalainen ruoka aina maistunut tältä? 

Yksi tyypillinen japanilainen ateria; riisiä merilevällä,
paistettuja nuudeleita, ituja ja sieniä, misokeittoa, salaattia
sekä tofua avokadolla.

Viikon jälkeen alan jo tottua ruokaankin, mutta en voi kieltää: kyllä mä vähän kaipaan "japanilaista keittiötä". En oikein jaksa uskoa, että Kuopion supermarketit yllättäisivät mua positiivisesti jos lähtisin pienelle tutkimusmatkalle etsimään raaka-aineita kokatakseni jotain tutun tuntuista. Mut Kuopioon kuulemma tullut hankolais-japanilainen ravintola, josta saa kasvissushia. Lisäksi voin lohduttautua pahimman ikävän tullessa niillä muutamalla japanilaisella syötävällä, jotka toin mukanani. Niin että tulkaa nyt joku hyvänen aika käymään ennen kuin tuhoan ne kaikki yksinäni - oli tarkoitus tarjota maistiaisia...

Niin käymään sitten kun saan asunnon. Eilinen asunnonkatsomisreissu Kuopioon ei tärpännyt. Huomenna laitan lehteen ilmoituksen. Tulevan viikon asun ystävieni luona. Ja sain jo toiseltakin kaverilta viestin, että saapi tulla. Iso kiitos Ü Sen jälkeen voin yrittää sohvasurffaamista Kuopiossa. Heinäkuun puoliväliin mennessä mun ois tosin saatava asunto, koska lupasin majoittaa sohvasurffaajia animeconissa. Johon ostin eilen rannekkeen ^.^

Asiat alkavat siis asettua. Alan tottua täällä olemiseen. Odotan töihin menoa. Odotan vanhojen ja uusien työkavereiden näkemistä/tapaamista. Odotan kesäviikonloppuja Kuopiossa - ja sillä perusteella taidan jättää muut kuin Savonlinna- ja Joensuu-vierailut myöhemmälle syksyyn. Muuten menee kesä Kuopiossa taas ihan ohi, ja se ois sääli. Sitä paitsi en sais nyt alkuaikoina olla liikaa menossa, että ehdin käydä kuvat läpi ja on jotain näyteltävää kun ihmiset tulee käymään.

On onni palata Suomeen kesäaikaan. Syksy olis masentava. Alkukevätkin ehkä vähän ankea. Mut näin juhannuksen alla, kun päivä on pitkä ja linnut laulaa yötä myöten ja joka pelto on (vähintäänkin voi)kukassa, Suomi tuntuu oikein viihtyisältä. Ja vaikka en kotona kuullutkaan että okaeri, niin kyllä se tervetuloa takas halauksen kanssa tuntui ihan yhtä hyvältä. Kyllä mä nyt täällä varmaan jonkun vuoden taas viihdyn..